En kestä anoppia!!!
Eilen laittoi miehelle viestin:
"Olen niin surullinen kun en ole kuullut teistä sunnuntain jälkeen mitään."
Mä en voi yleensäkään sietää takertuvia ja syyllistäviä ihmisiä, ja anoppi on aivan huipputapaus molemmissa. Hän on muuten kiva nainen, mutta tuo piirre hänessä on todella luotaantyöntävä. Juuri äsken hän yritti soittaa mulle, mutta en vaan kestänyt vastata.
Kommentit (21)
olen täysin kiittämätön miniä. Onneksi tämä palsta on täynnä täydellisiä ihmisiä ja miellyttäviä anoppeja.
Ap
kyllä lapsilla on omakin elämä,mikä ei tarkoita sitä, että ollaan joka päivä yhteydessä. Anoppisi vaikuttaa marttyyrilta, ihan kuin omanikin. Meillä anoppi syyllistää, jos ollaan minun suvun kanssa tekemisissä, pitäisi olla tasapuolisesti miehen siskon kanssa, mutta kun miestäkään ei kiinnosta, niin miksi oltaisiin ja mitä se anopille kuuluu?
Mies kyllä itse syyllistyy siihen, että vinkuu äidillensä jokaisen päänsäryn ja kolotuksen ja nytkin on vähintään aivokasvain. ja vaikka meidän perheyrityksessä on työpanos sama, niin aina anopin mielestä poikansa tekee kaiken, minä en mitään. Kypsää!
itse olisin imarreltu. kaikkea sitä kuuleekin ongelmiksi.. huoh miten tylsä tapaus olet!
miehen kanssa, niin tottakai tämä kertoo kaiken äidilleen joka vaan sanoo, että tule tänne vähäksi aikaa asumaan..siis uskomattoman raivostuttavaa, vai onko ihan normaalia sotkea anoppi meidän riitoihin??
takertuva piirre ap.n anopissa. Se tulee just tuollaisina pieninä marttyyri annoksina, "olen surullinen" lässytilää. Ap tajuun mitä tarkoitat. t. 5
ja 7.lle kompit! Meillä mies riidan sattuessa laittaa siskoilleen+äidilleen viestin: ero tulossa, tuo vain haukkuu minua ja plaa. plaa.
Muutoin ei ole siskojensa kanssa tekemisissä, kun toinen on juoppo, lapsensa pahoinpitelijä ja toinen muuten vain omaan napaansa tuijottelija. On tehnyt minulle täysin selväksi, mitä mieltä on siskoistaan, eikä kuulemma koskaan edes kuuntele äitinsä valitusta, mutta jos meille tulee sanomista, niin kellekääs muulle se valittaa?
No, meillä ei kummankaan äiti laittaisi tuollaista surkutteluviestiä, vaan joko soittaisi tai sitten kyselisi txt-viestillä kuulumisia. Onko teillä tapana olla anopin kanssa jatkuvasti tekemisissä?
No, meillä ei kummankaan äiti laittaisi tuollaista surkutteluviestiä, vaan joko soittaisi tai sitten kyselisi txt-viestillä kuulumisia. Onko teillä tapana olla anopin kanssa jatkuvasti tekemisissä?
Siis nimenomaan täh! Mä en kanssa tajua tota. Anopin kanssa tosiaan pitää olla jatkuvasti yhteydessä, hän käy meillä katsomassa mua ja lasta normaalisti kerran viikossa (mies on silloin töissä) ja sen lisäksi soittaa mulle ainakin kerran viikossa, miehelle varmaan noin joka toinen päivä. Mä en jaksa ymmärtää sitä, että pitää olla noin tiiviisti yhteydessä, varsinkaan miniän eli mun kanssani. Yleensä anoppi itse soittaa aina, nyt ilmeisesti halusi katsoa miten kauan hänen pitää odottaa ennen kuin me soitetaan ja neljää päivää kauemmin hän ei kestänyt. Tänään aamulla mies oli sitten kiltisti mammalleen joi soittanut...
Ap
Kyllä kannattaisi tuollaisen anopin hankkia oma elämä, koska eihän hän voi ainoastaan aikuisten lastensa kautta elää! Ahdistavaa ja tukahduttavaa takertumista tuollainen. Ikävää vallankäyttöä suorastaan! Kivaa varmaan kun sitten tuon ansiosta kanssakäyminen perustuu siihen että anoppi vaatii ja valittaa, syyllistää ja itkee. Ei siihen, että kiva oikeasti nähdä välillä.
Ja joku kirjoitti että miehensä itkee aina äidilleen, jos ovat ovat pariskuntana riidelleet. Siis tekeekö oikeesti joku aikuinen fiksu mies noin?! Kyllä mä alkaisin miettiä miehen vaihtoa erittäin vakavissani, jos mun mieheni olisi tuollainen vikisevä mammanpoika :). Onneksi ei ole, vaan ihan ollaan aina omat riitamme yhdessä sovittu ja jatkettu elämää.
Marttyyriys ja syyllistäminen on ihan perseestä. Ikään kuin häntä olisi kielletty soittamasta aikuisten puhelimiin. Mutta vaan on niin että aina kun mamma soittaa, kotona on vasta koulustatulleita lapsia.
Kyllä kannattaisi tuollaisen anopin hankkia oma elämä, koska eihän hän voi ainoastaan aikuisten lastensa kautta elää! Ahdistavaa ja tukahduttavaa takertumista tuollainen. Ikävää vallankäyttöä suorastaan! Kivaa varmaan kun sitten tuon ansiosta kanssakäyminen perustuu siihen että anoppi vaatii ja valittaa, syyllistää ja itkee. Ei siihen, että kiva oikeasti nähdä välillä.
Ja joku kirjoitti että miehensä itkee aina äidilleen, jos ovat ovat pariskuntana riidelleet. Siis tekeekö oikeesti joku aikuinen fiksu mies noin?! Kyllä mä alkaisin miettiä miehen vaihtoa erittäin vakavissani, jos mun mieheni olisi tuollainen vikisevä mammanpoika :). Onneksi ei ole, vaan ihan ollaan aina omat riitamme yhdessä sovittu ja jatkettu elämää.
Mulla alkaa hermo mennä tähän anoppi-asiaan, mutta en tohdi siitä juuri puhua, kun mies ei aina jaksa ymmärtää mua, eikähän se ole hänelle kiva olla kahden naisen välissä.
Toisaalta anoppia on kyllä välillä ihan kiva nähdä, mutta mulle ei koskaan ehdi tulla sellaista oloa että haluaisin jutella hänen kanssaan tai tavata, kun aina se anoppi on jo soittelemassa ja änkeemässä kylään. Viime kesänäkin vietettiin kaksi viikkoa lomasta anopin kanssa.
Sekin vähän rassaa, kun anopin kanssa sitten puidaan koko suvun asioita yksityisasioita ja suhdekiemuroita myöten. En mä välttämättä haluaisi keskustella sellaisia anopin kanssa. Hän taas ei oikein muusta osaa puhua kun ihmissuhteista, vaatteista tai sisustuksesta.
Ap
Usein täällä valitetaan että ei ole kiinnostunut poikansa perheen elämästä, mutta jos on kiinnostunut niin se on väärin. Valitetaan että hän ei koskaan soita miniälle, mutta jos soittaa niin näköjään sekin on väärin. Valitetaan että hän ei juttele miniän kanssa, mutta näköjään jos juttelee (niinkin neutraaleista asioista kuin vaatteista ja sisustuksesta!) niin sekin on väärin. Miten sitä sitten pitäisi toimia?
teidän asioittanne muiden kanssa=) Meidän anoppi haukkuu aina tytärtään meille, oikeastaan minulle kun mies ei kuuntele ja sitten ihmettelee, kun en miehen siskon kanssa halua aikaani viettää,heh. Kaksi viikkoa kuulostaa pitkälle ajalle, enkä voisi oman anoppini kanssa viettää noin pitkää aikaa. Viime kesänä oli meillä viikon ja sen jälkeen jo valitti ettei kuopuksemme saa mitään ruokaa. Minkä minä sille voin, jos 4-vuotias ei syö kuin muutaman lusikallisen, vaikka esikoinen vetää lautasensa tyhjäksi, silti on samat ruoka-ajat.
syyllistävää viestiä, jos sinulle ei muutamaan päivään soiteta. Kai anopillakin kuuluu olla oma elämä??
Edelleen ihmetyttää miten jotkut antavat kohdella itseään.
Itse kyllästyin erääseen avioliiton kautta tulleeseen sukulaiseen ja sanottiin hänelle suorst sanat. Loukkaantui niin että katkaisi välit siltä seisomalta. Nyt on ihana rauha kun ei tule kännykkään enää rahankerjuuviestejä ym typerää.
Marttyyriys ja syyllistäminen on ihan perseestä. Ikään kuin häntä olisi kielletty soittamasta aikuisten puhelimiin. Mutta vaan on niin että aina kun mamma soittaa, kotona on vasta koulustatulleita lapsia.
ennenkuin oma äitini soittaa minulle, vaikka on soneran 1€n sunnuntai, 3kk meni ja sitten soitin sinnepäin. Lapsellakin on puhelin, mutta eipä tuota kiinnostanut siihenkään soittaa, tosin parempi tuo kuin tekopyhä olen surullinen, kun kukaan ei soita minulle 4.n päivään..
Kuulostaapa ap anoppisi rasittavalta. Itsekään en jaksa sellaista marttyyrimaista takertumsita ja vinkumista.
Monesti siihen kuuluu sellainen tukahdunttaminen hössöttämällä. Hyysätään aikuisia ihmisiä kuin pikkulapsia - armoa!
Miksi pitäisi olla tekemisissä jonkun ääliön kanssa, vain siksi että hän sattuu olemaan sukua. Ei, elämä on liian lyhyt haaskattavaksi paskaan!
t. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon
Ettäs kehtaa olla kiinnostunut sinun ja poikansa elämästä!