Onko karkkipäivässä järkeä?
Mielestäni se oli hyvä idea mutta nyt kun asia on lapseni kanssa ajankohtainen tuntuu ajatus tyhmältä. Ensin sitä odotetaan kuin kuuta nousevaa ja sitten ahmitaan kerralla kasa karkkeja. Mielestäni se opettaa lasta vain syömään kasan herkkuja. Jos herkkuja saa silloin ja tällöin ja vähän kerralla lapsi oppii että makeanhimon voi taltuttaa myös pienellä herkulla. Kun hän itse vähän isompana saa ostaa herkkuja ei tarvitsekaan ostaa jättipussia niin kuin karkkipäivänä. Lisäksi lapsi saa kuitenkin usein herkkuja karkkipäivän ulkopuolella esim kylässä tai isovanhemmilta.
Kommentit (11)
Kuka käskee ostamaan kasan karkkia? Eikö karkkipäiväkin voi tarkoittaa yhtä suklaapatukkaa tai karkkiaskia? Sinähän ne ehdot sanelet.
Meillä karkkipäivän käyttöönotto lopetti sen ainaisen karkinvinkumisen. Karkkipäivänä syödään sitten VÄHÄN karkkia. Meidän lapset eivät nimittäin edes tiedä että jotkut mällystävät pussitolkulla namia karkkipäivisin. Eikä mitään superpusseja ostettaisi vaikka haluaisivatkin.
Tosiaan monessa perheessä menee överiksi ja karkkipäivä on yleinen mässäyspäivä, jolloin saa napostella pitkin päivää. Tuohan on hampaille tietenkin paljon huonompi vaihtoehto kuin vaikka jokapäiväinen karkkiannos heti ruokailun jälkeen syötynä.
Itse olen huomannut, että karkkia menisi enemmän jos olisi karkkipäivä. Esim. päiväkodissa on lähes joka viikko jonkun nimpparit tai synttärit ja sen myötä karkkia/keksiä.
Samaten kyläillessä usein tarjotaan karkkia.
Olisi aika ikävää kieltä makea tuollaisissa tilanteissa ja vedota johonkin karkkipäivään.
Olisi aika ikävää kieltä makea tuollaisissa tilanteissa ja vedota johonkin karkkipäivään.
Lapsillemme karkkien syönti on sallittu erikoistilainteissa (esim. hoitokavereiden synttärit ja kyläilyt). Näitä tilanteita on kylläkin varsin harvoin.
Karkin syönti ei ole meidän perheessä mikään ongelma. Lapset eivät edes halua syödä makeaa mahan täydeltä, vaan ovat tyytyväisiä lakupötköön, suklaapatukkaan tai jokuseen karkkiin lounaan päätteeksi karkkipäivänä.
Noin pienet ei todellakaan tarvitse karkkia viikoittain. Karkit kuuluvat meillä juhlapäiviin.
Ehkä parin vuoden päästä voi katsoa uudelleen tilannetta.
Herkutellaan, kun huvittaa (joskus parina pivänä viikossa, joskus ei kuukauteen mitään). Jäätelöä syödään kerran kahdessa viikossa, kun jädeauto tulee.
Meillä ei tytölle makeat herkut edes oikein maistu, syö palan-kaksi suklaata ja sitten riittää. Tuo jäätelö on kyllä parasta mitä lapsi tietää. Tää onnistuu meillä just sen takia, että lapsi ei ahmi ja mässäile, vaan rajoittaa ihan itsekin herkuttelua. Eri asia olis, jos vinkuisi, kitisisi ja kerjäisi jatkuvasti, siihen pitäisi pistää stoppi.
Karkin laatu on myös tärkeää, suklaa, kermajäätelö ja muut mahdollisimman vähälisäaineiset makeiset ja herkut kelpuutetaan vain.
Lapset on 3v. ja 6v.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ostamme lapsille karkkia max. kerran viikossa. Joinakin viikkoina ei osteta ollenkaan. Karkkipäivä on yleensä perjantaina tai lauantaina, muina päivinä lapset ei edes osaa kysellä karkin perään. Mutta tuo viikonlopun karkkiherkuttelu voi mennä ohikin niin, että kukaan perheestä ei sitä muista.
Karkkipäivänä lapset saa valita jonkun pienen jutun kaupasta. Viimeksi he valitsivat pienen Dajm-patukan ja suklaarusina-askin (pieni) jaettavaksi, eli patukka ja aski puoliksi. Joskus valitsevat esim. pikkuhyväpussin puokkiin. Joskus ostetaan koko perheelle yhteiseksi pussi, josta jaetaan n. 50g kummallekin lapselle.
Meillä ei siis vedetä karkkia kaksin käsin naamaan karkkipäivänä ;) Todellakaan. Eikä tuo karkkipäivän olemassaolo tarkoita sitä, että kylässä lasten pitäisi kieltäytyä karkeista, toki aina saa ottaa jos joku tarjoaa!
Karkkipäivä tarkoittaa siis meillä lähinnä sitä, ettei me osteta viikolla karkkia, vaan jos ostetaan, niin sitten pe tai la.
Ajatus karkkipäivästä voi olla ihan hyväkin, mutta kun olemme antaneet lapsillemme esim. suklaapalat jälkiruoaksi (aina ei ole jälkiruokaa; katsotaan, mitä kaapista löytyy), eivät he ole jääneet vinkumaan lisää. Joskus on tullut kinuamista, mutta todella harvoin, eikä meillä kinuamalla karkkia saa. Olen ajatellut, että meillä karkki ei ole mikään kielletty hedelmä, joten ei se houkuttelekaan ylen määrin. Kun karkin saa jälkiruoaksi ja sitten ksylitolpastillin, niin tuskinpa ne hampaatkaan siitä räjähtää.
Itse olen karkkipäivän "uhri". Pienenä sain lauantaiisin vain dumle-tikkarin, mutta kun kasvoin niin panoksetkin tosiaan kasvoivat ja lauantaisin 10-vuotiaasta eteenpäin sain 10 markkaa viikkorahaa jolla ostettiin pussi karkkia. Syötiin se siis lauantaina pois kun se oli se karkkipäivä. Nyt harmittaa, sillä siitä on jäänyt sellainen "mättö"tapa. Heti kun tulee viikonloppu, muu juhlava aika tai muuten vaan mieli kaipaa piristystä, niin selkärangasta tulee ensimmäinen ajatus juhlistaa sitä jollain hyvällä, ei hyvä juttu vaikka normaalipainoinen olenkin. Yritän tästä huonosta tavasta päästä tietoisesti eroon, mutta erittäin vaikeaa se on kun se on minuun pienestä pitäen tallentunut. Niinpä lapsilleni en ole karkkipäivää opettanut, vaan meillä saa silloin tällöin makeaa; joskus kahvilla piparin, toisena päivänä illalla irtokarkin tai kaksi jne.
lapsi jo 13v. mutta lauantaisin ostetaan yks karkkipussi (ei mitään jättikokoa ;)) ja näin ollaan menty jo siis n.8v. Eipä lapsi ole koskaan enempää vonkunutkaan.Muita herkkuja meillä syödään silloin tällöin (pullaa,limua jne).
Hampaat pesee säännöllisesti 2 krt päivässä.
Tulos: Normaalipainoinen lapsi , eikä koskaan ole ollut reikiä hampaissa.
että sitten kun se päivä on, niin sitä karkkia on tosiaan lähdettävä sieltä kaupasta hakemaan, vaikka muuta asiaa kauppaan ei olisikaan. Toki kotona voisi olla karkkivarastot, mutta sekään ei oo oikeen hyvä, että kaikki tietää kotoa aina löytyvän karkkia. Itsekuria on helpompi pitää, kun kaapeissa ei ole karkkia.
Meillä karkkia ostetaan kaupasta n. kerran viikossa silloin, kun satutaan kaupassa käymään.
kasan karkkia? Eikö karkkipäiväkin voi tarkoittaa yhtä suklaapatukkaa tai karkkiaskia? Sinähän ne ehdot sanelet.
Ja jos makeisia ylipäätään pitää syödä, niin hampaille karkkipäivä on parempi.