G: Missä menee raja, mitä ystäväsi/tuttavasi saa arvostella sinun kodissasi?

että tämä riippuu tietenkin äänensävystä ja kaverin tuttuusasteesta että voiko näin sanoa. Siis jos sillä lailla ystävällisesti tuttu kaveri toteaa, niin ei haittaa. Läheisimpien kanssa tiedetään jo että meillä ei ole yhtenevät maut, niin siitä voidaan puhua ihan leppoisastikin.

Mutta jos nenää nyrpistellen tuo sanotaan niin siitä minäkään en tykkää

T:se joka kirjoitti tuon "pääasia että itse viihdyt"-kommentin tuossa aiemmin

jos kutsuisin jonkun kylään ja se katsoisi mun kotiani ja toteaisi että "pääasia että itse viihdyt"...

Yksittäisten pikkuasioiden arvostelusta en vielä pillastu (kyllä mulle saa sanoa vaikka että "onpas teillä kovaääninen astianpesukone"), mutta jos vieras on sitä mieltä että koko meidän koti on ihan kamala niin toivoisin että se pidättäytyisi kommentoimasta sitä kokonaan. Ainahan voi sanoa vaikka jotain sellaista kuin että "kiva kun kutsuit meidät kylään" tai "hauska nähdä vihdoin teidän koti", ei siihen tarvitse lisätä omaa mielipidettä meidän sisustusmausta.

yhtään mitään toisen kodissa? .

lupa kommentoida kaikkea, he ovat niitä "suoraan puhujia jotka uskaltaa sanoa oman mielipiteensä"

nautin negatiivisista kommenteista ;D Olen pitkään kerännyt 50-70-luvin kalusteita ja rakastan ''rumia'' lasikuitukalusteita ja räikeitä värejä ja minulla on muiden mielestä persoonallinen (hurjankamala ;DD ) koti. Ystävät jaksavat aina ihmetellä milloin mitäkin, varsinkin noita vanhoja ja jokseenkin naarmuisia kalusteita ja sitä, että miksi maksan jostain neljäkymmentävuotta vanhasta tuolista satoja euroja :)



Meidän olohuone on maalattu mattamustaksi ja muissa huoneissa on monien mielestä räikeät värit. No, itse rakastan ja mies pitää valinnoistani.



Lähinnä siis kauhistelu liittyy väreihin ja huonekaluihin, kuitenkin moni myöntää, että kaikki pelaa yhteen loistavasti ja kotimme näyttää hyvältä VAIKKA KOSKAAN EI OMAAN KOTIINSA HUOLISI!!! :D



Eipö tuollaiset kommentit paljoa hetkauta, oma koti on minun oma koti ja sisutaminen on rakkain harrastukseni design-keräilyn ohessa eli en häpeä kotiani lainkaan, päin vastoin!

Esim. hyvän kaverini mies on maultaan niin täysin juntti (mutta mukava ihminen hän kyllä on) että jos ja kun se kommentoi jotain meidän sisustusasiaa negatiiviseen sävyyn, se on ihan vain hauskaa. Sitten yhdessä voimme naureskella miten erilaisia ihmiset ovatkin makunsa kanssa.

Olen pitkään kerännyt 50-70-luvin kalusteita ja rakastan ''rumia'' lasikuitukalusteita ja räikeitä värejä

Rakastan itsekin varsinkin 60-70-luvun värejä ja kuoseja! ;D

Hän on juuri sellainen tyyppi, joka sanoo suoraan mitä ajattelee.



En ole jäänyt kuuntelemaan arvostelua, vaan sanonut napakasti takaisin.

Olen pitkään kerännyt 50-70-luvin kalusteita ja rakastan ''rumia'' lasikuitukalusteita ja räikeitä värejä

Rakastan itsekin varsinkin 60-70-luvun värejä ja kuoseja! ;D

Ihanaa!:) Välillä oikein harmittaa, kun yksikään lähimmistä ystävistä ei ole (vielä) hurahtanut ''retroon''. Kukaan heistä ei siis innostu hulluntavalla jostain vanhasta verhoparista jonka olen kirpparilta haalinut muutamalla eurolla ;) Mieskin on niin rauhallinen etten saa häntä yllytettyä riemun kiljahduksiin tosi hyvän löydön sattuessa eteen :)

ihan mitä haluaa.



Ei vain tarvi ihmetellä, jos kutsuja kyläilemään ei enää sen jälkeen kuulu. ;)



Meillä on kyllä hmmm... hieman erikoisia järjestelyjä kotona, joten olen tottunut kuulemaan niistä kommenttia. Eli ihan vähästä en ota nokkiini.

on "outo" sisustus suurimman osan ihmisen mielestä. Itekää en ihan joka asiasta kodissani pidä kivana tai sievänä.



Mutta kun yhdessä sisustetaan niin kaikki ei voi aina olla mieleen.



Olen tottunut kuulemaan jos vaikka minkälaista kommentia jopa niin että olen tajunnut yhteiset tututkin ovat jutelleet meidän kodista negatiiviseen sävyyn. Siis möläytyksiä on päästelty.



Mulla on itsetunto kohdillaan. ei paljon purista. Mutta kyllä ihmettelen ettei ihmiset osaa kultaisia käytöstapoja.

muutama vaan on sellanen suodattamaton tapaus, joka ei edes ymmärrä sanoneensa jotain loukkaavaa, joten niiden kommenttien annan mennä ohi korvien, vaikka välillä tekisi mieli antaa takasin samalla mitalla.

muutama vaan on sellanen suodattamaton tapaus, joka ei edes ymmärrä sanoneensa jotain loukkaavaa, joten niiden kommenttien annan mennä ohi korvien, vaikka välillä tekisi mieli antaa takasin samalla mitalla.

Muistan kun mies sai aikanaan hepulin kun ystäväni tuli käymään. Olin kyllä varoittanut, että hän sitten sanoo mitä mieleen tulee eikä suodattele mutta silti tuli shokkina. :D

Nämä ovat sitten varmaan "rokottaneet" minut niin, etten välitä muittenkaan kommenteista. Saahan ihmisillä mielipiteensä olla. Tämä on silti minun kotini ja tykkään siitä!

Eihän tuo mukavalta kuullosta, mutta jos tyyppi ajattelee tuollaisia selän takana, niin sitten voi hyvin sanoa ne ääneenkin.

Esim. - käytätkö TUOTA pesuainemerkkiä??!! - tuo taulu ei sovi teille - erikoinen maali sävy - onko järkeä tehdä lapsille oma huone jne jne. Näin kirjoitettuna nuo em. kommentit eivät tunnu arvostelemiselta, mutta kun ne sanotaan naama norsunv**tulla, niin kylä ne sitä ovat.

kukaan ei arvostele mun tekemisiä tai ympäristöä ellen mä sitä pyydä, perheenjäseniä lukuunottamatta. Mun asiat on mun asioita.



Arvostelija saa hyvin äkkiä huomata jääneensä tuttavapiirin ulkopuolelle.

Sanoahan saa toki mitä haluaa, mutten minäkään varmaan jatkossa viitsisi olla tuollaisen "totuudentorven" kanssa tekemisissä.

Tosin kuulostaa ihan tutulta. En mä osaa mitään rajaa sanoa mutta itse sen kyllä huomaa kun rupee menee vähän yli.

Oma kaverini on myös kova kommentoimaan, eikä pelkästään kotia vaan yleisesti ihan muitakin juttuja ja sävy ei todellakaan ole positiivinen vaan päinvastoin.



Mä olen avautunut tästä meidän yhteisille kavereille ja ollaan tultu siihen tulokseen että se on moukka ja kateellinen, mitää muuta selitystä ei löydy.

Eikä se ongelma ole sinun kotisi. Mutta jos tulee yhtä paljon positiiviseksi tulkittavaaa (tämä taulu sopii hyvin, tuo ei niinkään tai kaunis tapetti jne) niin pitäisin tämän mielipiteensä avoimesti kertovan henkilön tuttavapiirissäni.

ystävällesi asioista hänen taloudessaan/pukeutumisessa/lasten kasvatuksesta? Suuttuuko saman tien vai miten käyttäytyy?



Mulla on kanssa kipukynnys ylitetty näissä sanomisissa

Se ettei tykkää samoista asioista kuin minä on ihan ok.



Mutta jos on vähänkään omaksunut hyviä tapoja, niin ymmärtää ettei omaa mielipidettään tarvitse aina sanoa. Olen huomannut, että usein nuo "rehelliset ja suorat" ihmiset käyttävät rehellisyyttä ja suoruutta lähinnä muiden loukkaamiseen eikä siinä ole mielestäni mitään ylevää.



Siis enemmän kuin kotini arvosteleminen minua ärsyttäisi ettei kyseinen ihminen yhtään osaa ottaa muita huomioon ja että on niin itseään täynnä, että katsoo tarpeelliseksi oman mielipiteensä kertomisen.

on joskus tullut elämässä vastaan, mutta enpä ole kutsunut toista kertaa meille. Jokaisen koti on itsensä näköinen, enkä minäkään arvostele muita. Miksi haluat pitää riesanasi huonokäytöksisiä "ystäviä"?

on joskus tullut elämässä vastaan, mutta enpä ole kutsunut toista kertaa meille. Jokaisen koti on itsensä näköinen, enkä minäkään arvostele muita. Miksi haluat pitää riesanasi huonokäytöksisiä "ystäviä"?

Hän vaan on semmoinen totuudentorvi että kaikki mikä päähän pälähtää pitää heti sanoa ääneen. Asunto oli juuri sellainen kuin mitä olimme halunneetkin ja hän ei todellakaan tiennyt talosta ja alueesta yhtään mitään. En ole jaksanut edes kutsua käymään kun ei jaksa vaan enää kuunnella.