Käsi sydämelle: Voisitko adoptoida HIV-positiivisen lapsen?

sanoivat että Suomeen ei ole koskaan adoptoitu hiv-positiivisia lapsia. kait sitten valehtelevat suoraan. vai liekö pelan vai hki:n kaupungin kautta tulleita tai itsenäisistä adoptioista.

1980 luvulla ei hiviä varmaan edes testattu.



nykyään ei ainakaan voi adoptoida vaikka haluaisikin koska heitä ei luovuteta adoptioon. ja kaikki lapset hiv-testataan.

Täällä väitetään että HIV-lapsia tulisi Venäjältä ja Kiinasta. Mitä sinä veikkailet?

...siellä joku homopari oli adoptoinut monia hiv-positiivisia lapsia. Kun yksi tai kaksi parani, alkoi viranomaiset pohtia, pitäisikö adoptio purkaa parantuneiden kohdalla.. siitä tuli iso kohu

Jos äiti on HIV-positiivinen niin ilman raskaudenaikaista lääkehoitoa noin joka kolmas lapsi saa viruksen äidiltään ja jos taas äiti saa estolääkitystä raskauden aikana niin virus tarttui syntyvään lapseen ainoastaan noin 1 %:n todennäköisyydellä. Kuitenkaan lapsen syntymän jälkeen ei voida heti sanoa onko lapsi saanut viruksen vai ei nimittäin äidin HIV-vasta-aineet näkyvät automaattisesti myös lapsen elimistössä eli testi osoittaa silloin, että lapsi ikään kuin olisi positiivinen. Mutta kun lapsi kasvaa niin äidin omat vasta-aineet poistuvat lapsesta ja silloin voidaan varmuudella todeta onko lapsi saanut äidiltään HI-viruksen syntymässä vai ei. Luultavasti tuossa mainitsemassasi tapauksessa oli kyse tästä.

TOSIN asia ei ole kovin ajankohtainen, joten vaikea sanoa.

Tiesittekö muuten, että HI-virus voi parantua itsestään lapsella? Tunsin E-Afrikassa asuessani lapsen, jolla oli ollut HIV, mutta joka oli parantunut itsestään siitä. Lapsi oli tullut tähän perheeseen n. 3-vuotiaana, ja myöhemmin, kun hänet tunsin (5-vuotiaana) , virus oli poistunut itsekseen.

Kysyin paikalliselta lääkäriltä asiasta, ja hän sanoi, että tapaus ei ole ainutlaatuinen, harvinainen kyllä. Ilmeisesti näin saattaa tapahtua niissä tapauksissa, jolloin lapsi on saanut viruksen äidiltään (älkää nyt sitten ottako tuota viimeistä ihan 100%:n varmana tietona, tapahtuneesta on 10 vuotta, mutta muistaakseni lääkäri sanoi näin).

adoptiotarveystarkastuksia muiden muassa. Siellä lääkäreitä on kielletty saamasta positiivisia tuloksia hengenmenetyksen uhalla. Niinpä kaikki tulokset ovat aina negatiivisia. Niinhän ne tietysti useimmiten oikeastikin ovat, ja länsimaihin lääkehoidon pariin pääsevien adoptiolaten kohdalla ongelma on kovin pieni, sillä heidät diagnosoidaan tällä sitten aikanaan ja saavat hoitoa, jolla todennäköisesti saadaan heidän elämänsä pitkiksi ja miellyttäviksi. Isompi ongelma on niiden kannalta, jotka jäävät sinne Kiinaan, ja kuolevat tautiin jota ei voi hotaa kun ei sitä kerran virallisesti ei ole.

mutta tässä kun ollaan kuitenkin adoptoimassa, eihän sitä tiedä, vaikka saisikin lapsen, jolla todettaisiin Suomessa HIV. Eihän sitä silloin poiskaan antaisi!!



Kaikki on mahdollista. Onhan se mahdollista, että esikoisemme saisi HIVin, eikä se muuttaisi mitenkään mun vanhemmuuttani häneen.

Menettämisen pelko olisi liian suuri.

mm. Yhdysvaltoihin on adoptoitu paljon HIV-lapsia Etiopiasta.

sanoivat että Suomeen ei ole koskaan adoptoitu hiv-positiivisia lapsia. kait sitten valehtelevat suoraan. vai liekö pelan vai hki:n kaupungin kautta tulleita tai itsenäisistä adoptioista.

1980 luvulla ei hiviä varmaan edes testattu.

nykyään ei ainakaan voi adoptoida vaikka haluaisikin koska heitä ei luovuteta adoptioon. ja kaikki lapset hiv-testataan.

ja se on kielletty Suomessa, ei siis ole laillista niin siksi pitää matkustaa muualle, yleensä Saksaan tai Britanniaan ym. Mutta on tosi kallista.

Sai nuorena miehenä papin tyttäreltä hivin....

Nyt hän on jo 40 v ja naimisissa. Lapsikin heillä on. Joutuivat tosin reissaamaan Lontooseen asti lapsen saadakseen (erittelevät hiv:n jotenkin spermasta pois tai jotain???).

Mutta jos oletetaan että olisin lapseton, niin KYLLÄ voisin, käsi sydämellä! :)

Tuossa lapsella ei ole ollut HI-virusta

mutta en usko, että perhe olisi valehdellut lapsen taustasta. Siis mä en sanonut, että tiedän, mistä lapsi oli HIVin saanut, muistelin vaan sitä, mitä se yksi lääkäri vastas mulle, kun kysyin asiasta, ja muistan, että hän puhui jotain siitä, että olis eroa, onko sen saanut jo äidiltä vai onko tarttunut muutoin. Kuten jo sanoin, mulla oli tällainen muistikuva, että olisi sanonut noin päin.

Lapsen adoptoinut perhe ei tiennyt, mistä lapsi oli saanut HIVin, koska hän oli löytynyt kadulta. He arvelivat, että olisi saanut äidiltä. Lapsella oli heille tullessaan HIV, mutta ei ollut enää silloin, kun minä hänet tunsin. TÄMÄ on fakta. He eivät tienneet, miten se oli parantunut, mutta parantunut oli.

Hivistä on parantunut vain yksi nuorehko mieshenkilö ja tänkin jutun jälkeen tuli epäilyjä oliko sillä edes ollut hiviä alunperin ja yrittikö vain saada julkisuutta.



Nuo lasten "parantumiset" menee varmaan just noiden äidin vasta-aineiden piikkiin, joista jo joku tuonne ylös kirjoittikin. Jotkuthan saattavat pitää noita lapsia tavallaan hiv-positiivisena, koska sitähän se testi heille näyttää, mutta johtuu siis äidin omista vasta-aineista, joita on vielä lapsen kehossa ja jotka poistuvat vasta myöhemmin lapsesta.



Eli tuossa on ehkä mennyt niin, että kun ovat adoptoineet lapsen niin testissä ollut hiv+ ja myöhemmmin tehty uusi testi ja tullut hiv-, koska ne äidin vasta-aineet on poistuneet tässä välissä.

Lapsi oli kolmevuotias, kun hän tuli perheeseen, ja silloin oli HIV. Ei kai ne vasta-aineet siihen asti pysy elimistössä?



Kaikenlaisia asioita tapahtuu eikä niistä aina uutisoida. Jos yksi on parantunut, niin miksei joku toinenkin voisi parantua?

En todennäköisesti olisi valmis adoptoimaan, vaikka kuinka tahtoisin ja surisin HIV-lapsien kohtaloa. Olen sen verran hysteriaan, neuroottiseen käytökseen ja luulosairauteen taipuvainen, että meidän yhteiselomme tuskin olisi kenenkään psyykelle hyväksi. Vaikka tiedän faktat HIVin huonosta tarttuvuudesta, saisi todennäköisesti hysteriaan taipuvainen minä vallan, kun ensimmäisen kerran lapsen vertavuotavaa nenää pyyhkisin.



En myöskään usko, että selviäisin henkisesti oman adoptiolapseni menettämisestä, jos ja kun hänen sairautensa etenisi ja hän mahdollisesti menehtyisi aidsiin.



Myönnän siis pienuuteni tämän asian edessä.