Lue keskustelun säännöt.
Mitä on tapahtunut lukiossa viimeisen neljän vuoden aikana?
29.10.2009 |
Olen vasta aloittanut liiketalouden opettaja eräässä pk-seudun ammattikorkeakoulussa. Olen niin uusi, etten osaa itse arvioida opiskelijoiden tasoa. Mutta toiset osaavat.
Kaikki, ihan kaikki, sanovat, että nykyopiskelijoiden taso on mennyt alaspäin. Eräskin opettaja oli neljä vuotta toisissa töissä ja palasi tänä syksynä takaisin opettajaksi. Hän sanoi, että opiskelijoiden taso on paaaljon huonontunut neljässä vuodessa. He eivät osaa kirjoittaa esseitä, eivät lue tentteihin, eivät etenkään lue, jos kirja on englanninkielinen - yksinkertaistettuna he eivät halua tehdä töitä opiskelujen eteen.
Kuulen tätä samaa viestiä joka puolelta, eli pakko on uskoa, että lukiossa on tapahtunut jotain. Taantuman takia kouluun on kova kilpailu, eli syy ei voi olla siinäkään, että kaikki tallaajat hyväksyttäisiin.
Kommentit (26)
Jos kilpailu hyvistä työpaikoista on niin kovaa, niin sittenhän pitäisi yrittää entistä enemmän. Sellaisella todistuksella, joka on täynnä ykköstä ja kakkosta, ei saakaan niitä hyviä työpaikkoja. Ja kun vastavalmistunut hakee töitä, niin eihän sitä muuta katsottavaa ole kuin arvosanat, kun on niin vähän työkokemusta.
ap
mutta yhteiskunnassa yleensä. Ainakin tyttäreni, hänen kaverinsa, työkaverini lapset ja monet heidän kavereistaan panttaavat valmistumistaan ihan tietoisesti viimeiseen asti. Paskaduuneja löytyy lähes valmiille tradenomille, restonomille, inssille, mutta entä kun olet valmis olisi aika löytää koulutusta vastaavaa työtä ja aloittaa aikuisuus ja opintolainojen takaisin maksu, nykypäivänä ei paljon tunnu houkuttelevan töitä kun ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos opettaja on kuiva, ja/tai opetettava aine EVVK oppilaita, niin harva siihen jaksaa panostaa.
Nykyään ei ei pahemmin todistuksia katsella, se mikä ratkaisee enemmän työnhakutilanteessa on TYÖKOKEMUS. Eli kannattaa panostaa enemmän harjoittelupaikkoihin ja mahdollisiin kesätöihin ymv. sillä ei ole merkitystä mikä keskiarvo on.
Ja tosiaan jonkun aineen arvosanaa rekrytoija saattaa katsoa, JOS sillä on merkitystä. Mutta moni aineista on sellaisia, ettei niillä käytännössä mitään tee ---> riittää että läpi on kurssin päässyt.
Vaikka edes siivoamaan ei nykyään oteta kun ko. alan koulutuksen läpi käyneitä, niin loppu peleissä se työkokemus kuitenkin on se mikä ratkaisee. Eli huippupapereilla valmistunut, mutta "huonoissa" paikoissa tai huonoin arvosteluin työharjoittelun suorittaneet ovat heikomassa asemassa mitä huonomman todistuksen saaneet, mutta työharjoittelupaikkansa hyvin valinneet ja harjoittelun hyvin suorittaneet.
Joten vaikka koulutusta vaaditaan paljon enemmän mitä ennen, niin kuitenkin sen merkitys on jäänyt työkokemuksen varjoon.
Luokkiin on integroitu niin sekalainen seurakunta, ettei opetuksen taso voi olla kovin korkea, että saadaan kaikki edes jotenkuten läpi koulusta.
Paremmat oppilaat eivät saa enää haasteita ja toisekseen, oppivat pääsemään helpolla, kun vertailevat itseään "apukoulutasoisiin" kavereihinsa ja toteavat, että ovat paljon parempia luonnostaan ja se riittää heille, eivät yritäkään enää kehittyä siitä.
Maahanmuuttajia on paljon, erityisopetusta ei likimainkaan niin paljon kuin tarvitsisi, yläkoulussa ei ole oikein avustajiakaan enää eli käytöshäiriöiset integroidut sekoittavat pakkaa ihan rauhassa, eikä ope voi mitään muuta kuin yrittää parhaansa (ja se ei riitä.)
Tätä samaa viestiä siis kuulee opettajalta kuin opettajalta. Kyse ei ole aineesta, vaan KAIKKI opettajat sanovat sitä.
Ja kyllä minä tunnen monta rekrytoijaa, joka katsoo arvosanoja.
Jos opettaja on kuiva, ja/tai opetettava aine EVVK oppilaita, niin harva siihen jaksaa panostaa. Nykyään ei ei pahemmin todistuksia katsella, se mikä ratkaisee enemmän työnhakutilanteessa on TYÖKOKEMUS. Eli kannattaa panostaa enemmän harjoittelupaikkoihin ja mahdollisiin kesätöihin ymv. sillä ei ole merkitystä mikä keskiarvo on. Ja tosiaan jonkun aineen arvosanaa rekrytoija saattaa katsoa, JOS sillä on merkitystä. Mutta moni aineista on sellaisia, ettei niillä käytännössä mitään tee ---> riittää että läpi on kurssin päässyt. Vaikka edes siivoamaan ei nykyään oteta kun ko. alan koulutuksen läpi käyneitä, niin loppu peleissä se työkokemus kuitenkin on se mikä ratkaisee. Eli huippupapereilla valmistunut, mutta "huonoissa" paikoissa tai huonoin arvosteluin työharjoittelun suorittaneet ovat heikomassa asemassa mitä huonomman todistuksen saaneet, mutta työharjoittelupaikkansa hyvin valinneet ja harjoittelun hyvin suorittaneet. Joten vaikka koulutusta vaaditaan paljon enemmän mitä ennen, niin kuitenkin sen merkitys on jäänyt työkokemuksen varjoon.
Eräät opettajat sanovat, että alaspäin meno alkoi aika tarkkaan kolme vuotta sitten. Kaikki pystyvät ilmoittamaan ajankohdan vuoden tarkkuudella. Se tässä on omituista.
ap
Luokkiin on integroitu niin sekalainen seurakunta, ettei opetuksen taso voi olla kovin korkea, että saadaan kaikki edes jotenkuten läpi koulusta. Paremmat oppilaat eivät saa enää haasteita ja toisekseen, oppivat pääsemään helpolla, kun vertailevat itseään "apukoulutasoisiin" kavereihinsa ja toteavat, että ovat paljon parempia luonnostaan ja se riittää heille, eivät yritäkään enää kehittyä siitä. Maahanmuuttajia on paljon, erityisopetusta ei likimainkaan niin paljon kuin tarvitsisi, yläkoulussa ei ole oikein avustajiakaan enää eli käytöshäiriöiset integroidut sekoittavat pakkaa ihan rauhassa, eikä ope voi mitään muuta kuin yrittää parhaansa (ja se ei riitä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteilla ja työkokemuksella paikat menevät. Ensin jalka oven väliin työharjoittelun kautta, sitten ilta-/viikonloppu-/kesätöihin samaan paikkaan, ja kun valmistutaan niin määräaikaisia sijaisuuksia/-sopimuksia ja vihdoin kokopäiväiseksi. Kukaan ei todistusta kysy jos hommat osaa! Ja valitettavasti niitä ei koulussa opi samalla tavalla kun käytännössä, eli työtä tekemällä!
Ainakin oman kokemukseni (vanhin lapseni yläasteikäinen) mukaan luokissa mennään, jos ei nyt ihan huonoimman oppilaan, niin ainakin keskiverto-oppilaan tahtia, mikä tarkoittaa, että opittavaksi tarkoitetuista asioista jää iso osa kokonaan käymättä läpi.
Omalleni olen koettanut sanoa, että pitää sitten lukea kirjoja omaehtoisesti. Näin olisi edes kuullut asioista, jotka oppimäärään oikeasti kuuluisivat. On aika ankeaa lähteä esim. lukioon, jossa oletus on, että peruskoulun asiat osataan. Ei voida osata kun ei niitä ehditä käymään läpi!!
Hyvät oppilaat turhautuvat eivätkä opi tekemään töitä koulunkäynnin eteen. Huonoimmat putoavat kelkasta.
Aikaa tuhraantuu tolkuttoman paljon kurinpidollisiin toimiin, luokissa on sellainen meno ja meteli ettei kenelläkään ole mahdollisuutta täyspainoiseen opiskeluun. Pahimmillaan meno on sellaista apinatarhaa että näkemättä ja kokematta ei vaan voi uskoa.
Ja kyllä, maahanmuuttajat tuovat omat haasteensa monella tasolla. Vähintäänkin he vievät ne vähätkin ylimääräiset resurssit kun heille järjestetään oman kielen opetusta, tukiopetusta ja sitä sun tätä. Rahaa ei sitten jää muitten oppilaitten tukemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan valmistumisen lykkäämisestä viimeiseen mahdolliseen päivään niin, että saa vielä olla koulun kirjoissa. Töissä käydään lähes koko päiväisesti, opetusta kun tuntuu olevan tyyliin pari luentoa kuukaudessa.
jotka katsovat arvosanoja. Toki jos pelkkää 1 on niin saattaa asiaan kiinnittää huomioita, mutta ei jos keskinkertainen todistus, minkä saa hyvin vähäisellä työllä.
Jos ap itse miettisi, että palkkaako sellaisen jolla on huonohko todistus, mutta enemmän työkokemusta, tehnyt haastavampiakin tehtäviä, ja saanut hyvät työtodistukset, vai kiitettäviä repineen jolla työkokemusta vain minimi ja sekin arvosteltu "ihan kiva" tasoisesti, ja työtejtävät olleet alimman tason töitä. Kumman palkkaisit?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta meillä bio-ja elintarviketekniikan ko:ssa on ihan toisin. Siis omassa ryhmässäni. Viime vuonna oli näitä joita ei suuremmin hommat painaneet, mutta niinpä ovat kyydistä pudonneet ja lopettaneet koulun.
Jäljellä on tunnollinen ja ahkera ryhmä. Meillä ei kurssi jää retajamaan hylsyinä tai muuten suorittamattomina.
Näistä lopettaneista minulle jäi kuva että olivat koulussa etsimässä itseään. Meilläkin oli muutama sellainen joilla oli aiempaa yritystä eri koulutusohjelmista. Eikä näyttänyt vieläkään löytyvän mielestä, ainoastaan yhdelle. Kai se on parikymmpisenäkään vielä vaikea tietää mitä haluaa tehdä.
Peruskoulun tasoa on hyvin hankala enää pitää yllä. Ysiluokkalaistenkin kohdalla saa olla iloinen, jos esseen lauserakenteet ovat edes tekstiviestin tasoisia. Ulkoa ei suostuta opettelemaan enää mitään (monessa aineessa tietyt perusjutut olisi tultava "apteekin hyllyltä", esim. kertotaulu, maanosat, ilmansuunnat, ym.), ja eteneminen on hyvin hidasta. Ohjeellinen etenemisnopeus on noin kappale per kaksi oppituntia. Nyt saa olla onnellinen, jos neljässä tunnissa on saanut yhden kappaleen asian läpi. Jos vauhdin hidastumisen seurauksena olisi se, että osattaisiin vähemmän asioita paremmin, mutta ikävä kyllä näin ei ole. Nyt osataan vähemmän asioita heikommin kuin aikaisemmin paljon asioita. Eli vauhdin hidastaminen ei ole syventänyt tietoa. Moni alakoulusta seiskalle tuleva ei osaa luetella edes ilmansuuntia tai maanosia, ei ymmärrä kartan merkintöjä, tunne edes nimeltä normaalisti tutuimpia Euroopan maita, eikä erota, että USA ja Kanada ovat erillisiä valtioita. Kun seiskalla joudutaan aloittamaan näin nollasta, ei seiskan oppimäärää ehdi millään käymään läpi.
Mitä lukioihin tulee, niin siellä ongelma kertautuu. Ja nyt viimeisen kolmen vuoden sisään on tullut myös uutena ilmiönä se, että lukioihin on palkattu erityisopettajia. Tämä on ihan uusi suuntaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä keskustelu tuppaa menemään väärille urille, joten korostan kahta asiaa
1) kyse on UUSISTA opiskelijoista. Ei niistä, jotka haluavat lykätä valmistumista
2) Koska on taantuma, niin yhdelläkin vasta-aloittaneella luokalla on vain 2 opiskelijaa, jotka ovat töissä. Kyse ei ole myöskään siitä, että opiskelijat priorisoivat ajankäyttöntä työelämän suuntaan.
Sitä paitsi, me kaikki "vanhatkin" olemme samaan aikaan opiskelleet ja käyneet töissä. Koksaan ei mieleen juolahtunut sanoa opettajalle, että "mä en t-o-d-e-l-l-a-k-a-a-n aio lukea TUOTA tenttikirjaa".
jotka katsovat arvosanoja. Toki jos pelkkää 1 on niin saattaa asiaan kiinnittää huomioita, mutta ei jos keskinkertainen todistus, minkä saa hyvin vähäisellä työllä. Jos ap itse miettisi, että palkkaako sellaisen jolla on huonohko todistus, mutta enemmän työkokemusta, tehnyt haastavampiakin tehtäviä, ja saanut hyvät työtodistukset, vai kiitettäviä repineen jolla työkokemusta vain minimi ja sekin arvosteltu "ihan kiva" tasoisesti, ja työtejtävät olleet alimman tason töitä. Kumman palkkaisit?!?
minä olen käynyt peruskouluni 1908-luvulla. SILLOINKIN luokissa oli sekaisin kaikki ja kaikentasoiset oppilaat ilman sen kummempia erityisopetusresursseja. Meidän luokalla oli yksi poika, joka ei osannut kunnolla lukea vielä yläasteelle mennessä. Sitten mentiin jonkinsortin keskiarvoisen oppimistavoitteen ja menetelmän mukaan. Tuloksena oli, että minä sain kokeista numeroita tyyliin "11" ja "12". Todistukseen tietysti tuli vain 10, koska virallisesti ei sen enempää voinut antaa. Nuo koenumerot oli kai opettajien ainoa keino kertoa, että huomasivat minun pystyvän enempäänkin. Kyllä se riitti minulle. Olen edelleen sitä mieltä, että TODELLA lahjakas lapsi ei tarvitse ylimääräistä patistusta tai sparraamista, hän kehittyy lahjoineen joka tapauksessa. Keskiverrot saattavat tarvita. Mä myös muitan, että ensimmäiset esitelmät ja esseevastaukset kirjoitettiin vasta lukiossa. Sen sijaan nykyään viideluokkalainen poikani joutuu jo kokeissa sorvaamaan esseevastauksia ja on pitänyt esitelmiä ja laatinut portfolioita. Paremmat mahdollisuudet siis nykyluokissa on totetutta amonipuolisia opetusmenetelmiä ja piilo-opetussuunnitelmaa. Siitä huolimatta, että tuollakin luokalla on integroituna ainakin kaksi erityisoppilasta (joista oma asperger-poikani on toinen - hänen oppimiskykynsä takia luokan tahtia ei kyllä taritse hidastaa, mutta opetusmenetelmiä on tietysi joskus tarvinnut vähän soveltaa).
Nykyään minä opetan ylioipstossa. Ja joo, kyllähän se opettajana hieman harmittaa, kun osa jengistä on evvk. MUTTA, nyt mietintään vähän: niin meidänkin ikäluokastamme oli kun silloin 10 vuotta sitten opiskeltiin. Luentokursseja suoritettiin kaverin muistiinpanoilla menemättä yhdellekään luennolle. Meilläkin oli yhden kaverin kanssa jako siitä, kumpi käy mitkäkin kansantaloustieteen luennot. Sitten vaihdettiin muistiinpanoja ennen tenttiä. Eikä mekään hei kaikkia tenttikirjoja koskaan luettu, kyllähän niistä nyt arvasi aika hyvin, että mitä niissä sanotaan. Vastaustekniikka peittää aika hyvin sen, ettei mitään tiedä, jos nyt ei erehdy satuilemaan sellaisia juttuja jotka selvästi ovat joko oikein tai väärin.
Ensisilmäyksellä ero minun, ja näiden nykylusmujen välillä on se, että minä lusmusin ihan hiljaa, koettaen olla kiinnittämättä opettajakunnan huomiota siihen, että en lukenut enkä tullut luennolle ja niin edelleen. Mutta olihan silloinkin niitä ääliöitä, jotka sanoivat ääneen tuonkin asian. Muistelen jopa proseminaarissa yksi tyyppi jätti seminaarin kesken kun piti lukea englanninkielinen 3 sivun harjoitus...
OIKEASTI ero on vain siinä, että nykyään me opettajina huomaamme vain ne, jotka sanovat ääneen, etteivät lue. me emme näe niitä, jotka tekivät kuten me, eivätkä sanoneet sitä ääneen. Tai niitä, jotka lukivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että aika on kullannut sinun muistosi... ;-) Ainahan nuoret ovat vanhempien silmissä turmeltuneempia/laiskempia/ylipäänsä vaan surkeampia kuin edeltäjänsä...
ja itseopiskeluna. Totuus on, että eihän siinä mitään opi. Tai ehkä se, joka ryhmätyön päävastuun on kantanut, osaa siitä omasta aiheestaan jotain, mutta ne ryhmän siipeilijät eivät opi mitään. parhaiten oppii "vanhanaikaisilla" oppitunneilla. Ei nykyajan "mukavilla" tunneilla, joilla tehdään ryhmäpohdintoja ja muita ryhmäjuttuja. Yök. Onneksi olen kouluni käynyt ja oppini saanut.
ja väittäisin, että syynä on enemmänkin yhteiskunnassa korostunut minä-keskeisyys.
Nuoret ovat tottuneet "mulle kaikki heti ja nyt" meininkiin ja odottavat, että muut tekevät työt.
Muutama esimerkki, kumpikin yliopistomaailmasta. Tuttu toimii assarina eräällä laitoksella ja opettaa useampaa kurssia. Ei ole enää lainkaan harvinaista, että opiskelija saapastelee vastaanottotunnille ja olettaa, että se opettaja tekee kaiken esim. opiskelijan esseen eteen. Oletetaan, että aiheen, aineiston ym saa valmiina. "voitsa laittaa lähdekirjaluettelon mun sähköpostiin" ei ole lainkaan harvinainen kysymys nykypäivänä. Vastaavaa ei tullut eteen vielä 90-luvulla.
Toinen esimerkki: pienryhmä (n. 15 henkeä) sopii seuraavien tapaamisten aikatauluja. Löydetään pari ajankohtaa, jotka sopivat lähes kaikille - kunnes muutama opiskelija protestoi "mulla on tuolloin kampaaja" "mä oon edellisenä päivänä juhlissa, en pääse seuraavana aamuna klo 10" jne. Ja nämä esitetään todellisinä syinä opettajalle, miksi opetusohjelmaan kuuluvaa tapaamista ei voisi järjestää. Iso valituksen aihe on myös, miksi tapaamisen ajankohta päätetään vasta 2 viikkoa aiemmin - liian lyhyt aika. Miten nämä ihmiset pärjäävät työelämässä?
jos menee tuohon opisklijoitten pössötykseen mukaan. Ei se ole hhullu, joka pyytää vaan se joka maksaa, pätee tähänkin. Kaverisi pitää vaan sanoa,e ttei tee noin, ei kirjoita esseetä valmiiksi, ei lähetä kirjallisuusluetteloa eikä ota krapulaa ja kampaajaa huomioon koko ryhmän kokoontumisaikaa säätelevinä tekijöinä. Kyllä opiskelijat oppivat: muun muassa sen, ketä noin voi pyörittää ja ketä ei.
terveisin 16
Minun on vaikea kommentoida tätä, ovatko nykynuoret vain avoimemmin kriittisiä, koska oma opettajakokemukseni on niin pieni.
Mutta nämä kokeneet opettajat sanovat, että oppilaat eivät osaa enää kirjoittaa yhtä hyviä esseitä. Kielten opet sanovat, että heidän englanninkielen taitonsa on hyvin heikkoa (yllättävää...) ja kaikkien muidenkin kielten taito heikkoa. Matikan opettajat sanovat, että matikkaa osataan huonommin.
Kyse on siis vain osittain opiskelijoiden ulosannista ja äänekkyydestä.
OIKEASTI ero on vain siinä, että nykyään me opettajina huomaamme vain ne, jotka sanovat ääneen, etteivät lue. me emme näe niitä, jotka tekivät kuten me, eivätkä sanoneet sitä ääneen. Tai niitä, jotka lukivat.
ei kannata yrittää tehdä päätelmiä, joita ei tekstissä ole.
Oleellista oli se, millä asenteella opiskelija tulee vastaanotolle =)
Omista opinnoista on jo toistakymmentä vuotta aikaa eikä olisi tullut mieleenkään mennä assarin/proffan luo vastaavien vaatimusten kanssa.
Pointti oli se, että viimeisten 10 vuoden aikana osa opiskelijoista olettaa ja luulee, että kaikki tulee valmiina eteen.
mutta yhteiskunnassa yleensä.
Ainakin tyttäreni, hänen kaverinsa, työkaverini lapset ja monet heidän kavereistaan panttaavat valmistumistaan ihan tietoisesti viimeiseen asti.
Paskaduuneja löytyy lähes valmiille tradenomille, restonomille, inssille, mutta entä kun olet valmis olisi aika löytää koulutusta vastaavaa työtä ja aloittaa aikuisuus ja opintolainojen takaisin maksu, nykypäivänä ei paljon tunnu houkuttelevan töitä kun ei ole.