Millainen elämä sinulla olisi, jos olisit saanut isäsi kaltaisen miehen puolisoksesi?

erottu 15 vuoden jälkeen ja itselleni olisi kehittynyt alkoholi+huumausaineongelmia :D

auto olisi talvet seisomassa. asutaisi varmaankin Helsingissä. ei osteltais uusia vatteita juurikaan. säästettäis kaikessa.

Mies olisi sellainen joka ei osaisi myöntää omia virheitään ja ajattelee että hän on oikeassa ja hän ei ole tehnyt mitään väärää.

En kestäis hetkeäkään.

koska hän on saanut vaimokseen isäni kaltaisen äärimmäisyydestä toiseen ailahtelevan jurottajan.

ulkoisesti "tavallista" keskiluokkaista elämää. Henkisesti olisin aivan raunioina, kun ukko haukkuisi minua milloin mistäkin. Viinapäissään vielä pieksäisi. Ottaisin kaiken pskan vastaan, haukkuisin ukkoa lapsille, rähisisin ukon kanssa päivittäin, mutta eroa en ottaisi, vaikka siitä olen itsekin puhunut.

Olis iso omakotitalo meren rannalla, hieno auto, kotiapulainen, oma kesämökki, ulkomaanmatkoja monta kertaa vuodessa. Olis varaa ostaa lapsille omat ponit.



Omat lapseni eivät saa mitään yllämainituista isänsä ansiosta, mutta onneks pappa tarjoaa lapsenlapsilleen samoja juttuja nyt kuin aikanaan tarjosi lapsilleen.

että olisin varmaankin jo jossain "lepäilemässä".

narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä alkoholisti, joka juovuspäissään heittelesi minua ympäri seiniä ja uhkailisi toisinaan veitsellä tai hirvikiväärillä. Kaikki tämä tietysti lasten nähden ja kuullen.



Kamala ajatus.

Mutta muuten hän olisi kyllä aikamoinen jurottaja, joka ei puhu tunteistaan. Asiat sujuisivat myös ihan mukavasti, jos en pistäisi vastaan, vaan antaisin aina hänen toimia oman päänsä mukaan. Hellyydestä ym. olisi kuitenkin turha haaveilla.



(Toisaalta täytyy puolustuksena sanoa, että tällainen aviomies isäni on ollut äidilleni. Voi kuitenkin olla, että toisenlaisen naisen kanssa olisi hänestäkin löytynyt ihan uusia puolia..)

niin ja itsekin olisin pikkuhiljaa alkoholisoitunut ja tullut itsetuhoiseksi. Kiristäisin sitten aikuisia lapsiani itsemurhalla.

Kotityöt olisivat minun vastuullani täysin, mutta olisi minulla sentään rakastava ja osaava mies ja hyvä isä lapsille.

tuurijuopn kanssa jolla olisi vieraita naisia joka sormelle. Kaikesta tästä huolimatta rakastin isääni ja minulla on paljon hyviä muistoja hänestä.

joten ei ongelmia olisi niin kauan kuin mies pysyisi terveenä. Isäni sairastui nimittäin skitsofreniaan.

Saisin hyvaa ruokaa (isa on armoitettu kokki; tosin niin on miehenikin), luettaisiin paljon kirjoja, kotona olisi hiljaisempaa ja hitaampi tahti kuin nyt. Mutta ihan hyva elama varmasti.

Olen perinyt isäni serotoniiniaineenvaihdunnan, joten olen yhtä herkästi ahdistuva ja masentuva kuin hän. Olisi ikävää, jos mieheni olisi samanlainen. Onneksi hän on myönteinen haaveilija, joka kuitenkin monilla muilla tavoin muistuttaa isääni. Ulkoisesti ovat aika samanlaisia ja tykkäävät keräillä vanhaa tavaraa ja rakennella.

samankaltaista kuin nytkin. Ja tätä kirjoittaessani mietin, että otinko sittenkin isäni kaltaisen miehen, vaikka olen heitä monelta osin vähän erilaisina pitänytkin. Mutta samankaltaisiahan ne taitaakin olla.

Alusta asti huomasin, että mieheni muistuttaa hvyin paljon isääni monin eri tavoin.



Toivottavasti jatko ei sitten menekään saman kaavan mukaan.



Isäni (pakkoavio)liitto äitini kanssa kesti vain hyvin lyhyen aikaa, isä sittemmin alkoholisoitui, elämä oli tasaista alamäkeä ja päättyi itsemurhaan.

Ja jättäisi minut, sekä hirttäisi itsensä loppujen lopuksi.



Toisaalta olisi keskusteleva, omalla laillaan herkkä ja läheinen lapsille. Normaali keskiluokkainen työpaikka ja korkea työmoraali.

Siihen päälle henkinen väkivalta ja konkurssit. Kaikkea tuollaista "mukavaa".

Olisin voinut olla kotona pidempään kuin nyt olin, koska isäni on pihi mies ja arvostaa kotihoitoa enemmän kuin mieheni. Hakisin varmaan jollain tapaa jännitystä ja räväkkyyttä kodin ulkopuolelta...

Mieheni olisi alkoholisti, joka lääkitsee "huonoa lapsuutta" ja muita paskoja juttuja viinalla. Joka ei halua selvittää ongelmiaan ja murheitaan, vaan yrittää juoda ne pois.