Miksi äitini "kasvattaa" ja "määräilee" minun lapsiani minun kodissani?

ellei käytöstavat muutu.



Minulla siskoni jatkuvasti tekevät tyhjäksi minun määräykseni. Eli jos komennan lasta viemään tavarat paikalleen, nämä tuppaavat kirjaimellisesti väliin ja lässyttävät, että ei tarvitse viedä.



Tai jos käsken ruokapöydässä syödä kasviksia, nämä sanovat lapselle, että ei tarvitse, otat sitten vaikka jätskiä kohta.



Se se vasta onkin ärsyttävää!

sinulla on vaihto ehto sietää tilannetta ja nauttia siitä että hän touhuaa ja komentaa. Tai sitten sanot että mene muualle touhuamaan ja komentamaan tämä on sinun kotisi.



Luultavasti hän luulee auttavansa ja tekevänsä oikein.

Luultavasti hän luulee auttavansa ja tekevänsä oikein.

Sinänsä minulla ei ole mitään auttamista vastaan, kun kyse on siivoamisesta. Mutta olisi kohteliasta kysyä siihen lupa eikä vain tohottaa koko ajan. Se antaa ikävän viestin, ettei äiti ole tyytyväinen meidän kotimme siisteyteen. Eikä hän varmaan olekaan, kun on itse sellainen hysteerinen siivousfriikki.

Lasten komentaminen ei sen sijaan äidilleni kuulu yhtään, ellei kyse ole ääritilanteesta, kuten että lapsi on putoamaisillaan pää edellä puusta tai jotain.

ap

Olen siitä hänelle muutamia kertoja huomauttanut sillä tuloksella, että hän on alkanut haukkumaan minua :o. Olen kuulemma omituinen kun ei apu kelpaa. Itse olisi kuulemma ollut kiitollinen jos olisi nuorena äitinä saanut joskus apua.



Minun vaan on vaikea mieltää avuksi sitä jos äiti tulee kylään ja ensimmäisenä ovelta huutaa, että laita nyt heti pyykit koneeseen, aletaan kohta pesemään ikkunoita. Kyse ei ole edes siitä että en saisi pestyä pyykkejä tai ikkunoita omatoimisesti. Osaan kyllä pitää kotini siistinä ja hoitaa pyykkihuollon ja ruokkia lapset vaikka kukaan ei tulisi kotiini pomottamaan.



Ongelman ydin on varmaan siinä, että äitini sai lapsia hyvin nuorena eikä hänellä silloin oikein ollut käsitystä kodinhoidosta. Ehkä kaipasikin tuommoista apua.

Itse olen kuitenkin jo vähän vanhempi äiti (esikoiseni sain 31-vuotiaana) ja kodin rutiinihommat ehtivät tulla hyvinkin tutuiksi jo ennen lasten saamista.



Osaltaan kyse on myös siitä ettei äitini osaa päästää irti lapsistaan (minä, nuorin lapsistaan olen 38v) ja näkee meidät aina pikkuisina.

Ei ole pitkä aika siitäkään kun äitini ihmeissään selitti kuinka 'isosiskoni osaa vertailla hintoja kaupassa'. Isosiskoni oli auttanut äitiäni ruokaostosten teossa ja kommentoinut jostain tuotteesta että se on selvästi edullisempi naapurikaupassa.



Omat lapseni ovat alkaneet mummolleen sanomaat, että 'meillä ei ole mummolan säännöt', jos antaa heille jotain kummia ohjeita. Heitäkin jo ärsyttää se että mommo sekaantuu joka asiaan ja yrittää määräillä kaikkia.

kirjaa siistillä alakoulukäsialalla kaikki virheet, puutteet, viat yms. ruutukantiseen vihkoon.



Eli saan sivutolkulla, kirjaimellisesti kymmeniä sivuja, nalkutusta siitä, miten se ja se kaappi oli silloin ja silloin epäjärjestyksessä jne.

tiedän äitini potevan myös omassa kodissaan pakonomaista siivoamisen tarvetta. Elämä ei ikäänkuin ole oikealla tolalla, ellei koko ajan päde ja esitä tehokasta emäntää. Tiedän äidin perineen tämän omasta lapsuudenkodistaan ja erityisesti omalta mummoltaan.



Ilmeisesti äiti sitten kokee, ettei meidänkään perheen elämä ole kunnossa ilman hänen jatkuvaa vouhotustaan. Hän luulee olevansa korvaamaton ja kokee itsensä jotenkin huonoksi, ellei ole koko ajan "auttamassa" ja huolehtimassa, että asiat tehdään meillä varmasti "oikein".



Miehen vanhemmat ovat ihan toisenlaisia. He ovat meillä KYLÄSSÄ, eivät siivoustalkoissa. :(



ap

Pistäisin stopin tollaselle vähän äkkiä- ja suuttukoon ihan rauhassa, syytä ei olisi, ja meidän elämäämme ei olisi asiaa ennen kuin käytös muuttuisi. Kaikkea jotkut sietävätkin!

En ole enää taas missään tekemisissä.



Olin pitkään pelkän joulukortin tasolla, mutta koska lapsillani ei myöskään ollut ketään muuta isovanhempaa elossa, yritin sietää äitiäni. Turha toivohan se oli.



6

mutta anoppi kylläkin. Kun lapset olivat pienempiä siivosi ja jynssäsi kielloista huolimatta paikkoja, sekaantui ihan kaikkeen. Heti kun pääsi ovesta sisälle syöksyi tiskipöydän ääreen ja alkoi tiskata. Jos ei ollut tiskialtaassa kuppeja, otti tiskirätin ja rupesi pyyhkimään pölyjä. Oli ihan sairaan ärsyttävää, olin kiitollisuudenvelassa hänelle kun hoiti lapsia pari kertaa viikossa että pääsin töihin, mutta samalla hän katsoi oikeudekseen ja velvollisuudekseen järjestää meidän kaappeja, pyykätä, tutkia samalla henkilökohtaisia papereita ja juttuja. Mä olen aika huoleton taloudenhoitaja itse, ei haittaa pienet pölyt nurkissa. Imuroin kyllä 1-2 krt viikossa, moppaan ja pyyhin pölyt, meillä ei ole likaista. Mutta anoppia häiritsi suunnattomasti pölyt. Hän kulkikin välillä sitten ulkokengät jalassa meillä ettei hänen sukkansa likaantuisi...sehän se auttaakin pitämään lattiat puhtaana. Mä en jaksa stressata pikku sotkuista, mutta stressaannuin siitä kun piti sitten siivota aina ennen kuin anoppi tuli ettei hän alkaisi. Mutta alkoi kuitenkin, aina löytyi jotain...

Jotain koettaa siivota tai haluaa auttaa kun tulee kylään. Ei käy usein eikä nyt ihan niin häiritsevää ole hiukan ärsyttävää ehkä.



Ehkä nuo yli-innokkaat mummot pitäsi komentaa johonkin hyödylliseen hommaan vaikka kokoamaan sellaista 1000 palan palapeliä.. kun tulevat vierailulle.

pitää höösätä nuoremman sukupolven kodeissa. Emmehän mekään rupea heti siivoamaan heille kylään mennessämme! Vai rupeaako joku??

että äitini yrittää määräillä mieheni terveysasioista! Jos miehellä on vaikka päänsärkyä, niin äiti papattaa minulle, että miehen pitäisi ottaa lääkettä. Tai jos miehellä on flunssa, niin äiti paasaa (jälleen minulle), että miehen pitää mennä lääkäriin. Ja kun mies ei aikaisemmin käyttänyt pyöräilykypärää, niin jälleen äiti motkotti siitä minulle.



Mitä ihmettä hän tälläkin ajaa takaa? Miksi minun pitäisi olla vastuussa siitä, ottaako mies buranan tai meneekö lääkäriin? Ja mitä mieheni asiat edes äidilleni kuuluvat? Olen joskus sanonutkin äidille, että mitä sinä minulle paasaat, paasaa miehelle jos on asiaa. Vaikka eihän tämän sanominen luonnollistikaan mitään auta.



ap

meille siivoamaan. Sen sijaan saan alinomaa kuulla, että miksen käy siivoamassa hänen luonaan ja auttamssa kaikin tavoin muutenkin.

ei tuo nyt niin vakavalta kuulosta, ap. Ja muista nyt se, että tuossa on vain tarve auttaa. Jätä seuraavaksi vaikka iso tiskivuori, johon äitisi saa purkaa energiaansa. Tai pyydä ulkoiluttamaan lapset.



Joskus voit oikaista joitakin kommentteja ihan tyynesti. Sanot vaan jotain tyyliin, että meillä lasten ei tarvitse vielä pedata sänkyä itse.

on monelle tyrannille ja määräilijälle kelpo tekosyy huonoon käytökseensä! Kyllä se vaan niin on, että ei kannata tupata kun siitä harvemmin tykätään.



Ja tämähän ei tarkoita, etteikö sitten ollenkaan voitais kyläillä, kannattaisi vaan aidosti opetella kunnioittamaan muita!

kaikki mieheeni liittyvä on pahaa. Mieheni, hänen tekemisensä, tekemättä jättämisensä, sukunsa, talonsa... kaikki. Ja siinä sivussa on minunkin elämäni läpeensä pielessä, kaiken voisi tehdä toisin (kuten äitini ja hänen mielestään veljeni tekevät). Käsittääkseni äitini ei hauku lapsilleni heidän isäänsä, mutta sivukautta pelkään mielipiteen tulevan selväksi.



No, äitini elämän pilasi isäni, ja äidillänihän ei suinkaan olisi ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa itse omaan elämäänsä... hohhoijaa. Nyt kun isäni on kuollut, on kai pitänyt löytää katkeruudelle uusi kohde.