Riitojen käyminen ja sopiminen parisuhteessa?
Miten ja mistä te muut parit yleensä riitelette ja kuinka sovitte? Puhutteko asiat halki sovittaessa vai riittääkö pelkkä anteeksipyyntö? Pystyttekö kertomaan toiselle tunteistanne?
Olemme olleet pitkään yhdessä ja kolme lastakin on siunaantunut. Tuntuu että riidat ovat usein äänensävyriitoja (sanon asioita väärällä äänensävyllä) ja siis todella turhauttavia. Joskus riitelemme kovastikin, pari päivää saattaa mennä ennen sovintoa. Silloin puidaan toista ärsyttävät asiat.
Itse koen ongelmaksi sen, että vaikka riidellään ja sitten lepytään ja annetaan anteeksi, mitään muutosta ei tapahdu.
Myös jotenkin asiat, joista olen miehelle maininnut aiemmin muutoksen toiveessa, jotenkin riidoissa muuttuvatkin miehen mielipiteiksi! Kaikki asiat mies kokee hänen arvostelemisenaan tai syyttämisenään, vaikka kertoisin vain omista tuntemuksistani tarkasti varoen syyttämästä häntä. Tuntuu usein myös siltä, että mies on todella tyytyväinen huomatessaan minun olevan allapäin. En nykyisin uskalla enää kysyä mieheltä mitään, viimeksi kun riidellessä kuulin olevani kyttääjä ja epäileväni miestäni koko ajan. Ei siis ole ollut tarkoitus kytätä.
Riidan jälkeen siis pyydämme molemmat anteeksi, mutta emme pysty puhumaan asioista, joten mitään muutostakaan ei tapahdu. Mies on järki-ihminen, eikä käytännön asioiden toimiessa näytä kaipaavan asioihin mitään muutosta tai arviointia. Minusta taas olisi joskus kiva jutella ihan vaan niitä näitä kertoen omista tunteista yms. mutta jotenkin ne siis muuttuvat aina riidoiksi.
Myös seksi tökkii, kun olen kuulemma aina vaan estynyt (en innostu pornosta enkä tykkää seksistä tehdä välineurheilua, en lue itsäni kuitenkaan "seksiä pimeässä peiton alla" sarjaankaan). Miten voin olla miehen mielestä estymätön toimimatta kuitenkaan niin, että itse voin huonosti, enkä nauti lainkaan? en ole vielä keksinyt, eikä mieskään kerro muuta kuin sen että olen kylmä ja estynyt.
Mietinkin joskus, voiko liitto toimia jos ainakaan toinen ei koe henkistä yhteyttä toiseen, vaikka perus käytännön asiat toimivatkin ja periaatteessa ajattelemme asioista samalla tavalla (avioliitto ja perhe, rahankäyttö yms.)?
KOmmentteja pliis!
Kommentit (3)
että kukas sen maksaa? Se siitä sitten, olen kotihoidontuella itse.
Erostakin on puhuttu riidellessä, mutta mies aikoo vaatia lapset itselleen vaan välttääkseen elarit. Tytöistä ei ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut, pojasta enemmänkin. Mies on hyvä puhumaan, joten hevillä en lapsista ala riitelemään, mieluummin kestän siihen asti kun lapset ovat isoja.
Toivoisin parisuhteemme silti toimivan ja että oppisimme kommunikoimaan keskenämme muustakin kuin käytännönasioista.
mm. miehen laiskuudesta ja siitä, ettei hän salli lapsen kavereiden käyvän meillä. tuollaisista asioista. riidat hiipuvat pieneen mökötykseen, kumpikin jää pitämään omaa mielipidettään.
joskus mies ryntää ulos kesken riidan-
yhdessä jo 16v
puhumaan mistään, hänen mielestään asiat hyvin, vaikka itse voin todella huonosti jo. Ehdotin parisuhdeneuvojalle menoa, hän sanoi ettei voi tulla, koska ei tiedä miksi mentäisiin sinne. Sanoin siihen, että mun on varmaan sitten hommattava itselleni asunto jostain lähistöltä, hän siihen, että ehkä sitten niin.
Eli kun riittävän kauan lakaitaan kaikki ongelmat, eikä ole mitään yhteistä, poismuutto voi olla helpotus. Lapsethan tässä kärsii, en tiedä, mitä pitäisi tehdä.