Raskaana ja mies vetäytyi täysin hommasta - kehtaanko soittaa isovanhemmille
tai siis lähinnä miehen äitiä ajattelin.. että kertoisin vauvasta ja että saavat ilomielin pitää yhteyttä häneen jos tahtovat.
oisko liian uhkarohkeaa, epäkohteliasta tmv?!
Kommentit (28)
Itse olen "isätön" mutta isovanhemmat mulla kyllä on äitini suurisydämisyyden ansiosta.
Tästä syystä olen säästynyt monelta kriisiltä: tunnen juureni vaikken isääni olekaan tavannut kuin ehkä 5 kertaa ja ne kaikki niin pienenä etten hänestä mitään muista.
seurustelusta pelkkään seksisuhteeseen ja pääosin kaveruuteen.
Miehen vanhempia en tunne, mutta tietävät mut nimeltä.
Rv 15 menossa nyt. Mä oon 28 ja mulla yks lapsi ennestään, mies 34.
En halua tai aio koukuttaa miestä, haluaisin lapselle isovanhemmat mutta myös sellanen itsekäs pointti et mummosta vois olla apua vaavin kans.
ap
vanhemmilleen vai ei. Jos ei kerro, niin kyllä sä voisit sitä kunnioittaa.
En tunne vanhempia lainkaan, nimen tiedän. Lapsi nyt 4 v. Olen miettinyt kirjoitanko isovanhemmille ja laitan kuvia lapsesta + todistuksen isyyskokeesta (isä vaati sen). Isä ei tapaa lastaan lainkaan. Seurustelu oli hyvin lyhyt, muutama kuukausi ennen kuin tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta.
Mulla ei oo vanhemmat elossa, joten kyseessä olisi lapsen ainut mahdollisuus mummoon ja vaariin.
mutta jos ei meinaa kertoo ollenkaan.. siinä tapaukses tekis mieli.
ap
Mä taas ajattelisin, että haluaisitko itse isovanhempana tietää lapsenlapsestasi. Minä haluaisin ilman muuta, joten siksi että tuossa tilanteessa kuulisin asiasta.
hyvinkin käydä, ettei ole miehellä sitten munaa vanhemmilleenkaan kertoa. Minä kysyisin nyt heti alkuun siltä tyypiltä, että kertooko hän vai minä. En antaisi mitään vaihtoehtoja, joko tai. Isovanhemmat varmasti ovat iloisia, jos edes "miniä" tuo lapsenlapsen heidän elämäänsä, jos ei siitä pojasta sitten siihen ollutkaan.
Mummeleista on yleensä kiva seurata raskautta ja jutella "naisten kesken". Voitte vaikka juoruta siitä miehestäkin että mitä se hannaa.
ottaa yhteyttä. Mun mies jäi kiinni toisesta naisesta 6viikkoa ennen mun laskettua aikaa..muutenkaan sitä ei kiinnostanut koko homma mun raskausaikana, vaikka oli molempien päätös jättää ehkäisy pois. Hänen vanhempansa ja muu suku on kuitenkin ollut nyt lapsen synnyttyä tosi innoissaan vauvasta, mikä mun mielestä ihan kiva. Onhan lapsi kuitenkin heidän sukuaan myös.
jos mies ei itse kerro. Näkisin, että isovanhemmillakin pitää olla "oikeus" lapsenlapseensa, vaikka lapsi ei isänä haluaisi ollakaan. Saavatpahan isovanhemmatkin sitten päättää haluavatko olla yhteyksissä. Ja kannattaa kertoa jo raskausaikana.
Mä taas ajattelisin, että haluaisitko itse isovanhempana tietää lapsenlapsestasi. Minä haluaisin ilman muuta, joten siksi että tuossa tilanteessa kuulisin asiasta.
Jos joskus 20 vuoden paasta olisi tilanne etta poikani olisi saanut naisen raskaaksi, eika itse haluaisi isaksi - HALUAISIN ehdottomasti tietaa tilanteesta.
Vaikka tassa tilanteessa en poikani mielipidetta onnistusi kaantamaan, haluaisin itse luultavasti olla tekemisissa lapsen kanssa jos vaan mahdollista tai ainakin tietaa tilanteesta.
Lapsella on oikeus isän sukuun, oli isä mitä mieltä hyvänsä.
Ja itse mummona haluaisin ehdottomasti olla lapsenlapselleni mummo, vaikka poikani suhde lapseen olisi mikä.
Vaadi isyydentunnustus. Kun sulla on mustaa valkoisella, niin kerro sitten, jos mies ei ole kertonut. Mun mielestä ei ole mitään syytä kunnoittaa miehen halua olla kertomatta. Se on ihan hevonpeetä, luuserin lässytystä.
Nimittäin lapsella on myös perimysoikeus isovanhempiinsa, ja jos vaikka sattuisi että mies kuolisi ennen lastaan, niin ei asia sitten tule yllätyksenä isovanhemmille.
Ja kyllä sitä yleensä haluaa tietää jälkikasvun olemassaolosta. Eri asia sitten miten suhteet sinnepäin tulee toimimaan.
Jos isovanhemmat ovat kunnon ihmisiä, he ilahtuvat ensijärkytyksen jälkeen vauvasta!
Lapsen ja isovanhempien takia. Jos heitä ei kiinnosta, ei mitään ole menetetty, mutta jos kiinnostaa, saavat sekä lapsi että isovanhemmat suhteelta paljon! Ja tietysti sinullekin apua tarjolla kenties... mitä pointtia ei kannata vähätellä, on se lapsenhoito yksinään sen verran rankkaa.
Vähän pelottaa nolaanko itteni, ja eihän asia mikään maailman helpoin ole ilmoittaa. No, onneks sitä ei nyt ihan vielä tarvii tehdä.
ap
suhde teillä on takana? Kuinka pitkällä raskaus on? Kuinka vanhoja olette?