Onko kukaan parantunut terapian avulla?

en nyt tarkota psykooseja tmv. vaan näitä lievempiä: ahdistus, masennus, paniikki jne.

aikaa.

paranna, ne poistaa oireet.



Terapia juuri on se keino parantua. Vie jokusen vuoden, mutta kannattaa.

paranin masennuksesta terapian avulla. Lääkkeitäkin käytin aluksi. Mielestäni terapia on ainoa tapa muuttaa ajatusmallejaan ja siten estää uusien masennuksien synnyn

minun ymmärtääkseni niiden yhdistelmä on tehokkain hoitomuoto

Sairastin keskivaikeaa masennusta ja nyt edelleen käytän pientä määrää lääkettä ja käyn kerran kuukaudessa terapiassa. Kamalan rankkaa on ollut, mutta kun entiseen jääminen oli vielä kamalampaa, oli pakko alkaa kohdata niitä vaikeita asioita ja muuttua. Terapia on ollut mulle taivas, parempaa kuin olisin koskaan osannut itelleni kuvitella. Olen päässyt yli sellaisista asioista, joista en ikinä kuvitellut pääseväni.

kun todettiin, että olisin jo valmis menemään töihinkin.....



Vuosi sitten hain apua tk:sta, ajan olisin saanut n. kk päähän. Nyt sinnittelen ilman mitään.

palasin oireettomaksi lääkkeillä, joskaan en omaksi itsekseni. Terapiassa lääkkeet neuvotaan jättämään siksi, että terapia on turhaa, jos potilaalla on ns. hyvä olla ja kivaa. Eli jotta niitä asioita voi käsitellä, pitää olla vähän tuskaakin.



No mulla on tuskaa kyllä vaikka muille jakaa. Ei ole pers-häiriöstä kyse, joten sinänsä uskon parantuvani kyllä.



Se vaan, että kun tietää tulevansa oireettomaksi lääkkeell, mutta ilman sitä palaa takaisin samaan tilaan... En mä nyt ajatellut niitä loppuelämääni syödä kuitenkaan. Mun persoonallisuus myös muuttui hieman lääkkeillä. Ei miksikään, mitä en kestäisi, mutta en se ollut minä.



Itsellä terapiaa takana vuosi, josta puoli vuotta ilman lääkkeitä. Ja pahemmaksi käy elämä, vaikka terapiassa ei mitään vikaa olekaan ja koen sen hyödylliseksi.



ap

Itse olen käynyt noin kuusi vuotta, joista kaksi ensimmäistä ihan paskaa. Se olon paheneminen kuuluu asiaan, kun ne mieltä kuormittavast asiat alkavat tulla tietoisuuteen. Tuo on tyypillinen terapian kaari; ensin pahenee ja sitten paranee.



Kärsivällisyyttä ja voimia. Minun elämäni on ainakin aivan toisenlaista, kuin se oli kuusi vuotta sitten. Ja minun käsitykseni on, että terapia nimenomaan on parantanut elämänlaatuani valtavasti.



Jatka, se kannattaa. Varaudu henkisesti useamman vuoden työhön. Eivät ole nopeita prosesseja nuo.

Mutta söin kyllä lääkkeitä terapian aluksi. Lääkkeitä ei kannataa muutenkaan lopettaa noin vain, vaan sitten kun terapiasuhde on edennyt niin sitten vasta lääkkeitä pois portaittain.



Kyllä sinäkin paranet! Etsit vain itsellesi sopivan terapeutin, olet sinnikäs vaikka viimeisillä voimillasi, sillä tuo etsintäprojekti voi kestää ja olla hankala. Mutta terapia todellakin auttaa!

kaksi ja puoli vuotta terapiaa kerran viikossa ja vipa puoli vuotta kaksi kertaa viikossa. ilman lääkitystä mentiin. rankkaa oli toka vuosi mutta sitten helpotti ja itselleni avautui aivan uskomattoman hieno uusi alku! kaikki ahdistus, jännitys ja panikointi loppui melkein kokonaan. nyt osaan kuunnella itseäni paremmin yms. suosittelen jatkamaan. se on paras matka mitä voi elämässä tehdä!

terapioihin on varaa? Ymmärtääkseni kelan tukemana on mahd saada vaan 3 vuotta.

ja sitten maksoin toiset kaksi vuotta itse. Mutta se neljäs vuosi oli vain pari kertaa kk:ssa. Sen jälkeen oli pari vuotta taukoa, mutta sitten hakeuduin uudelleen saman terapeutin luo ja nyt on kulunut parisen vuotta, että käyn hänen luonaan noin kerran kuukaudessa. Onhan tämä aikamoinen sijoitus, mutta se on ollut ainoa mahdollisuus, olisin lopettanut elämäni ilman terapiaa ja lääkitystä. Olen kokenut paljon Jumalan apua ja johdatusta näissä asioissa, joskus rahat terapiaan ovat tulleet rukousvastauksenakin yllättäviltä tahoilta.

elämä on valintoja. Itse olen katsonut, ettei rahoilleni ole parempaa sijoituskohdetta kuin oma onnellisuuteni.



Ensimmäiset kaksi (vai kolme?) vuotta sain Kelan osittaista tukea eli maksoin silloinkin lähes puolet itse. Sen jälkeen olen kustantanut terapiani itse ja käynyt hieman harvemmin kuin useita kertoja viikossa. Nyt käyn noin kahden viikon välein.



Kummasti olen niiti rahoja riipinyt kasaan, vaikka olin terapian ensimmäiset kolme vuotta opiskelija. Nyt tuloni ovat kohtuulliset, mutta silti se parin viikon välein oleva terapia syö kuukausibudjetista reilun sata euroa.



Se kannattaa miettiä sijoituksena ja rahansiirtona parempaan kohteeseen; mitä teet uusilla kengillä, jos ne jalassa vituttaa koko ajan? Kandeisiko se satanen laittaa omaan hyvinvointiin?

laittaa nytkin satasen omavastuisiin kuukaudessa. Jos saman määrän kävisin omakustanteisesti olisi hinta kuukaudessa 616e. Ja kaksi kertaa viikossa siis käyn.



Kyllä mäkin voin investoida tulevaisuuteen. Mutta entä jos rahaa ei yksinkertasesti ole noin paljoa.



Mutta hyvä pointti tuo, että käy sitten omakustanteisena harvemmin.



Itse olen sen vaan ajatellut niin, että eniten on hyötyä kun keskittyy siihen tosissaan ja käy siellä aktiivisesti. Että sillä on enemmän vaikutusta. Jos saisin valita niin kävisin mieluummin 2 vuotta vaikka 4krt/vko kun 6 vuotta kerran viikossa.



Mutta nyt on itseasiassa tullut uusikin ilmiö. Pelkään, etten saa kelan kolmatta vuotta, ja ajatuksiin hiipii pelko, että enhän mä enää edes pärjää enää yksin. Mä olen riippuvainen enkä jaksa ite kannatella itteäni.

masennuksesta en tule koskaan paranemaan tai alttiudesta vaipua ahdistukseen. Se on minuun "koodattu" vika. Ja kävin terapiassa 5 vuotta. Sain paljn apua esimerkiksi äitisuhteeseeni, joka aiheutti paljon ongelmia. Opin terapian avulla sanomaan EI. Paljonmuutakin opin. Mutta tätä eksistentiaalista frustraatiota ja melankoliaa ei terapia poista.

Terkkuja vaan kaikille, että kaikki on nyt paremmin kuin hyvin - ollut jo kuukausia :)



Tuska on väistynyt ja hyvä olo palannut :) Kyllä kannatti kituminen ;)



Ap

Todella kiva kuulla, että terapia on sinulle auttanut! Itse pohdin nyt vähän samaa kuin sinä aikoinaan olet pohtinut.

Mutta onko siitä hyötyä vai onko parempi vain itse käydä asioita läpi. Voiko terapia viedä vaan huonompaan?

palasin oireettomaksi lääkkeillä, joskaan en omaksi itsekseni. Terapiassa lääkkeet neuvotaan jättämään siksi, että terapia on turhaa, jos potilaalla on ns. hyvä olla ja kivaa. Eli jotta niitä asioita voi käsitellä, pitää olla vähän tuskaakin.

No mulla on tuskaa kyllä vaikka muille jakaa. Ei ole pers-häiriöstä kyse, joten sinänsä uskon parantuvani kyllä.

Se vaan, että kun tietää tulevansa oireettomaksi lääkkeell, mutta ilman sitä palaa takaisin samaan tilaan... En mä nyt ajatellut niitä loppuelämääni syödä kuitenkaan. Mun persoonallisuus myös muuttui hieman lääkkeillä. Ei miksikään, mitä en kestäisi, mutta en se ollut minä.

Itsellä terapiaa takana vuosi, josta puoli vuotta ilman lääkkeitä. Ja pahemmaksi käy elämä, vaikka terapiassa ei mitään vikaa olekaan ja koen sen hyödylliseksi.

ap

että lääkkeet kehoitetaan jättämään pois terapian ajaksi.Kyllä nykytrendi nimenomaan on se että tämä terapia-lääke-kombinaatio on se tehokkain keino auttaa mm.masennusta sairastavaa.Näin ainakin HUS koulutti meitä psykiatrian erikoisairaanhoidossa työskenteleviä vielä hetki sitten ;).