Onko muita, jotka ei harrasta rankaisuja?

Meillä ei kai pahemmin rankaista. En usko että siitä on apua. Laitetaan jäähylle jos on temppuillut tarpeeksi (ensin 2 varotusta). Sitten keskustellaan miksi joutui sinne, lapsi pyytää anteeksi ja halataan. Tai ehkä se jäähy on rangaistus? Mielestäni ennemminkin mietintäaika.



En usko et rankaisun pelko estäisi lasta tekemästä kiellettyä.

ihan perherauhan nimissä. Pakkohan siitä on jotain seurata (muutakin ku hyihyi, ei noin saa tehdä) jos yks esim. systemaattisesti ja jatkuvasti härnää/kiusaa sisaruksiaan, vie heidän tavaroita ym. Vaikka taustalla ois vain huomionhaku niin silti. Meillä rangaistukset on menetysluonteisia; jos päivällisellä käyttäytyy huonosti tai ei syö, ei saa jälkiruokaa. Tai sitten pääsee tekemään lisää kotitöitä; kun kiusaa muita kun pitäs siivota, saa lisää siivottavaa muualta talosta.



Hyvin toimii ja lapset oppivat syy-seuraus-suhteita. Tarkoitushan ei ole opettaa pelkäämään rangaistuksia vaan opettaa lapselle että pahoista teoista tulee seuraamuksia. Niin kotona, koulussa kuin yhteiskunnassakin.



Tosin meillä myös asiat puhutaan lopuksi läpi ja sovitaan.

Minä, kasvatustieteilijä, kun sain esikoiseni vuosia sitten, niin päätin kasvattavani lapsen kannustuksella ja kehumisella. Se onnistui siihen saakka, kun jästipää täytti neljä vuotta. Sitten jouduin kääntämään takkini.



Kaikkea on se jälkeen kokeiltu. Huutaminen ei ole tehokasta, vaan systemaattiset ja ennaltamäärätyt rangaistukset taitavat tehota parhaiten.