Joululahjaprobleema. 9-vuotias tyttöni toivoo kovasti

Tää nyt ei liity ap:n kysymykseen, mutta kun joku mainitsi.

Joulu on mainio aika lasten luopua vanhoista leluista. He tietävät saavansa jouluna uusia ja lapset antavat mielellään hyvään tarkoitukseen. Olemme yleensä vieneet joulupataan ja kerran lastenkotiin. Ei meillä mitään suursiivousta tehdä, vaan jokainen lapsi valitsee vähintään yhden lelun, millä ei enää leiki. Enempikin se periaate, kuin tilan tekeminen :)



Ja minä varmaan 9-vuotiaalle ostaisin talon, jos kovasti toivoo. Olisin onnellinen, että toivoo leluja vielä.

Tilaahan ne vie hemmetisti.. Osta vaan se talo, jos 9vee toivoo.



Meillä ei ole enää in nuo Petsit, tyttö on juuri 8vee. Oikeastaan ei niillä ikinä leikkinyt, piti saada kun kavereillakin on.

sitten varmaan ostaisin kun kyseessä on kuitenkin se tärkein toive. MUTTA tuo teidän Pets-talojen määrä on ihan järjetön - miten kummassa olette edes ehtineet hankkimaan noin monta taloa tänä aikana kun Petsit ovat olleet pinnalla? Itselläni on samanikäinen tyttö, jolla on kaksi isompaa taloa ja yksi pieni lääkäriasema. Petsejä on ehkä 30-40kpl ja kaikenmoista pikkutavaraa tietty löytyy laatikkokaupalla... Minusta näidenkin ostamisessa on ollut aika tahti - tuntuu melkein, että joka kerta kun ollaan oltu kaupassa tyttö on ostanut uuden petsin omilla rahoillaan tai syystä tai toisesta olemme ostaneet hänelle...



Meidän tyttö ei enää leiki Petseillä. On tainnut kerran kesän jälkeen ottaa talot hyllyltä lattialle ja on leikkinyt niillä. Meilläkin joululahjatoiveissa vilahti uusi talo, mutta sanoin tiukasti ei. Meidän tytöllä Petsit on enää haluamista, ei hän niillä mitään tee. Todellinen toive tänä vuonna on miniläppäri ja mp3-soitin...huomaan, että pets-talo on vaan halu saada jotain leluakin...

Voisiko pari vanhoista taloista laittaa myyntiin vai leikkiikö hän kaikilla?



Jos leikkii tai yleensä leikkii paljon LPS:illä, saattaisi jopa ostaa talon ja kertoa, että sen lisäksi tulee vain pari lahjaa. Ostaisin, koska minusta on hienoa, että 9v vielä leikkii leluilla. Kaikki eivät sitä tee.

meillä on viisi lasta, joten 500 euroa yhteen joululahjaan jokaiselle on jo aivan älytön summa. Meillä ei kukaan muu osta lahjoja lapsille kuin me vanhemmat, ja joulu, jolloin saisi vain yhden lahjan ei tuntuisi lapsista juuri miltään. Itse en kannata tuota ajatusta, että jouluna tai kun saa uuden lelun, pitäisi luopua jostain vanhaasta. Se kannustaa minusta kertakäyttöajatteluun, ja leluthan saattavat olla lapselle äärettömän rakkaita. Minulla ainakin on säästössä näin nelikymppisenä rakkaita lapsuuden lelujani.

että jouluna lapsi voisi luopua jostain vanhasta lelusta josta ei itse pidä. eli näin lapsikin pääsisi kokemaan jouluna antamisn iloa. Paketoitaisiin yhdessä vanha lelu, ja vietäisiin se esim joulupata keräykseen.

meillä hankitaan synttäreiksi ja jouluksi lasten toiveita. Ja jos kaverit tuovat synttäreillä jotain tarroja ja tusseja, niin kyllä ne yleensä käytettyä tulee vaikka ei niin juuri mieleisiä olisikaan

myydä noita taloja/tarvikkeita niin saattaisin ostaa 5v tytölle.

kerätty lelut joilla ei kukaan enää leiki ja viety omaan päiväkotiin. Todella ihana päiväkoti mutta leluvalikoima ennen meidän kahden vuoden lahjotuksia oli aika surkea.

jos niitä ei välillä lahjoiteta pois. Juuri siksi kun on 5 lasta niitä kertyy. Ja meillä ei osteta leluja kuin synttärinä ja jouluna, mutta jostain niitä aina tulee.

t. toinen viiden lapsen äiti

meillä on viisi lasta, joten 500 euroa yhteen joululahjaan jokaiselle on jo aivan älytön summa. Meillä ei kukaan muu osta lahjoja lapsille kuin me vanhemmat, ja joulu, jolloin saisi vain yhden lahjan ei tuntuisi lapsista juuri miltään. Itse en kannata tuota ajatusta, että jouluna tai kun saa uuden lelun, pitäisi luopua jostain vanhaasta. Se kannustaa minusta kertakäyttöajatteluun, ja leluthan saattavat olla lapselle äärettömän rakkaita. Minulla ainakin on säästössä näin nelikymppisenä rakkaita lapsuuden lelujani.

eli pakko saada joku, mitä ei vielä ole, vaikka ei sitä tarvitsisikaan.

Lelu voi lapsen maailmassa olla tosi tärkeä, vaikka olisi aikuisesta ihan krääsää. Muistan, miten siskonikin kärtti yhtenä jouluna My Little Pony -taloa, vaikka niitä oli monta entuudestaan. Onneksi hän sai sen, oli silloin jo 13v eikä enää sillä juuri leikkinyt, mutta hän muistelee edelleen, miten ihanaa oli, kun sen sai. Hänellä edelleen ne kaikki jäljellä ja jos nyt myisi, keräilijät maksaisi moninkertaisesti sen summan, mitä kaupassa joskus maksoivat.



Kun katsoo, mitä kaikki nykyään maksaa, ei 80 euroa ole kovin paljon. Ihmettelenkin ihmisiä, jotka hankkii kamalasti lapsia eikä yhtään ajattele, onko sitten varaa hankkia heille kaikenlaista kivaa.

minusta ei kannusta kertakäyttöajatteluun vaan siihen että tavara ja omistaminen ei ole tärkeää ja antamisesta saa hyvän mielen. Lempileluistaan ei kenenkään tarvitse luopua, paljon on sellaista joilla ei mitään muuta käyttöä kuin tukkia lastenhuoneen lattiaa.

t. se toinen viiden lapsen äiti

jos niitä ei välillä lahjoiteta pois. Juuri siksi kun on 5 lasta niitä kertyy. Ja meillä ei osteta leluja kuin synttärinä ja jouluna, mutta jostain niitä aina tulee.

t. toinen viiden lapsen äiti

meillä on viisi lasta, joten 500 euroa yhteen joululahjaan jokaiselle on jo aivan älytön summa. Meillä ei kukaan muu osta lahjoja lapsille kuin me vanhemmat, ja joulu, jolloin saisi vain yhden lahjan ei tuntuisi lapsista juuri miltään. Itse en kannata tuota ajatusta, että jouluna tai kun saa uuden lelun, pitäisi luopua jostain vanhaasta. Se kannustaa minusta kertakäyttöajatteluun, ja leluthan saattavat olla lapselle äärettömän rakkaita. Minulla ainakin on säästössä näin nelikymppisenä rakkaita lapsuuden lelujani.

antamiseen kuin sikakalliiden valmiiksi leikittyjen bränditavaroiden. En ole ikinä ajatellut että joku hankkii vähemmän lapsia siksi että olisi enemmän varaa ostaa niille "kaikkea kivaa" eli muovikrääsää. Aikuisille on tärkeää näyttää että "meillä välitetään lapsesta" ja ostaa talo täyteen merkkileluja ja lapsilleen voi helposti opettaa saman ajattelutavan.

Meidän tytön paras joululahja viime vuonna oli mummin tekemä mollamaija. Sellaiset lahjat on oikeasti tosi arvokkaita. Muutakin arvoa voi lahjalla olla kuin brändi ja trendi.

Lelu voi lapsen maailmassa olla tosi tärkeä, vaikka olisi aikuisesta ihan krääsää. Muistan, miten siskonikin kärtti yhtenä jouluna My Little Pony -taloa, vaikka niitä oli monta entuudestaan. Onneksi hän sai sen, oli silloin jo 13v eikä enää sillä juuri leikkinyt, mutta hän muistelee edelleen, miten ihanaa oli, kun sen sai. Hänellä edelleen ne kaikki jäljellä ja jos nyt myisi, keräilijät maksaisi moninkertaisesti sen summan, mitä kaupassa joskus maksoivat.

Kun katsoo, mitä kaikki nykyään maksaa, ei 80 euroa ole kovin paljon. Ihmettelenkin ihmisiä, jotka hankkii kamalasti lapsia eikä yhtään ajattele, onko sitten varaa hankkia heille kaikenlaista kivaa.

Meidän tytön paras joululahja viime vuonna oli mummin tekemä mollamaija. Sellaiset lahjat on oikeasti tosi arvokkaita.

Pointsit sille.

Mutta jos on toivonut kamalasti jotain tiettyä juttua ja sit sanotaan, että teinkin sen sijaan ite sulle tällasen mollan, nauti. Niin ei taatusti lasta paljoa lohduta. Eri juttu, jos saa sekä mollan että sen hartaasti toivotun lelun.

Tulee vähän mieleen yksi pikkupoika eilen kaupassa. Hän vinkui Bionicle-legoa. Kun hänellä ei ole kuulemma yhtään ja kaikilla muilla kavereilla on, ei voi olla leikeissä mukana. Äitinsä huusi kamalalla äänellä: "Mä en osta sulle mitään, mitä sä et voi itse tehdä. Koska sä tajuat sen?"

Sääliksi kävi.

ja laitettu rahaa palamaan joululahjoihin. Ihan turhaan. Ei vaan kiinnosta ne valmiiksi leikityt pätkääkään. Ne jää aina lojumaan ja menee rikki.

En tiedä onko meillä sitten erikoiset lapset kun arvostaa tollasia itsetehtyjä juttuja enemmän. Eivät ikinä ottaisi asiaa noin että "tässä on vaan nyt tällainen itsetehty"..Tekevät myös itse kaikenlaista ja leikkivät niillä itsetehdyillä. En taida oikein niihin hengettömiin muovitavaroihin tänä jouluna rahaa hassata kun eivät lapset niistä edes tykkää.

Tuo bionicle-äiti varmaan tarkoitti että ei osta koska poika ei itse rakenna vaan äiti joutuu rakentamaan. Ei siinä minunkaan mielestä ole ideaa ostaa leluja jonka idea on rakentaminen jos ei lapsi tykkää rakentaa.

Sellainen pointti että monesti lapsi hurmaantuu muotilelusta nähtyään mainoksen telkkarissa. Sitten tuleekin pettymys kun ei se avaruusalus lennäkään oikeasti niinkuin siinä mainoksessa tms. Ja mikä niin yleistä: menee heti rikki.

Olen samaa mieltä että lapsille kannattaa ostaa leluja joita toivoo eikä turhaan "kehittäviä" leluja joilla ei sitten edes leiki. Mutta lapsille voi myös opettaa toisenlaista suhtautumistapaa.

Minua ällöttää lapsille suunnattu mainonta joihin lapsen eivät yleensä osaa itse suhtautua kriittisesti. 15 vuoden äitiyden aikana olen jo oppinut mitä ei kannata ostaa vaikka kuinka kinuttaisiin. Niin paljon trendikästä kiinalaista muovishaibaa kulkenut talon läpi näiden vuosien aikana. (metallinpaljastimet joita mainostetaan oikeasti toimiviksi mutta eivät toimi, pimeänäkökiikarit joilla ei oikeasti näekään, tarrakoneet, nalletehtaat ym)Monet lelut ovat valmiiksi leikittyjä ja lelun ainut idea on alunperinkin ollut "kerää koko sarja". Meilläkin aina halutaan uusia pet shoppeja mutta niillä ei juuri koskaan leikitä vaan tehdään itse lelut vanhoista villasukista jne.

t. mollamaijaäiti

Meidän tytön paras joululahja viime vuonna oli mummin tekemä mollamaija. Sellaiset lahjat on oikeasti tosi arvokkaita.

Pointsit sille.

Mutta jos on toivonut kamalasti jotain tiettyä juttua ja sit sanotaan, että teinkin sen sijaan ite sulle tällasen mollan, nauti. Niin ei taatusti lasta paljoa lohduta. Eri juttu, jos saa sekä mollan että sen hartaasti toivotun lelun.

Tulee vähän mieleen yksi pikkupoika eilen kaupassa. Hän vinkui Bionicle-legoa. Kun hänellä ei ole kuulemma yhtään ja kaikilla muilla kavereilla on, ei voi olla leikeissä mukana. Äitinsä huusi kamalalla äänellä: "Mä en osta sulle mitään, mitä sä et voi itse tehdä. Koska sä tajuat sen?"

Sääliksi kävi.

Miten teidän lapset on kasvatettu, jos he rikkovat lelujaan?



Voin valehtelematta sanoa, että meidän 7-vuotiaalta ei ole elämänsä aikana mennyt rikki kuin 2 lelua. Nekin täysin vahingossa.



Kasvatamme lapsen arvostamaan sitä, mitä hänellä on. Hänkin tekee itse leluja ja saa itsetehtyjä, mutta pitää myös niistä trendijutuista. Leluja ei saa rikkoa, kuten ei saa rikkoa huonekaluja, autoa, tms.

Saatat maksaa sen 80e muista asioista (kirjat, pelit), joita lapsi ei halua. Onko se sitten kivaa???

Se on kuitenkin hänen tärekin toiveensa. Ostaisin sitten vähämmän muuta, tai halvempaa lisäksi ym. Minä itse muistan kun toivoin yhtä tiettyä asiaa joululahjaksi monta vuotta. Vanhemmat eivät ostaneet kun se ei ollut heidän mielestään tärkeä. Kuitenkin välillä vuokrasivat sitä ja totesivat että olisi tullut halvemmaksi kuitenkin ostaa se.



Itse olen päättänyt että lapseni saa ainakin yhden sellaisen lahjan jota toivoo, sen päätoiveen. Aikuisten on joskus vaikea nähdä mikä on lapselle tärkeää. Ei ole kenellekään kiva jos joku pahoittaa mielensä jouluna.

Minäkin muistan lapsena saaneeni lahjaksi sellaisen penaalimallisen pienen nukketalon (Koeda), joka vaikuttaa aika krääsältä, mutta vuosien varrella se on ollut monen lapsen leikissä, ja omatkin POIKANI pitävät siitä kovasti! Eli varmasti ei voi sanoa, mikä on turhaa krääsää ja mikä ei. Joskushan on lapsenkin toiveita kuunneltava.



Silti ajattelin ostaneeni pojilleni kalliit lahjat (kehittäviä, vähän erikoisia, toivottavasti kivoja), kun ostin reilulla kahdeksallakympillä viisi lahjaa. Ei olla Suomessa köyhiä eikä kipeitä. Mullahan menisi kuukausitulot pariin lahjaan, kun noita kuvastojenkin hintoja hienommille leluille ajattelee.