Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
mieheni mielestä lapsemme on huijaus
24.10.2009 |
Olen järkyttynyt ja pois tolaltani. Esikoinen on nyt jo seitsemän vuotta. Eilen kuulin, että hanen mielestään huijasin hänet tekemään lapsen! Tätä hän oli hautonut seitsemän vuotta. Kun tuin raskaaksi söin minipillereitä. Seksielämä oli aika vaisua... ehkä keran kuussa. Joskus unohdin pilerin, kun olen aika hajamielinen. Ajattelin, että todennäköisyyys tällä rekfvenssilä ja kuitenkin pillereiden kanssa on tosi pieni. Ja olimme kuitenkin kihloissa ja hääpäivä sovittu, joten lapsi ei olisi katastrofi...Kerroin hänelle, etten todellakaan ollut suunnitellut asiaa ja se tuli yllätyksenä minullekin. Ja alusta asti hämmenksestä huolimatta olin onnellinen tulevasta lapsestamme vaikka toki olisi parempi aika ollut parempi aika häiden ja opiskelujen jälkeen.
Mitä nyt tämän jälkeen. Meillä on ollut muitakin kriisejä ja mies on jopa katsellut uusia kämppiä. Käymme pariterapiassa ja se on rauhoittanut tilannetta hänen puolestaan, mutta mulla kuohuu nyt tämän paljastuksen jälkeen. Meilä on myös 1-v vauva, suunnitellusti tehty... Vaikka miehen suhtautuminen minuun muuttui jäätäväksi heti plussattuani. Nyt tuntuu, etten haluaisi nähdä koko äijää enää. Han taas on niin helpottunut kun sai sanottua vihdoin ääneenn tunteen, joka on jäytänut 7 vuotta! Kerroin toki jo silloin,että pillerit olen joskus unohtunut. Eikö ehkäisyvastuu ole molemminpuolinen? Ja mitä sitä enää seitsemän vuoden jälkeen itkemään tapahtunutta?!
Kommentit (4)
tiätty molemminpuolinen mutta jos sinä syöt pillereitä niin sinunhan ne täytyy ottaa, ei miehesi. Frekvenssillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mieheni tiesi, että pillereitä oli jäännyt väliin. Ja kun huomasin, että olen raskaana, vaihtoehtojahan olisi ollut. Mutta hän jäi kanssani ja aborttia ei kumpikaan halunnnut. Mutta järkyttävintä tässä on se, että hän on uskonut seitsemän vuoden ajan, että tahallani huijasin häntä tekemään lapsen. Ja näin ei todellakaan ollut. Ja miksi kesti seitsemän vuotta sanoa tämä ja se on jäytänyt suhdettamme. Kun eilen puhuimme, hän ymmärsi etten etten ollut jättänyt pillereitä tahallani. Kun mieheltä ei irtoa seksi, kun hyvässä lykyssä kerran pari kuukaudessa, niin ei nuo ehkäisy asiat ole aina mielessä.. Mutta tosiaan kriisejä hänellä on ja halu erota. Mutta nyt meillä on vuoden ikäinen yhteisesti toivottu ja suunniteltu lapsi. Sattuu aika lailla. Ehkä lapset ei ole mun miehen juttu, mutta mulla on aika avuton ja epätoivoinen olo...
Siis edellinen oli ap:n kirjoittama.Ja kaikille tiedoksi, tämä lukihäiriöinen, mutta akateemisen loppututkinnon kuitenkin suorittanut ei kaipaa kuittailua typoistaan. Mielummin ymmärrystä ja mielipiteitä ylläolevaan tilanteeseen!
Alue: Aihe vapaa
En kyllä ymmärrä, miten asia voi seitsemän vuotta vaivata ja sitten purkautua tuollaisena käytöksenä. Olisi vain silloin suoraan sanonut, miltä tuntuu, niin asia olisi jo aika päiviä sitten käsitelty.
Ehkä nyt painaa jokin muu (ikäkriisi tms.?) ja mies hakee siihen oikeutusta vanhoista jutuista?