Hyva koirarotu ekaksi koiraksi?
Koirakuume vaivaa. Meilla 2 alakouluikaista lasta, koiran tulisi olla kiltti ja lapsiystavallinen rotu, sellainen joka vahan haukahtaa vieraille, ja olisi ihanaa, jos sita uskaltaisi pitaa vapaana mokilla (ja jonka karkaamista avoinaisesta ovesta ei tarvisi pelata). Koko saisi olla pienehko-keskikokoinen.
Mita suosittelette?
Kommentit (27)
En tajunnut sanoa, että iloinen ja ihmisrakas cockeri on mitä ihanampi ensimmäinen koira.
Turkeissa on myös eroja. Mustat turkit usein todella työläitä, punaisilla yleensä huomattavasti vähemmän turkkia.
mutta korostaisin etsimään kasvattajan joka osaa antaa teille pennut joka ei ole tippaakaan dominoiva.
Meillä on ollut ryhmän 9 "helppo" rotu kuten joku täällä pisti, ja oli todella dominoiva. loppupeleissä puri lapsia miten mieli. Ja minä itse eritoten painotin että koska on meidän ensimmäinen koira, ei meillä tuollainen pomottelija käy. Kasvattajaa ei kiinnostanut se edes siinä vaiheessa kun annettiin palautetta asiasta ja kysyttiin apua kaikkiin ongelmiin joita vain tuli ja tuli (hänen mielestään oli normaalia että koira pissiskelee jopa sänkyyn...)
Ja tuon kasvattajan pitäisi olla yksi rotunsa esimerkillisimmistä kennelinpitäjistä.
Valitkaa hyvä kasvattaja.
näkee jo hiukan minkäluonteiseksi se kasvaa. Jossain joskus luki,e ttä jos pentu antaa ottaa ihan rauhassa itsensä selälleen syliin, on se luottavainen. Muistan kun haimme lapinkoiran pennun (25% spanielia tässä tosin) se oli todella rauhallinen ja tuttavallinen jo haettaessa. Antoi "vellata" sylissä kuinka vain ja automatkan nukkuin sylissäni ihan hiljaa. Nyt on todella kiltti ja rauhallinen aikuinen koira. Tosin lenkille -sanan kuullessaan alkaa teputtaa ;-)
Mä taas en suosittelisi cokceria ekaksi koiraksi, koska noissa tosiaan on eroja eikä koskaan tiedä millaisen yksilön saa. Voi saada sen rodun ihannetapauksen, joka on kerta kaikkiaan valloittava ja helppo pakkaus, tai sitten sen haasteellisen, superaktiivisen ja vaikeaturkkisen tapauksen, kuten me.
Meillä on cockerilla diagnosoitu psyykkisiä ongelmia outojen käytöskohtausten takia ja sen lisäksi se sairastaa piilevää korvatulehdusta, mitähän ei voi todeta kuin eläinlääkäri, ja siksi siellä onkin tullut käytyä reissu jos toinenkin. Nää kaikki vaatii sitä, että meillä rutiinit on raudanlujat, ja asioihin, jotka on muiden koirien kanssa olleet itsestäänselvyyksiä, pitää tämän kanssa kiinnittää erityistä huomiota.
Koira on ihana kaveri, mut jos se ois ollut ensimmäinen koira, olisin ollut sen kanssa ihan helisemässä. Nyt ollaan pärjätty hyvin, kiitos erinomaisen tokokouluttajan, oman kokemuksen ja hyvän eläinlääkärin. Lapsien kanssa se tulee hyvin toimeen, mutta yrittää pomottaa niitä herkästi, ja ilman jatkuvaa valvontaa ja ohjausta se EI olisi lapsiperheen koira.
Meidän ensimmäinen koiramme on cavalier, ja se on helppo, kiva ja seurallinen koira. Eikä karkaa mökillä eikä kotona.