Huh huh. Vihdoinkin 7-vuotias tyttömme oppi ajamaan ilman apurattaita!

Mä kanssa luulin ettei ikinä opi, mutta muutama viikko sit lähti polkemaan ilman. Ja täyttää loppukesästä jo 8v!!

Meillä syksyllä kuusi täyttävä poika ja ei minkäänlaista kiinnostusta ajamiseen ilman apupyöriä. Tuliko teidän lapsillenne itse halu oppia ajamaan ilman apupyöriä vai alkoiko harjoittelu vanhempien aloitteesta? Olen välillä pojalle ehdottanut harjoittelua, mutta hän vastustaa koko ajatusta. Meillä ei sitten ole vielä edes kertaakaan yritetty ajaa ilman.

Meidän kuusivuotiaskin oppi vasta ajaan ilman apurattaita/-pyöriä (saivartelijat älkööt vaivautuko).



Aikuiset tekivät meillä aloitteen. Minä vähän kannustin. Lupasin palkkion ja teimme kättä-päälle-diilin, että ennen kesää (kunnon kesää) oppii ajamaan. Lapsi jo panikoi koko ajatusta välillä.



Me otimme apparit pois ja sanoin, ettei niitä takaisin laiteta. Vapun aikaan harjoiteltiin kovasti, mutta ei pysyny pystyssä. Otimme aikalisän, kolmeen viikkoon ei harjoiteltu lainkaan. Sitten testattiin uudestaan yksi ilta.



Säädin vähän penkkiä vielä alemmas, ja lapsi harjoitteli tasapainoa trampoliinilla sekä potkulaudalla. Heti kerrasta pyöräili kymmenen metriä, sitten pitempiä matkoja ja samalle illalle osasi jo lähteä itse liikkeelle ja pysähtyä ja ohjata. Pysähtyminen on vaikeinta. Aikaa kului n. kolme tuntia. Ekasta kokeilusta siihen että osasi itse lähteä liikkeelle ja pysähtyä. Se vain loksahti.

ottaa polkimet pois joksikin ajaksi ja antaa lapsen potkutella pyörää eteenpäin satulassa istuen. Näin löytää tasapainon ja kun potkuttelu sujuu hienosti niin sitten polimet kiinni ja ensimmäiset vauhdit potkutellen ja sitten jalat polkimille...



Meidän 5v. arka tyttö oppi näin ja nyt menee kuin vanha tekijä. Potkutteli varmaan noin 1kk keväällä ja siiten vaan soviittin yhdessä että huomenna laitetaan polkimet ja kaksi vierellä juoksua vaati ennen kuin uskoi itseensä ja osasi ajaa...