Miten suhtautua isovanhempien liian kalliisiin lahjoihin?

olisin aika tyytyväinen, jos meidän lapset saisi edes kerran vuoteen jonkun kympin lahjan, mutta ei. Kai heillä kuitenkin järki pelaa? Eivätköhän se saa tehdä rahoillaan mitä haluavat.

olen ottanut ne valitukset semmoisena tuon sukupolven yleis-piheytenä. Todellisuudessa munkin vanhemmat ostavat kumminkin kaupasta mitä lystäävät, matkustelevat jonkun verran jne.



Kun he ostavat lahjan, annan ostaa ihan niin kalliin, mitä itse haluavat. Osaavat kyllä laskea itse, onko varaa vai ei.



Anoppini on oikeasti köyhä, asuu kaupungin vuokratalossa (koko elämänsä on siinä ollut), oli yh-siivooja jne.



Häneltä jos tulisi joku 200 e niin soittaisin ja kysyisin, menikö eurot ja markat sekaisin. Hänellä kun ei todellakaan ole varaa tuollaiseen.

niin antaisin asian olla. Perinteisesti vanhempi polvi pitää tosi arvokkaana asiana sitä, että voi nuorempiaan tukea. Minun vanhempani ovat saaneet apua asunnonostoon työväenluokkaisilta äitini vanhemmilta, vaikka nämä olivat akateemisesti koulutettuja. Ja omat vanhempani ja appivanhempani ovat tukeneet meitä, ja me haluamme tukea omia lapsiamme.



Tietysti jos tuntuu että raha menee hukkaan, voi ehdottaa heille, että tekevät vaikka säästötilit lapsia varten tms, niin summista kertyy opiskelua varten isompi lahja.

antaisi pienistä rahoistaan noin kalliita lahjoja. Rakastavat lastenlapsiaan niin paljon, että tuossakin se näkyy luonnostaan, mutta tuo on jo liikaa kyllä. Eli yritä hillitä ystävällisesti.



Mun mummoni oli vain kansaneläkettä saava ja antoi hyvin vähistä varoistaan mulle kalliita lahjoja. Mua nolottaa jostain syystä vieläkin, vaikkei se tietty mun vallassa ollut. En ollut varmaan tarpeeksi kiitollinen ja kiva hänelle, niin musta nyt tuntuu. On kuollut jo.

Haluavat antaa rahaa nyt pois ei mene sit veroa kun potkasevat tyhjää...Munkin vanhemmat valittaa mut kappas auto vaihtuu kahdesti vuodessa kalliimpaan,näillä pula-ajalla syntyneillä on sukan varressa rahaa suurimmalla osalla.

niin me tehtiin- isovanhemmat duunareita

Kai täysjärkisinä ihmisinä tietävät mihin heillä on varaa.



Itse olisin TODELLA kiitollinen 200€ rahalahjasta. Meillä isovanhemmat eivät anna lapsillemme lahjoja - eivät rahaa eikä tavaraa.

hyvävaraisena ottaa rahaa vastaan, niin avatkaa ihmeessä lapselenne säästötili, jonne jatkossa voivat laittaa lahjarahoja. Se on mukavaa kuitenkin lapselle sitten vaikka 18 -vuotiaana, kun on säästössä rahaa esim. ajokorttiin. Näin raha tulee selkeästi lapsellesi, ja sinusta ei tunnu itsekkäältä:) Itsestäni olisi ollut ihana kuulla 18-vuotiaana, että isovanhemmat ovat ajatelleet minua noin, ja silloinhan se raha olisi nimenomaan tarpeen, kun muuttaa omaan asuntoon yms...

tuo on hienosti ajateltu ap:ltä.



Sano suoraan, mutta hienovaraisesti se, että lapsille ei tarvitse antaa noin suuria summia. Muistaminen on tärkeintä, siihen ai tarvitse isoja setelitukkoja. Äläkä anna heti ainakaan pienten lasten käyttöön tuollaisia summia.

Itse sain mummolta pari vuotta takaperin 200 euroa. Pakotin ottamaan takaisin, kun hän on tosi köyhä eläkeläinen, huononäköisenä luuli varmaan antaneensa 20 euroa. Olen muutenkin sanonut, että kortti riittää. Tai villasukat. Mutta kun haluaa vähistä rahoista kuitenkin jotain antaa (ja lapsenlapsia kuitenkin 12, joten pienikin lahja kaikille on hänen rahoissa jo paljon).



Käske miestäsi selvittämään, mikä hänen vanhempiensa oikea tilanne on, antavatko vähistä rahoistaan liikaa. Tai sano, että nyt voisi synttäriksi lapselle ostaa vaikka tämän 20-50 euron arvoisen vaatteen tai pussilakanasetin, tms. Että sille ois käyttöä, ei tarvi enempää.