Apua! Kierukalla raskaaksi! Voi V!

Kun Ap sanot, että et jaksa olla enää vuosia kotona, niin mikä pakko on olla? Äitiysloman jälkeen voi lähteä heti töihin ja lapsen voi laittaa hoitoon. Ei ole mikään pakko olla kotona 3 vuotta, jos pää ei sitä kestä.

näillä sivuilla eikä hetkeäkään kiinnosta vouhkaajien fanatismi. Ei minuakaan. Mutta arvelin vain kertoa, että tein itse viime vuonna abortin ja olen ihan sinut asian kanssa. Lapsi olisi täyttänyt vuoden mutta en ajattele sitä näin.



Olisin ollut todella huono äiti lapsuuden kokemusteni takia ja raskautta+adotiota en olisi jaksanut. Lapsi olisi siten jäänyt luokseni ja saanut varmasti kärsiä.



Puolassa, Irlannissa sun muualla, naisia yritetään mahdollisuuksien mukaan järjestöjen voimin auttaa aboritssa. Esim aborttilaivat ovat yleisiä. Ketään tällä maapallolla ei hyödytä lapsi lastenkodissa, mitkä suurimmassa osassa maailmaa ovat melko kamalia paikkoja. Huokaus...

pieni mahdollisuus aina jää raskautua. varmin tapa on selibaatti.

lääkäri sanoi, että mirena on yhtä varma kuin sterilisaatio. pieni mahdollisuus aina jää raskautua. varmin tapa on selibaatti.

ja onko kierrot menny ihan sekaisin kun olette menneet tutkimuksiin???



Siis kun jollain oli vuotojen perusteella ruvettu tutkimaan.



Itselläni kierukka ollut 1,5v. Melkein heti kuukautiset tulivat 2 kk välein ja tosi niukkoina. Kesällä kuitenkin menkat ruvenneet tulemaan 2x kuussa, miten sattuu, syksyllä kävin ultrassa, ja kylläkait se siellä sitten oli, mutta eivät oikein osanneet sanoa miten.



Hormonikierukka kun ei näy suoraan ultrassa vaan katotaan jotenkin heijasteiden kautta...



Mietityttää vaan että pitäsköhän sittenkin yrittää vaihdattaa tämä, jos se ei olekkaan kunnolla. Tosin en ole raskaustestiäkään tehnyt, mutta en usko olevani raskaana.

Meillä tosin kaikki raskaudet lähteneet heti kun on annettu lupa.

todella hankalassa tilanteessa tullutta ei toivottua raskautta. Mäkin olin fanaattinen vastustaja melkein 25-vuotiaaksi, joten lukisin ja kuuntelisin asiasta vain ei toivotun raskauden kokeneiden mielipiteitä.

että mirena-raskaudet olisivat tosi harvinaisia, että olisi noin promillen luokkaa (yksi tuhannesta) mahdollisuus/riski tulla raskaaksi. Kuparikierukan asentamisella sekä poistolla voidaan mun tietääkseni tehdä se keskeytys, mirenalla ei tällaista ominaisuutta ole. Näin olisi ainakin niiden kavereiden mukaan, jotka työskentelevät sairaanhoitajina/terveydenhoitajina/kätilöinä, ja itse luotan heidän sanaansa, mutta en sitä toki mitenkään pyhäksi totuudeksi mene vannomaan.



Itelläni oli mirena kaksi vuotta, ekan puoli vuotta olin koko ajan varma että oon raskaana kun oli jatkuvasti paha olo, mutta tutkimusten mukaan kyse tosiaan oli vain siitä, että hormonitoiminta oli mulla niin vilkasta. Missään vaiheessa ei mikään testi osoittanut raskautta.



Kierukkahan olis saanut olla sen viisi vuotta kyllä, poistettiin aikaisemmin siksi että alettiin toivoa toista lasta. Tän uuden raskauden alkamiseen meni kuitenkin 8kk, mulle henkilökohtaisesti sen verran pitkä aika että aloin jo luovuttaa ja ajatella että ei sitä kuitenkaan tulla raskaaksi - ja sittenhän sitä vasta tultiinkin, tietenkin :)

että mirena-raskaudet olisivat tosi harvinaisia, että olisi noin promillen luokkaa (yksi tuhannesta) mahdollisuus/riski tulla raskaaksi.

ja tulet raskaaksi, se ei ota huomioon poisluiskahduksia yms, jotka ovat sitä kierukan pettämistä myös... Siksi niin pienet prosentit.

ja mieti sitten hyvät ja huonot puolet.

Jos teet abortin, mieti syyllisyydentunteesi jne.

Jos et tee, mieti vaihtoehdot.

Lapsen voi laittaa päivähoitoon äitiysloman loputtua.

Mies voi jäädä hoitovapaalle ja sinä mennä töihin.

Lastenhoitajan voi palkata.

Vauvan pitäminen ei tarkoita, että olisit seuraavat 7 v kotona eikä sinulla olisi mitään omaa elämää.

veisitkö itse 9kk ikäisen PÄIVÄHOITOON? Ihme neuvoja täältä saa...

Ap, tee abortti jos näin on teille kaikille parempi. Täytyy ajatella myös toisia ei vaan sitä "vauvaa".

täällä yksi joka vienyt 9 kk:n hoitoon ja tehnyt abortinkin! Ottakaa kivi käteenne ja viskatkaa tätä syntistä!

tulla hakemaan neuvoja! Mielipiteitä on yhtämonta kuin kirjoittajaa ja kukaan heistä ei ole sen kysyjän housuissa!

Itse tein abortin 18-vuotiaana ja nyt yli kolmekymppisenä minulla on kaksi ihanaa lasta. Jos ehkäisyni nyt pettäisi tekisin abortin ja itse näiden päätöksieni kanssa elän.

veisitkö itse 9kk ikäisen PÄIVÄHOITOON? Ihme neuvoja täältä saa...

Ap, tee abortti jos näin on teille kaikille parempi. Täytyy ajatella myös toisia ei vaan sitä "vauvaa".

Niin kyllä valitsen päivähoidon.

Minut on viety hoitotädille 2 kk ikäisenä, ja siihen aikaan se oli vielä ihan normaalia. Hyvät suhteet vanhempiini, ja muutenkin ihan tasapainoinen ihminen käsittääkseni.

niin on ansainnut sen. Varmasti tulossa aikoimoinen paketti. Anna vauvan syntyä.

niin on ansainnut sen. Varmasti tulossa aikoimoinen paketti. Anna vauvan syntyä.

AIKOIMOINEN juu

Oletteko oikeasti näin idiootteja????

Abortti

1.11.2006



Virpin, 32, raskaus oli vahinko ja yllätys. Virpi koki, ettei olisi jaksanut äitiyden tuomaa haastetta, sillä hänen elämäntilanteensa oli vihdoin asettunut viisitoistavuotisen syömishäiriön jälkeen. Hän oli myös luullut, ettei voi syömishäiriön vuoksi saada lapsia lainkaan. Mahdollisuuksia tulla raskaaksi oli vuosien saatossa ollut monia.



Virpi teki lopullisen päätöksensä kun avomies ilmoitti, että hänelle riittävät edellisestä liitosta olevat lapset.



Aborttilähete hoitui työpaikkalääkärin kautta.



"Lääkäri halusi, että katson ultrakuvaa, mutta en kokenut varsinaista 'taivuttelua'. Sain lähetteen sairaalaan samalla kertaa. Sairaalassa oli hoitajan konsultaatio, jossa varmistettiin, missä vaiheessa raskaus on. Ja että olen edelleen varma ratkaisustani."



Raskaus oli niin alkuvaiheessa, että abortti hoitui kahdella pillerillä.



"Pidin yhden vapaapäivän töistä, sillä abortin onnistuminen tarkastetaan vastaanonotolla pillerien ottamisen jälkeen. Tapasin hoitajaa sekä ennen että jälkeen toimenpiteen. Kiitin häntä asiallisesta suhtautumisesta ja siitä, ettei hän syyllistänyt, vaikka aihetta olisi ehkä ollut. Pelkäsin kohtaavani negatiivisempaa suhtautumista."



Myöhemmin Virpi on miettinyt asiaa, mutta on varma, että teki oikean ratkaisun.



"Tajusin mokanneeni tehdessäni abortin 30-vuotiaana ja liitossa elävänä. Olin pahoillani kaikkien niiden ikäisteni puolesta, jotka kovasti haluavat lasta eivätkä saa. Mutta omalta kannaltani asia ei ollut psyykkisesti tai moraalisesti hankala. Kävin sairaalareissunkin yksin. Ehkä olisin operaatioiltana kaivannut mieheltä hieman sympatiaa. Myöhemmin tämä myönsi, ettei osannut kohdata tilannetta vaan oli urheilemassa."



Varsinaista syyllisyyttä Virpi ei ole kokenut, siitäkään huolimatta, että ystävät syyllistivät Virpiä tämän valinnasta.



"Se oli minulle toimenpide, ei hirveästi enempää. En kuitenkaan mielelläni tuo aborttiasiaa esille, sillä kuten sanoin, moni halukas ei koskaan saa lasta."



"En voi väittää, että olisin ylpeä tapahtuneesta, mutta elämä on sarja valintoja ja valinta oli minun. En mieti asiaa eli siinä ei ole ylitse pääsemistä. En olisi ollut tarpeeksi hyvä äidiksi. Kun ystäväpiirissä on iloisia perheuutisia, asia saattaa käydä mielessä. Mutta realistina koen, että mennyttä on turha surra. Tiesin mitä tein ja miksi."



Virpin avomies on steriloinut itsensä tapahtuman jälkeen. Sterilointipäätös ei ollut yhteinen, mutta Virpi hyväksyy sen. Samalla Virpi kuitenkin kuuntelee mahdollista 'biologista kelloaan'.



"Biologisten lasten hankkiminen ei tässä elämäntilanteessa ole mahdollista, koska mies on steriloitu. Äitiys ei myöskään kiinnosta. Mutta en silti sano ehdotonta eitä. Äitini on saanut meidät lapset iäkkäänä, joten koen, että aikaa vielä on. Mieli voi muuttua. Sitä ennen on kuitenkin vaihdettava mies", Virpi realisoi.



"On myös hyvin mahdollista, etten ikinä hanki omia lapsia. Voin silti tehdä maailman lapsille hyvää, esimerkiksi tukilapsitoiminnan kautta. Maailmaan syntyy koko ajan lapsia, joiden elinolot ovat huonot ja selviämismahdollisuudet rajalliset."

Susannalle tehtiin abortti 25-vuotiaana. Myös hän eli silloin parisuhteessa.



"Emme käyttäneet ehkäisyä. Se oli jätetty tietoisesti pois. Emme olleet kauheasti puhuneet asiasta, mutta ajatus mahdollisesta raskaudesta tuntui jännittävältä ja luonnolliselta."



Susanna tuli raskaaksi saman tien. Samoin abortin mahdollisuus. Mies ei ollutkaan valmis vastuuseen ja sitoutumiseen.



Mies saattoi Susannan toimenpiteeseen ja tuli hakemaan kukkakimpun kanssa. He menivät puistoon istumaan, söivät jäätelöt ja katselivat merelle. Eivätkä koskaan enää puhuneet asiasta.



"Halusin myös itse painaa asian villaisella, kieltää pettymykseni ja sen tosiasian, ettei mies halunnut kanssani perhettä. Mutta en hetkeäkään pohtinut, että olisin ilman miehen tukea synnyttänyt lapsen. Lapsen koti on vanhempien välinen suhde. Meidän suhteemme olisi ollut hyvin alkeellinen maja."



Parisuhde ei kestänyt. He erosivat vuosi tapahtuneen jälkeen.



Susanna myöntää, että myös hänelle itselleen on ollut yllätys oma kylmän rationaalinen suhtautuminen aborttiinsa.



"Yleensä olen tunteella maailmassa elävä, syvästi asiat kokeva ihminen. Minulla on tarve pohtia kokemiani asioita niin kauan, että ymmärrän mistä niissä on kyse. Tämän asian olen syväjäädyttänyt. En lähde edes käsittelemään asiaa tunnepohjalta."



"Mutta kyllä suurin tuska sielussa oli aamulla ennen toimenpidettä", Susanna muistelee 10 vuoden takaista tapahtumaa.



Susannan mielestä jokainen nainen on täynnä syyllisyyttä mennessään raskaudenkeskeytykseen.



"Aborttiin sisältyy intiimiä häpeää, sillä siinä on kyse naiseuden ydinkysymysten problematiikasta. Asian kohtaaminen vaatii hoitajilta ammattitaitoa. On henkilökunta mitä mieltä tahansa, sitä ei tulisi ilmeillään paljastaa. Itse olin hyvin herkkänä syyllisyydestäni johtuen. Hain hoitohenkilökunnan katseesta hyväksyvää, rakastavaa ilmettä - että olen vielä olemassa päätöksestäni huolimatta, etten tule maailmalta hylätyksi, etten oikeasti ole paha."



Mutta tukea tai ymmärrystä ei ollut tarjolla.



"Hoitaja haukkui minut vastuuttomaksi ja kysyi, että tiedänkö, ettei lapsia saada kuin maitotölkkejä kaupasta."



Nykyään Susannalla on lapsi.



"Jos nyt tulisin raskaaksi suunnittelematta, en kykenisi aborttiin. Lapseen ei voi suhtautua enää pelkkänä 'sikiönä' vaan ihmislapsena."