Lue keskustelun säännöt.
Mä olen niin surullinen ja väsynyt siihen kun meillä ei ole mitään
28.10.2009 |
tukiverkkoa.
Nytkin on tilanne se,että olin juuri pari viikkoa palkattomalla lapsen leikkauksen vuoksi,no ajattelin,että yes normaali arki palaa ja alkaa tulla palkaa kun menee takaisin töihin niin eikös mieheltä katkennut akillesjänne. Nyt sitten pyörittelen 3 lapsen arkea yksin,yksi lapsi käy pari kertaa viikossa terapiassa,oikomishoito alkoi juuri eli käyntejä hammaslääkärillä (pitkä matka)ym sälää (aamulla hajosi auto). Mies on ennen hoitanut kuskaukset koska hänellä on joustava työaika ja pystyy tekemään tunnit takaisin,itse en taas ole sellaisessa työssä. Lapset on sairastelleet paljom,itsekin jonkinverran ja nyt alkaa tuntumaan aikamoinen polte niskassa työkavereiden osalta. Ottaa niin päähän olla yksin ja hoitaa kaikki,ei ole ystäviä tai sukulaisia auttamassa,aika surullista.
Kommentit (17)
Minkä ikäiset lapset teillä on? Oletteko käyttäneet palkattua lastenhoitoapua, jos ette, miksi ette?
Mieti nyt oikeasti läheisesi läpi, onko niin ettet vain kehtaa vaivata vai mitä jos rohkeasti kysyisit apua ja miettisit, mitä voisit sitten joskus tarjota vastapalvelusta?
Onko tuttuja lapsiperheitä? Sekin auttaa jos lapset ovat välillä leikkimässä muualla kavereiden luona, välillä voivat taas olla teillä.
Kysy myös kunnan apua: liioittele tilannettasi niin saattaa sieltäkin apua löytyä.
Ja tärkeää: ehdottakaa molemmat työpaikalle sairaan lapsen hoitajaa: työnantaja palkkaa sairaan lapsen hoitajan (esimiehen hyväksynnällä) ja te saatte olla töissä! Tällöin työnantaja saa valita, onko tärkeämpää että olette töissä. On oikeasti hyvä systeemi myös työnantajan kannalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kyllä auta muu kuin että miehesi kanssa tutustutte naapureihin, lasten kavereiden vanhempiin jne. Siitä se tukiverkko pikkuhiljaa rakentuu, ei se taivaasta tipu. Ja se rakentaminen vie aikaa, mutta kannattaa kyllä. Toivottavasti selviät(-te) tämän ajan yli, miehen jalka paranee pian jne.
Siihen että jalka tokenee.
Meitä ei paljon naurattanut viime keväänä, kun minulta murtui selkä, neljän kuukauden ajokielto.
Meillä lapset 15 kilsan päässä koulussa ja hoidossa, esikoisella siedätyshoidot, joita ei voinut keskeyttää.
Nyt olen nippa nappa jalkeilla ja pyöritän kokonaan yksin rumbaa, kun mies on työmatkalla.
Koiran ulkoilutan aamulla viideltä ennen kuin lapset herää ja jumppaan joka ilta kun lapset on saatu nukkumaan, että pääsen yleensä kävelemään kankean selkäni kanssa. Ei ole kovin kivaa tämä elämä.
omat vanhempani ovat työssäkäyviä (äiti asuu 100km päässä),miehen isä on kuollut ja äiti huonossa kunnossa. Ystävillä on oma kiireinen elämä,eikä niillä ole luppoa.Naapureiden kanssa ei olla missään tekemisissä,enkä tiedä mitä palveluksia heiltä voisi pyytää?!
Oikomishoitoa ei voi siirtää koska se on juuri aloitettu eli muotit otettu,kiiloja hampaiden välissä ja nyt sitten sarjassa kerran ja/tai kaksi viikossa kiinnitellään lisää tavaraa,valitettavasti. Terapiakin on juuri aloitettu ja sen on tarkoitus kestää 2 vuotta ja poika käy siellä kahdesti viikossa,sen lisäksi meillä on omat vanhempain istuntomme,jonne emme saisi ottaa lapsia mukaan,mutta kun ei ole niitä hoitajia,no sillä nyt taas ei ole mitään tekemistä miehen jalan kanssa.
Meillä on myös koira.
Soita sossuun!Kyllä heidän pitää järjestää apua,kun kyse on sairauksista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän äidin, jonka lapsi kulkee psykoterapiassa kaksi kertaa viikossa taksilla.
Tämä Helsingissä ja lapsi jo 8-vuotias eli voisi kyllä kulkea myös julkisilla.
Äiti on töissä, mutta perheessä on myös avomies, joka ei ole lapsen isä.
Vaadit nyt vaan palveluja.
joutuisi kulkemaan 3 julkisella jotta pääsisi sinne,aika kohtuutonta ja en edes moiseen anna lupaa
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa tilanteessa on nyt vaan nöyrryttävä pyytämään apua.
Meillä on ollut kerran vastaava kova paikka elämässä. Oltiin juuri muutettu uudelle asuinalueelle ja saimme ihan tuntemattomiltakin apua kun kerroimme tilanteemme.
Onko teillä sellaisia ystäviä, joilla suurin piirtein samanikäisiä lapsia? Leikkiseura helpottaa jo kummasti.
Naapureihin kannattaa yrittää tutustua. Rivari- ja omakotitaloalueilla se on yleensä ihan helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lapsille pitäis saada hoito teidän istuntojenne ajaksi niin pyydä neuvolasta perhetyöntekijää! Meilläkin isot velat niskassa ja minä olen vielä kotona mutta aina rahaa sen verran löytyy et pystyn palkkaamaan silloin tällöin MLL:n lastenhoitajan. Se maksaa 8,20e/t ja 2t on minimi. Meilläkin suku matkan päässä.
MLL:n 2 tunnin hoitaja maksaa tosiaan 16,40 euroa 2 tuntia. Onko tosiaan niin, ettei esim. voisi jättää jotain tavaraa ostamatta tai säästää jostain muusta jos teitä kuitenkin on kaksi töissäkäyvää aikuista? Laitatte asiat tärkeysjärjestykseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulosti siltä, että se 2 tuntia ei riitä edes yhteen terapiakäyntiin ja niitähän on monta jo per viikko.
olen tietty ollut aika vittuuntunut tähän työmäärään ja olen sen tuonut myös esille,sillä seurauksella,että meillä on miehen kanssa kauhea riita. No äsken kirjoitin miehelle kirjeen koska ei pystytä puhumaan,kuulin kun lukematta ryttäsi sen ja heitti roskiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perustein luulisi saavan kunnalta väliaikaista hoitoapua/kotiapua. Eikös sitä kuulu ihan lain mukaan antaa esim. jos puoliso kuolee tai sairastuu yhtäkkisesti? ainakin kannattaa hakea/kysyä mikä on kunnalla käytäntö. Ja ko. avun ei kyllä pitäis maksaakaan paljon mitään.
Hoiti 2 lasta.Pakkotilanne kun yksi lapsi oli sairaalassa.Ei se mitään halpaa ollut,vaikka kunnan kodinhoitaja oli.Lasku oli n.80E.Pienituloislle varmasti tuokin summa liikaa.Mitähän sit ois maksanut,jos ois joutunut kh oleen viikon-kakskin.Ja vain lapsia sai hoitaa ja heille tehdä ruoan.Kotitöitä ei tehnyt.Säännöissä oli näin.
...siihen liittyy myös mahdollisuus matkakustannusten korvaukseen, mahdollisesti taksilla jos on pakko. Soita Kelaan ja kysy.
eikö sula ole yhtään kaveria naapuria tms joka voisi edes vähän jeesata?