Puhumaton eskarilainen kouluun?

ihan noinkaan ajatella,kun ei tiedä mitä kaikkea selektiivinen mutismi voi pitää sisällään...ja tiedän mistä puhun vuosien kokemuksella

...koko yhdeksän vuotinen peruskoulu puhumatta sanaakaan opettajille,keskiarvo kasin hujakoilla,keinot löytyy

Kyllähän se niin on, että jos lapsi ei puhu niin jokin on vialla. Normaali kommunikointiin kuuluu jonkinlainenkaan juttelu toisten lasten kanssa, joidenkin kanssa ujostellaan tietysti, mutta kyllä kavereiden kanssa jutellaan. Ja 6-vuotias tykkää jo kertoillakin asioista. Ota ihmeessä asia esille neuvolalääkärin kanssa. Eihän kouluunlähtöäkään voi lykätä tutkimatta asiaa. Ja puhu hyvä äiti itsekin, niin päiväkotihenkilökunnan kuin neuvolaihmistenkin kanssa. Kyllä ne asiat sieltä selviää! Tsemppiä! Oma poikani sai eskarin keväälle avustajan kun jännitti niin paljon ettei ilmaisusta tullut mitään kun olisi pitänyt avata suu. Kavereiden kanssa leikki kyllä mutta tahtoi joutua kiusatuksia huonon kommunikointinsa vuoksi. Tehtiin psykologisia testejä sekä viikon tutkimusjakso sairaalassa ja ennuste oli että tulee lieviä oppimisvaikeuksia. Sai siis jo eskariin avustajan ja sama avustaja nyt ekaluokalla. Pojalla on mennyt tosi hyvin ja on reipastunut kun on kehuttu onnistumisia ja kannustettu. Kavereitakin on saanut. Apua kannattaa pyytää jos se tuntuu siltä sillä sitä on saatavana nykyisin.

opettajan kanssa, mutta tunneilla ei puhu mitään, koulussa 1 kaveri jonka kanssa puhuu, ei samalla luokalla, tää kaveri löyty kolmannella luokalla, kotona puhuu normaalisti, mitään diagnoosia ei ole tehty, keskiarvo lukuaineissa yli 8.

on kokemusta sellaisesta oppilaasta, joka ei puhunut Sinun lapsesi sanoja "joo/ei" toisaan ei yhtään mitään kavereille tai opetttajille. Kotona puhui, siis osasi puhua.



Tunnilla kun muut sanoivat kirjaimia, tai oli vuoro lukea rlause kerrallaan jonojärjestyksessä, annoin tämän lapsen jäädä väliin.



On nyt ylioppilas, vaikka ei puhunut koko lukioaikana opettajilleen.

ni mitä se sen koulunkäyntiä haittaa? Kokeissahan näkyy mitä osaa, eikä taatusti häiritse tunneilla, ni mikä vika se on jos se ei lasta itseään haittaa?

ja ainakin omaa lastani haluaisin auttaa kaikin mahdollisin tavoin. Ihan ekaksi lähtisin nimenomaan selvittämään syytä ja hakemaan mahdollista diagnoosia. En usko sen ainakaan pahentavan asiaa. Kun puhumattomuuden syyt selviää, lapsi voi tarvittaessa saada asianmukaista terapiaa ja vanhempien tukea. Puhumattomuus on kuitenkin yksi este sosiaaliselle kanssakäymiselle ja lapsi voi sisällään kärsiä siitä.

tuskinpa on apua. Antakaa lasten olla sellaisia kuin ovat ei joka nykäykseen tarvita psykiatria!

Taidoissa ei ole mitään vikaa eikä sosiaalisissa taidoissa, mutta jostain syystä ei vain uskalla puhua muille, kun on niin järjettömän ujo.

voi olla taitava, vaikka ei puhuisi sanaakaan. Eli puheliaisuus ei ole yhtäkuin sosiaalisuus!!!

onhan se kumma jos lapsi ei puhu.



Tunnen yhden tytön jolla on nyt diagnoosi valikoiva mutismi, oppi myöhään puhumaan ja osaa puhua muttei puhu kaikille.



Terapiaan josko se siitä.

tuskin johtuu mistään neurologisista syistä vaan psykososiaalisista. koulussa ei pärjää kovin pitkään jos ei puhu. terapeutuille., olen lukenut paljon kirjoja valikoivasti puhumattomien lasten elämästä. torey hayden on hyvä esimerkki

joissa ei uskalla puhua, vaikka tilanne sitä edellyttää.

Olishan tuo nyt hyäv selvittää mistä johtuu. Lapsi kuitenkin osaa puhua ja kielenkehitys on normaalia? Ei koe ahdistuvansa jos joku häntä puhuttelee koska ei pysty vastaamaan? Jos ei vaan halua/viitsi puhua niin sehän on ihan lapsen oma asia. Vanhemmat voisivat ehkä opettaa että sellainen on töykeää.