Mitä tekisin ystäväni kanssa. Ei jaksais tukea

tuo valittaminen on molemminpuoleista, siis kumpikin saa valittaa yhtä paljon. On vähän eri asia.

paljon erilaisia asioita, ettei jaksa toisen marinaa.



Nämä ihmiset vain vaativat ja vaativat. Eivät itse tee elämänsä suhteen mitään, mutta ovat aina odottamassa, että kaverit hyppäävät kun he valittavat.



Ap. Ajattele itseäsi ja pysy erossa tällaisesta ihmisestä. Hän ei tule muuttumaan, eikä koskaan kiinnostumaan sinun elämästäsi ja vaikeuksistasi. Kokemusta on. Tällainen ihminen imee toiset kuiviin ja loukkaantuu kun he eivät enää jaksa.

Rakastan sinua ystävänä ja ihmisenä. Olemme jakaneet toisillemme paljon kaikenlaista elämäämme liittyvää: niin suruja kuin ilojakin. Sinulla on nyt kertomasi perusteella sen verran rankkaa, että asiasi ovat alkaneet painaa minuakin. Omassa elämässänikin on työstämistä ja minusta tuntuu ystävänä nyt riittämättömältä enkä jaksa tukea sinua siinä määrin kuin tunnen sinun tarvitsevan tukea.



Oma jaksamiseni on nyt vähäistä, joten toivon että voisimme ottaa hengähdystaukoa näihin pari- ja ihmissuhdekiemuroihin, joita olet kanssani jakanut. Minusta tuntuu, etten kykene tukemaan sinua ja voisi olla hyvä, jos voisit jakaa asioitasi esimerkiksi ammatti-ihmisen kanssa neuvolassa tai muuten.



Toivon, ette ymmärrä minua väärin, sillä itsekin tarvitsen ystävyyttämme ja olet minulle tärkeä. Pelkään vain palavani loppuun, sillä omassa elämässänikin on riittävästi pohdittavaa.

Ystävyys on tasapuolista ja tasa-arvoista, välillä toisella menee huonommin, välillä toisella. Ystävältä saa tukea, kritiikkiä, haasteita ja ratkaisuehdotuksia! Ja paperinenäliinoja kun itkettää.

Sitten, kun vaikeudet on voitettu tai tapahtuu jotain muuta kivaa, niin iloitaan yhdessä eikä unohdeta ystävää (niinkuin joskus kuulee tapahtuvan).

5

tuo valittaminen on molemminpuoleista, siis kumpikin saa valittaa yhtä paljon. On vähän eri asia.

eli ei ihan tasapainoinen ja koettaa liialla tekemisellä paeta itseään ja kun ei muualle enää pääse, haluaa vauvan jolle olla se maailman keskipiste edes hetken. Voisitko mitenkään nätisti koettaa puhua ystävällesi, ettet jaksa ainaista valitusta (siis jos se on todella valitusta ja yksipuolista) ja koettaa varovasti ohjata mielenterveyspuolelle juttelemaan elämänhallinnasta.

että mt potilas jos ystävä ei viitsi kuunnella.

Keskity vaihteeksi muihin kavereihin. Tauko voi auttaa puolin ja toisin. Paha tuuli tarttuu, olen mielummin positiivisten kavereitteni seurassa. Saan voimaa ja voin paremmin.

t.optimisti

..niinkuin sinä varmasti tiedät, sun ystävästä en menis niin takuuseen. ;) Mut oikeasti, näillä kuvioilla on tapana toistaa itseään; uusi mies, uusi vauva, hirvee kriisi, ero, lisää hässäkkää, valivalionniinrankkaa..kunnes uusi ihana mies on löytynyt, uusi lapsi tulossa jne.Usein tohon päälle kasaantuu jostain syystä myös taloudellisia ongelmia. Ja kaikki kaadetaan kavereiden niskaan. Jotkut tällaiset tyypit turvautuu kavereihinsa, aivan kuin heillä ois se parisuhde kavereiden kanssa, ei miehen kanssa.



Mut, sun on vaan tehtävä päätös. Jos toi ystävyys menee siihen, että sä et saa siitä mitään, niin ota etäisyyttä. Raakaa totuus on, että sulla jää sen jälkeen todella paljon enemmän energiaa muihin ihmissuhteisiin. On eri asia olla ystävä ihmiselle, jolle tulee ongelmia, kuin ihmiselle jolle ongemien keräily on kokopäiväinen harrastus.



Sä varmaan tunnet aika lailla syyllisyyttä siitä että haluat vähän väljemmille vesille, mut ei sun tarvitse. Ei sun kaveri ole riippuvainen sun ystävyydestä, eikä hänen elämänsä mene siitä pilalle. Hän löytää uusia ystäviä ja niin sinäkin, parin vuoden päästä ette edes muista toisianne.



Mulla oli vuosikausia samanlainen kaveri ihan samoilla kuvioilla. Lapset heitteillä, eläimiä hamstrattiin ja jätettiin hoitamatta, välillä oli uusi mies joka välillä vaihtui naiseen ja sit taas mieheen, ja AINA, elämäntilanteesta riippumatta, kaverini oli kriisissä, ja kriisinsä vuoksi koko maailmankaikkeuden keskipiste. Olihan se kuluttavaa, kun heti kun vastas puhelimeen sieltä tuli monen tunnin valitusmaratonit, miesparkoja haukuttiin vaikka olivat paljon sympaattisempia kuin tää kaverini, kun edes yrittivät pitää lapsista huolta.



Mä olen ollut paljon onnellisempi, kun lakkasin pitämästä yhteyttä. Ois pitänyt tajuta vaan aikaisemmin, ettei mulla ollut väliä ihmisenä eikä ystävänä, vaan olin niitä harvoja, jotka häntä viitsivät kuunnella ja tsempata.

16: toi oli oikein hyvin sanottu, että kannattaa keskittyä myönteisesti ajatteleviin ihmisiin. Tommosissa valittajakavereissa on se huono puoli, että he jotenkin vääristävät sen omankin ajatusmaailman, ja sitä alkaa ajatella, että ihmiselle voi tapahtua kaikkea ikävää, vaikkei itse siihen mitenkään vaikuttais. Mikähän ei ole totta; sairautta ym. ei voi ennakoida, mut kukaan ei pakota esmes ottamaan pikavippejä vaikka tietää ettei voi maksaa niitä takaisin, kukaan ei pakota seksiin ilman ehkäisyä ja "yllärivauvoihin" ym.



Ystävyys on aina vapaaehtoista, eikä ystävä ole sen enempää itsestäänselvyys kuin kukaan muukaan ihminen tässä elämässä.

Heti kun tulee ongelmia toiselle niin paetaan.

Ystävyys on vastavuoroista, kuunnellaan toisiamme, tuetaan toisiamme, toki tämä voi mennä kausittain. Mutta ystävyydestä pitäisi silti saada yhtä paljon kuin antaa, aina ei voi olla kuuntelevana, tukevana, antavana osapuolena, ei missään ihmissuhteessa.



Jos tuntuu, ettet itse kertakaikkiaan jaksa, etkä pysty ystäväsi kanssa tilanteesta puhumaan (oikean ystävän kanssa pystyisi!), niin ota etäisyyttä.



Pidä huolta omasta jaksamisestasi.

niitä kaloja saat mitä ongit ja pää voi tulla vetävän käteen.



En muuten yhtään ihmettele, jos suuttui sinulle, kun kävit päsmäröimään hänen maakuukammarinsa tapahtumia. MInä ainakin pistäisin välit moiseen ystävään poikki välittömästi ja lopullisesti.



Oikeesti. On asioita, jotka eivät kuulu edes tuollaiselle välittävälle ystävälle.

toisiamme auttamassa, mutta rajansa silläkin on. Jos sinulla on tunne, että ystäväsi käyttää sinua "tunkiona", että hän vain kaataa niskaasi omia ongelmiaan eikä anna sinulle mitään, sinun on laitettava rajat. Ystävyydessä on sekä oikeuksia että velvollisuuksia, nyt tuntuu että sinulla on vain jälkimmäisiä. Sinun pitää kuunnella ja tukea häntä, mutta et saa olla mitään mieltä siitä, mitä hän kertoo. Onhan se vähän kummallista, yhtä hyvin hän silloin voisi tilittää seinälle! :)

Jonkun aikaa voi kuunnella toisen valituksia toisesta korvasta sisään, toisesta ulos-periaatteella, mutta ei sekään pitkän päälle käy.

Ota etäisyyttä ystävään, pidä omat rajasi.

vaikka täällä sua vähän mollattiinkin. Jos joku aina vaan valittaa, niin toki hänelle voi sanoa, että kannattaa miettiä tekemisiään( eli ei siis lisää vauvoja, jos nytkin on ihan loppu). Ymmärrän sua siinämielessä, että itsekin olen joutunut tukemaan erästä henkilöä, ja se alkaa olla aika kuluttavaa itselleenkin. Jossakin kohtaa pitää alkaa kuunnella itseäänkin!!!



Ja jotkut ihmiset ovat vaan sellaisia, että valittavat AINA, ja jos yritää auttaa, ei mikään kelpaa. Siinä loppuu kyllä auttamisenhalu jossain vaiheessa.

En tunkenut heidän makuukammariin.



Ystäväni valitti kiirettään ja väsymystään ja haukkui miestään ja miehen sukulaisia. Siinä samassa kertoi, että haluaa vielä vauvan ja ehkä lisääkin.



Menin sanomaan, että ehkä kannattaisi miettiä omaa jaksamista, ettei voimat lopu kesken, koska suurperhe vaatii ihmiseltä aika paljon.



Siitä veti herneen nenäänsä.



Silloin aloin itse miettiä, että miksi hän valittaa minulle jatkuvasti. Haluaako hän, että kehuisin koko ajan, kuinka urhea hän on kun jaksaa. Ei ainakaan halua mitään ratkaisuehdotuksia ongelmaansa.

Me ei kyllä parhaan ystävän kanssa puhutakkaan muusta kuin omista ongelmista. Ja jos ei satu mitään tähdellistä ongelmaa olemaan niin sitten keksitään sellainen :D Sitä saa olla ihan tarpeeksi onnellinen ja iloinen "arkielämässä" niin se on sitte mukavaa hyvän ystävän kanssa rypeä välillä itsesäälissä :D Tulipas hieman epäselvä selostus....

Eli ymmärsin ap:n aloituksen niin, että heillä se ystävyyssuhde on yksipuolista toisen tukemista. Kaveri pelkästään narisee ja valittaa, ja ap joutuu tukemaan ja kuuntelemaan.



Jos se ei ole yksipuolista, niin sitten en minäkään ihan hyväksy ap:n asennetta.



Tosi on, että tuo kaveri vaikuttaa vähän yksinkertaiselta, jos a)kokee arkensa kamalan stressaavaksi ja raskaaksi ja b) silti tekee kaikkensa LISÄTÄKSEEN tuota stressiä (=aloittaa opiskelut työn ohella ja hommaa lisää lapsia).



Minusta on aivan ok, että ystävä kertoo eriävän mielipiteensä. Herranen aika, sitähän varten ystävät OVAT OLEMASSA, että yrittävät auttaa ystävää myös olemalla tarvittaessa eri mieltä.



MUTTA sitten on olennaista se, miten sen erilaisen mielipiteensä ilmaisee ja se, mitä siitä seuraa, jos ystävykset pysyvät senkin jälkeen eri kannoilla.



Eli minusta on AIKUISMAISTA HYVÄKSYÄ ERIÄVÄT MIELIPITEET. Sekä ap:n että hänen ystävänsä kohdalla tuota aikuismaisuutta näyttäisi jossakin määrin puuttuvan. Ap:n kaveri ei kestä, että joku kyseenalaistaa hänen elämänvalintojaan (edes kauniisti) ja ap puolestaan ei hyväksy, että kaveri haluaa elämältään eri asioita kuin mitä hän itse pitää järkevänä.



Pohjimmiltaanhan tuossa näyttäisi ap:tä kiukuttavan se, ettei kaveri ota hänen neuvostaan vaarin!