Hyva koirarotu ekaksi koiraksi?

kiinanharjakoira powder puff (kokokarvainen).

Aivan ihastuttavan fiksu ja herttainen rotu.

Suomen Lapinkoirasta!

Se on kyllä aika iso, mutta on kyllä ihana rotu.

koska tarvitsee paljon aktivointia ja mielellään osallistumista toko-koulutukseen. Lapinkoira on PAIMENKOIRA ja sille pitää olla aktiviteettia sen mukaisesti!

usein "minilassieksi" sanottu. Fiksu ja kaunis koira, tosin monet noista ovat aika haukkuherkkiä. Mutta lasten kanssa sopii hyvin yhteen ja on suht helppo kouluttaa.



Tai sitten collienarttu, nekään eivät valtavan isoja ole, itselläni tuollainen oli tokokoirana... Ihana otus, mutta joskus liiankin miellyttämisintoinen. Itse olen muuten sitä mieltä, että narttu on rodussa kuin rodussa helpompi tapaus kuin urokset... paitsi juoksuaikoina, mutta se nyt on vain muutama viikko vuodesta. Uroksia hormonit määräävät aina, kun jossain on juoksunarttu, narttuja hetkauttavat vain omat juoksunsa.

ja se kyllä kiskoo hihnassa, jos sitä ei kunnolla aikuinen kouluta.



Plus että on herkkävatsainen, joten ei saa kovasti lapset syöttää herkkuja...



Naapurissa on corgi ja se on hyvä noilla alakouluikäisillä.



Meillä on kääpiösnautseri, mutta tämä kyllä haukkuu aika paljon... Muuten kyllä helppo, luotettava, eikä karkaile.

rotu ja turhautuu myös helposti ellei saa riittävästi tekemistä. Suosittelisin tälle porukalle koiraa FCI ryhmästä 9. Keskikokoinen villakoira esim. on aivan mahtava rotu!



Ryhmä 9 Seurakoirat ja kääpiökoirat

bichon frisé

bichon havanais

bolognese

bostoninterrieri

cavalierkingcharlesinspanieli

chihuahua

lyhytkarvainen

pitkäkarvainen

coton de tulear

griffon belge

griffon bruxellois

japanese chin

kiinanharjakoira

kiinanpalatsikoira

kingcharlesinspanieli

kromfohrländer

lhasa apso

löwchen

maltankoira

mopsi

papillon

petit brabancon

phalene

ranskanbulldoggi

shih tzu

tiibetinspanieli

tiibetinterrieri

venäjänkääpiökoirat

lyhytkarvainen

pitkäkarvainen

villakoirat

oma ensimmäinen koirani oli "helppo ja vaivaton" afgaani... Siksi, että mikään muu rotu ei tullut pieneen mieleenikään, niin rakastunut olin tuohon rotuun. Ja ei, minun koirastani ei tullut takkuista kauhukakaraa vaan se eli 13-vuotisen elämänsä onnellisena (ainakin luullakseni, aina oli iloisen ja reippaan oloinen).



Mielestäni rotu kuin rotu sopii ensimmäiseksi koiraksi silloin kun asiaan on tehty riittävä perehtyminen ja rotuun todella tutustuttu ja tiedostetaan sen vaatimukset ja se, että koira ei ole mikään lelu, jonka voi ottaa tuosta vain ja sitten jättää oman onnensa nojaan aina silloin, kun sen kanssa ei jaksa olla.

ei käy tokossa, ulkoilee kyllä paljon ja viihtyy muutenkin pihalla. Eli ei ihan sisällä möllöttäväksi sohvaperunaksi sovellu. Mutta luulenpa, että lapsiperheessä ja ulkoulumahdollisuuksien ollessa kunnossa, saa lapinkoirakin ihan tarpeeksi virikettä. Aika harvassa perheessä tokoillaan kuitenkaan.

shetlannin lammaskoira

lancashire heeler

länsigöötanmaanpystykorva

englanninspringerspanieli



näitä minulla on ollut hoitokoirana tai ihan omana. kaikki koirat tarvitsevat peruskoulutuksen, sellaista koirarotua ei ole olemassakaan joka osaisi nuo teidän vaatimuksenne automaattisesti. suosittelen jotain koiraharrastusta, ja ehdottomasti paikallisen kennelkerhon pentukoulutusta. pääsette helpommin jyvälle siitä miten koira koulutetaan eikä tarvitse oppia kantapään kautta. mikään ei ole masentavampi näky kuin omistaja ja koira jotka eivät ole minkäänlaisessa yhteisymmärryksessä keskenään.

tiibetinspanielin. Äidilläni ollut niitä 2. Hänellä ollut myös länsigöötanmaanpystykorva. Tipsu on vaan niin lutunen! Pienet lapsetkin sen kanssa pärjää lenkillä. Helppohoitoinen eikä vaadi koulutusta eikä liikuntaakaan vaadi paljoa...

Eka koira voi tosiaan olla ihan mikä rotu tahansa, kunhan se sopii teidän perheeseenne. Tehkää itsellenne muutama peruskysymys:



1. Kuinka paljon jaksatte panostaa turkin hoitoon? Nämä "pienet valkoiset" ja ylipäätään pitkäkarvaiset tarvitsevat viikottaista, jotkut jopa päivittäistä harjausta ja turkin huoltoa. Lisäksi pitkä turkki tuo mukanaan risuja, hiekkaa ja kuraa -toisaalta pitkäkarvaiset eivät sitten talvella palele ja monen mielestä koiran huolto on mukavaa puuhaa



2. Iso vai pieni koira? Pientä jaksaa lapsikin taluttaa, toisaalta monissa ns. jättiroduissa on todella, todella ihania lapsiperheen rotuja, jotka paljon rauhallisempia ja lempeämpiä kuin energiset pienet.



3. Miten koira ulkoilee? Jos koiran pääsääntöinen ulkoilu on omalla pihalla tapahtuva tassuttelu ja remmilenkit, se rajoittaa aika paljon. Siinä tapauksessa suosittelisin joko pientä seurakoiraa tai sitten isoa jättirotua, jotka eivät lenkkeilyä sanan varsinaisessa mielessä kaipaa (HUOM! jokainen rotu tarvitsee liikuntaa, mutta kultainen noutaja tarvitsee jo ihan eri määrän kilometrejä kuin skotlanninterrieri tai newfoundlandinkoira)



4. Jaksatteko / haluatteko kuinka paljon kouluttaa? Jos teillä ei ole kokemusta koirankoulutuksesta, ettekä ole ajatelleet sitä tosissanne harjoittamaan, kannattaa valita rotu, joka on miellyttämisenhaluinen ja pehmeä... eli on luonnostaan ihmisen kanssa, eikä vaadi paljoa koulutuksta energian purkuun. Esimerkiksi terrierirodut ovat hyvin energisiä ja "kovapäisiä" ja monet pienetkin terrierit tarvitsevat söpöstä ulkonäöstään huolimatta enemmän koulutusta kuin vaikkapa isot jättikoirat, jotka ovat lempeitä ja rauhallisia lähes luonnostaan. (HUOM! Kaikki koirat vaativat perustapakasvatuksen!)



Jos energiaa ja intoa koulutukseen riittää, voi terrieri tai paimenkoira olla kiva valinta.



5. Ulkoileeko koira vapaana metsässä/pellolla tms? Jos, niin ei kannata ottaa riistäviettistä koiraa (mäyräkoira, lintukoirat, useimmat spanielit, beagle... jne) ellei ole TODELLA valmis huolehtimaan koiran luoksetulon koulutuksesta. Tähän kohtaan löytyy useita hyviä rotuja, joilla riistaviettiä ei ole juuri lainkaan ja eivät säntäile jokaisen pulun ja pupun perässä pitkin metsiä.



Rotujahan on Suomessa tosiaan yli 300 eli on mistä valita! Oma näkemykekseni 10 vuoden aktiivisen koiraharrastamisen jälkeen on, että pienissä seurakoirissa on helppoja ekoja koiria, mutta monilla on aika kipakat luonteet eli tapakoulutusta vaaditaan todella -siis ellette halua koiranne räksyttävän kaikille vastaantulijoille ja vetävän hihnassa.



Isoista koirista suosittelen lämpimästi newfoundlandinkoiraa -itselläni oli sellainen muutaman vuoden kääntymässä ja rotu täysin uusi tuttavuus... niin lempeää ja ystävällistä lapsiperheen koiraa saa hakea! Ei riistaviettiä, ei kovapäisyyttä... vain lempeitä katseita ja nallemainen ulkomuoto. Ei vaadi myöskään tuntikausien lenkittämistä ja helppo pitää mukana vapaana, koska ei säntäile sinne-tänne vaan rakastaa omaa perhettään. Mahtava luonne! Miinuksena tietty turkinhuolto ja kuola!



Pienissä roduissa kiva on esim. cockerspanieli. Hirmu kiva, iloinen pieni rotu, jolta jalotuksen myötä suurin metsästysvietti jo kadonnut eli ei ole niin haastava sen suhteen kuin esim. welshin springeri, joka paljon energisempi. Cockeri jaksaa hyvin lenkkeillä pitkiäkin retkiä ja kokonsa puolesta sopii myös lasten ulkoilutettavaksi.



Terriereissä on valinnanvaraa sekä vilkkaissa (kettuterrieri, jack russell, irlanninterrieri...) kuin vähän rauhallisemmissakin (skotlanninterrieri, skyenterrieri). Mutta terriereissä kannattaa muistaa hyvä ja määrätietoinen koulutus.



Kultainen noutaja, collie, cavalier, suomenlapinkoira... perusvarmoja ja perushelppoja.

tutulla on niitä 2 ja kovia ovat vouhottamaan ja lenkillä ihan holtittomia. Karvaakin lähtee tukoittain...

Labradorinnoutaja. Tulee hyvin toimeen lasten kanssa. Pysyy pihassa irti(paitsi jos on narttu ja on kiimassa). Suojelee lapsia. Haukkuu kun ovelle tulee joku vieras. Ja kun pihaan tulee joku outo myös heille haukahtaa. Aivan ihana! Meillä oli vuodet 93-06 ja on ikävä. Uutta olen ajatellut ja ehdottomasti musta labbis! Ne ruskeet silmät niitä ei voi vastustaa...

joku sanoi tipsusta ettei vaadi koulutusta.



KAIKKI KOIRAT TULEE PERUSKOULUTTAA niin isot kuin pienet ja varsinkin ne pienet. Muuten niistä tulee omistajansa sylistä vastaantulijoille rähiseviä pikkuterroristeja.

Oman kokemuksen mukaan cavalier king charlesinspanieli on erityisen helppo ja lempeä pikkukoira. Turkki ei ole mahdoton, vaikka joillakin yksilöillä on karvaa aika paljon.



Ja tosiaan pienet terrierit vaativat napakan tapakasvatuksen, muuten voivat olla aikamoisia terroristeja.

bedlingtoninterrieri! pehmoinen karitsan ulkonäkö ja luonne mitä persoonallisin.

bedlingtoninterrieri! pehmoinen karitsan ulkonäkö ja luonne mitä persoonallisin.

tulee muistaa, että KAIKKI eivät ole ihania ja helppoja koiria. Minulla on kaksi cockeria, jotka ovat kuin yö ja päivä, ja ovat olleet ihan pennusta asti.

Eli jos pentu on kovin itsepäinen eikä anna käsitellä itseään helposti, se vaatii omistajaltaan paljon jämäkämpää otetta, kuin koira, joka pennusta asti rakastaa syliä ja kosketusta. Vilkas pentu saa toki olla ja cockerin kuuluukin olla energinen.

Toiset cockerit myös ovat silminnähden fiksumpia kuin toiset, ja ne todella kaipaavat oikeaa tekemistä, eli metsälenkkejä, nenän käyttöä, tokoa, agilitya... Mitä vaan missä aivot saa raksuttaa. "Tyhmemmille" tuntuu riittävän normaalit lenkit ja energian purkaminen esim. leikkien.

Terv. Kokemusta roppakaupalla (perustuu siis tuttavien cockereihin myös!)