Lue keskustelun säännöt.
Masennusta, väsymystä vai mitähän tämä lie?
28.10.2009 |
Meidän lapset on nyt 11v kaksoset, 8v, 6v, 4v ja 2v. On vuoroteltu miehen kanssa kotona olossa niin, että minä oon ollut synnytyksen jälkeen vuoden verran kotona ja mies aina suht lähelle seuraavan laskettua aikaa. Nyt minä oon ollu vuoden töissä ja mieskin palaa kohta töihin ja nuorimmat menee hoitoon.
Jotenkin vaan tuntuu aina välillä haikealta kun ei enää ole vauvaa tulossa. Oli yhteinen päätös ja meillä on hyvä näin, silti välillä kaipaan vauvaa.
Oon jo pidempään miettiny missähän on vika, kun tuntuu, että ois elämänhalu kadonnut. Teen kyllä kaikkea kuten ennenkin, käyn töissä ja harrastuksissa ja touhuan lasten kanssa jne, mutta kaikkeen täytyy pakottaa itsensä. Koko ajan väsyttää ja vapaalla voisin nukkua vaikka koko päivän, jos se olisi mahdollista. Myös mieheni on tämän muutoksen minussa huomannut.
Kaks nuorinta heräilee vielä molemmat öisin. Kumpikaan ei enää öisin syö, mutta 2-6kertaa yössä heräävät ja kaipaavat silittelyä ym. ennen kun nukahtavat uusiks. On kokeiltu mm. unikouluja huonolla menestyksellä.
Kommentit (28)
Minulla alkoi masennus oireilla vasta kun raskain vaihe oli jo ohi ja elämä oli oikeastaan jo helppoa. Saisitteko ainakin nuorempia hoitoon, jotta saisit nukkua edes välillä kunnolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole masennuslääkkeet, vaan kuten sanoit, muualla.
Ihmekös tuo, kun vaihtelee lääkityksiä tai syö vääriä määriä(mania).
Suurimalla osalla kyllä lääkkeet tehoavat.
Tämä on mielipiteesi, mutta suppea, yhden ihmisen kokemuksesta koottu.
30 ja 40-kriisistä. Ne koettiin kasvunaikana uuteen vaiheeseen.
Nykyään jo murkuille kirjoitetaan seronilia jos hiukan ahdistaa. Keski-ikäiset lappaa masennuslääkkeitä kuin karkkia, eivätkä pohdi miettimään, mitä oikeasti elämältään haluavat.
Itse asiassa minullekin kirjoitettiin resepti. Onneksi en hakenut lääkkeitä ja syönyt niitä. Syy huonoon oloon johtui niskalihasten jännityksestä. Eli jännitysniskasta.
sinähän edustat kaikkia ihmisiä jännitysnniskoinesi.
Huh, mitä ihmisiä täällä on.
halvemmaksi kuin masennuslääkkeet.
useasti muodikkaaksi paniikkihäiriöksi. Tai ehkä lääkäri kirjoittaisi mieluummin lähetteen fysioterapiaan, mutta potilas haluaa lääkkeet ja paniikkihäiriödiagnoosin.
Moni paniikkihäiriö paranisi niskahartiaseudun jumpalla ja hieronnalla.
fys.terapeutti
sinähän edustat kaikkia ihmisiä jännitysnniskoinesi.Huh, mitä ihmisiä täällä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
halvemmaksi kuin masennuslääkkeet.
ainakaan sillä lailla, mitä masennuksella -oikeasti- tarkoitetaan. masentunut ei jaksa hoitaa kaikkia päivittäisiä askareita. vaikka ne oliskin ihan pakollisia.
kyllä mustakin arki tuntuu välillä melkoiselta suorittamiselta, yksinäiseltä puurtamiselta, vaikka meillä on "vain" kolme lasta. jos olis kuusi lasta, niin siinähän sitä riittäis työtä kahdelle vanhemmalle. ei taida sullakaan olla paljon omaa aikaa? lisätään siihen vielä pieni univelka ja sitten tuo vauva-ajasta luopuminen, mikä useamman lapsen äidillä on varmasti merkittävä muutos ja kriisin paikka, elämä saattaa tuntua kovinkin tyhjältä kun ei uutta vauvaa enää tulekaan. suuntaa ajatukset muualle, keskity olemassa oleviin lapsiin, hanki harrastus ja lisää omaa aikaa. älä ainakaan missään nimessä rupea syömään mitään pillereitä. sun tilanteessa sivuvaikutukset olis suurempi ongelma. niin se vaan on että elämässä on sellaisia suvantovaiheita. niistä vaan mennään yli silloin kun kaikki on oikeasti hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkuva yöllinen heräily on syy tuntemuksiisi. Aivosi eivät saa tarpeeksi yhtäjatkoista unta ja luultavasti muistissasikin on toiminnan vajausta.
ja minulla kyllä todettiin olevan masennus. Jaksoin joten kuten hoitaa lapset ym, mutta kaikessa menin siitä missä aita on matalin enkä jaksanut tehdä mitään ekstroja kuten yleensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli vastaavaa sen jälkeen, kun nuorin alkoi lopulta nukkumaan hyvin 3-vuotiaana ja imetys oli loppunut. Todettiin kilpirauhasen vajaatoimintaa ja D-vitamiinipuutos. Eli kannattaisi käväistä lääkärillä. Minä sain lähetteen verikokeisiin, jossa nämä ongelmat havaittiin. Epäilin itse masennusta ja vaikka mitä.
ja tarkistaa tuota masennusasiaa, mutta muuten sanoisin että
anna itsellesi aikaa.
Onhan teillä ollut hurja rumba, ja on vieläkin, ja todennäköisesti sinun pitää nyt elämänvaiheenkin muuttuessa vetää vähän henkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy ap lääkärissä, niin siellä selviää paremmin ja varmuudella.
buahahaaaaaa.....
Luulin, että normaalistikin ihmisellä on kausia, ettei jaksa olla aina niin energinen.
Nyt kaikki joukolla hakemaan muutaman valvotun yön jälkeen diagnoosia itselle. Kakkonen on aivan oikeassa. Kun saa onnellisuuspillerit ja diagnoosin jo 30 vuotiaana, pääsee 45 vuotiaana hyväkuntoisena eläkkeelle puuhastelemaan energisesti kaikkea kivaa kun muut tyhmät (jotka ei tajunneet hakea papereita parin yön univelan jälkeen) painaa töitä ja maksaa veroillaan heidän pirteät harrastuksensa.
Hei haloo. Ap.lla on normaalia luopumisen tuskaa ja pelkoa ottaa vastuu omasta elämästä. Elämä on pyörinyt nyt vain vauvojen ympärillä ja siinä, että on saanut olla äitiyslomilla. Pelottaahan se kun joskus joutuu menemään töihin ja "kasvamaan aikuiseksi".
ja minulla kyllä todettiin olevan masennus. Jaksoin joten kuten hoitaa lapset ym, mutta kaikessa menin siitä missä aita on matalin enkä jaksanut tehdä mitään ekstroja kuten yleensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
buahahaaaaaa.....Luulin, että normaalistikin ihmisellä on kausia, ettei jaksa olla aina niin energinen.
Nyt kaikki joukolla hakemaan muutaman valvotun yön jälkeen diagnoosia itselle. Kakkonen on aivan oikeassa. Kun saa onnellisuuspillerit ja diagnoosin jo 30 vuotiaana, pääsee 45 vuotiaana hyväkuntoisena eläkkeelle puuhastelemaan energisesti kaikkea kivaa kun muut tyhmät (jotka ei tajunneet hakea papereita parin yön univelan jälkeen) painaa töitä ja maksaa veroillaan heidän pirteät harrastuksensa.
Hei haloo. Ap.lla on normaalia luopumisen tuskaa ja pelkoa ottaa vastuu omasta elämästä. Elämä on pyörinyt nyt vain vauvojen ympärillä ja siinä, että on saanut olla äitiyslomilla. Pelottaahan se kun joskus joutuu menemään töihin ja "kasvamaan aikuiseksi".
ja minulla kyllä todettiin olevan masennus. Jaksoin joten kuten hoitaa lapset ym, mutta kaikessa menin siitä missä aita on matalin enkä jaksanut tehdä mitään ekstroja kuten yleensä.
Mistähän tämä kirjoittaja mitään tietää.
Koita jaksaa, vaikka näitä vanhakantaisia kusipäitä on.
Lievä masennus voi hyvinkin oireilla noin kun ap:lla, mutta hoitamattomana se pahenee ajan kanssa. Pitäisitte turpanne kiinni, jos ette muuta osaa kun haukkua ja luulette tietävänne kaikesta kaiken!
Älä ap välitä näistä, joiden mielestä masennus on muoti-ilmiö eikä oikea sairaus.
no tuskin oot masentunut ainakaan sillä lailla, mitä masennuksella -oikeasti- tarkoitetaan. masentunut ei jaksa hoitaa kaikkia päivittäisiä askareita. vaikka ne oliskin ihan pakollisia.
kyllä mustakin arki tuntuu välillä melkoiselta suorittamiselta, yksinäiseltä puurtamiselta, vaikka meillä on "vain" kolme lasta. jos olis kuusi lasta, niin siinähän sitä riittäis työtä kahdelle vanhemmalle. ei taida sullakaan olla paljon omaa aikaa? lisätään siihen vielä pieni univelka ja sitten tuo vauva-ajasta luopuminen, mikä useamman lapsen äidillä on varmasti merkittävä muutos ja kriisin paikka, elämä saattaa tuntua kovinkin tyhjältä kun ei uutta vauvaa enää tulekaan. suuntaa ajatukset muualle, keskity olemassa oleviin lapsiin, hanki harrastus ja lisää omaa aikaa. älä ainakaan missään nimessä rupea syömään mitään pillereitä. sun tilanteessa sivuvaikutukset olis suurempi ongelma. niin se vaan on että elämässä on sellaisia suvantovaiheita. niistä vaan mennään yli silloin kun kaikki on oikeasti hyvin.
lässyti lässyti lää.
Joukolla vain kaikki univelasta kärsivät mammat lääkärin vastaanotolle pillereitä hakemaan.
Sitten voidaan kaivaa sitä omaa napaa yhdessä ja erikseen ja sääliä itseämme.
Kai meidät joku elättää kun me itse ei jakseta kun on niiiiiiiin masentunut.
ja osaa olla laukomatta typeryyksiä asioista, joista eivät mitään tiedä.
Luulen että pian tämä kohentunut lääkitys- ja hoitotilanne alkaa näkyä myös itsemurhien vähenemisenä ja hyvinvoinnin paranemisena muuten.
Masentunut ei ole enää hullu, vaan tila on ymmärrettävä seuraus, hoidettavissa ja toipuminen todennäköistä.
Lääkkeet kannattaa hakea, jos on masentunut.
Tarviiko kaikkeen suhtautua noin, että masennus päätetään itse koska se tulee, et taida itse olla koskaan ollut masentunut? Masennusta ei nimittäin hoideta pelkällä lääkityksellä, jos et sattunut tietämään ja tiedän ihmisen, joka ei huolinut lääkitystä, mutta terapian avulla parani masennuksesta.
Minä olen kahdesti ollut syvästi masentunut. Se alkoi sillä kun lapset valvottivat ja kun sitä kesti vuosia niin se väsymys osaltaan vaikutti masennuksen syntyyn. Nyt myöhemmin koin lyhyessä ajassa monta menetystä/vastoinkäymistä ja se aiheutti toisen vaikean masennuksen, josta nyt toivun.
Voit käydä esim. lääkärissä ja kertoa voinnistasi. Lääkäri osaa kyllä sitten kertoa mikä olisi järkevintä ja onko masennusta tai jotain muuta tai vaan väsymyksestä johtuvaa.