Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Riitelettekö koskaan toisen menoista?
22.10.2009 |
Mua ärsyttää nyt juuri se, että mieheni ilmoitti menevänsä erääseen kokoukseen vielä iltatöidensä päätteeksi. Muuten olisi tullut kotiin n. klo 20, että yleensä ehtii lukea mm. lapsille sadun ja osallistua nukuttamisiin.
Mies on siis joka viikko n. 3-4 kertaa iltatöissä. Siksi mua ärsyttää että hänellä on silloin tällöin tällaisia ylimääräisiä menoja. Nyt kyse oli erään kyläyhdistyksen kokouksesta, kylä jossa emme edes enää asu:/. Silti mieheni on mukana koska eivät muita ihmisiä sinne saa mukaan...
Mua jotenkin vain ärsyttää tuollaiset menot, jotka ovat tavallaan niin turhia ja sitten meidän yhteisestä ajasta pois! Eri asia olisi joku työmeno tai joku rakas harrastus.
Mitä mieltä te tapaatte olla tällaisista ylimääräisistä menoista? Tuntuu että meidän perheen yhteinen aika on muutenkin kortilla miehen iltatöiden yms yms takia!
Kommentit (14)
..että esim. miehen töiden takia en pääsekään niin usein harrastamaan kuin haluaisin. Pitäisi kai vain kylmästi aina sitten lähteä kun mies on kotona, vaikka sehän on sitten perheen yhteisestä ajasta aina pois..:/. Miehellä on tosi paljon enemmän menoja kuin mulla, ehkä siksi pidän tällaisia ylimääräisiäkin juttuja vähän turhina??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..että esim. miehen töiden takia en pääsekään niin usein harrastamaan kuin haluaisin. Pitäisi kai vain kylmästi aina sitten lähteä kun mies on kotona, vaikka sehän on sitten perheen yhteisestä ajasta aina pois..:/. Miehellä on tosi paljon enemmän menoja kuin mulla, ehkä siksi pidän tällaisia ylimääräisiäkin juttuja vähän turhina??
ja sopia kummallekin päivät, jolloin voi mennä omia menoja. Sitten pitäisi jäädä myös niitä yhteisiä hetkiä.
liiton alkuaiakoina saattoi olla jotakin kinaa. Molemmilla epäsäännölliset työajat, välillä tehdään kellon ympäri töitä. Ollaan kuitenkin onnistuttu limittämään niitä.
Töiden ulkopuoliset menot, huvit ja harrastukset, menee ihan ilmoitusmenettelyllä.
Tuntuu että vapaa-aikaa on niin vähän. Mies on muutenkin myöhään töissä (tulee noin klo 19) niin kaikki ylimääräiset iltamenot kyllä kiristää hermoja ihan oman väsymyksen vuoksi (olen kotiäiti) ja siksi että haluaisin viettää aikaa yhdessä rakkaan mieheni kanssa. Ja mulla on myös omia harrastuksia mihin haluaisin ehtiä.
Ollaan kaukosuhteessa, joten jos tulee esim. bileet/illanistujaiset/muu vastaava viikonlopulle, voin melkein heti kieltäytyä, koska poikaystävä hermostuu, jos menen, koska näemme vain viikonloppuisin. Hän on siis mustasukkainen ja myöntänytkin tämän.
Tämä aloittajan viesti antoi kyllä uuden näkökulman asiaan, eli tämän "pois yhteisestä ajasta", mikä tietysti perheelliselle merkitsee jo todella paljon. Mutta poikaystäväni ajattelee enemmän ehkä noin päin... Koska niinhän sen on, että pois se on meidän ajasta, jos onkin jotain menoa viikonloppuna.
Perheellisenä en pitäisi siitä, että miehellä olisi noin monta kertaa viikossa iltatöitä, jos asia vain mitenkään muuten olisi järjestettävissä. Ja lisämenot tuohon on juuri sitä itseään eli pois yhteisestä, PERHEEN, ajasta. Voisit yrittää tuoda sitä näkökulmaa esille, kun puhut asiasta miehellesi. Tosin voi kai noin joskus käydä, että tulee yllättävä meno, eikä ihan kaikesta tarvitse suuttua. Mutta jos se on jatkuvaa, en tykkäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun muutenkin miehellä on paljon iltatöitä! On ollut enemmänkin, pahimmillaan on ollut poissa 5-6 iltaa viikossa, nykyään tosiaan "vain" sen 3-4. Se on kuitenkin pienten lasten kanssa aika rankkaa olla yksikseen näitä iltoja. Ja nyt kun lapset ovat isompia, niin kaikki harrastuskuskailut ovat mun kontolla. Tai sillai että tietty joudun aina raahaamaan kaikki lapset mukaan jos yhden vien jonnekin:).
Niin se kai tässä ärsyttää kun tuo meno mihin hän nyt tänä iltana vielä töiden jälkeen menee, ei ole mikään pakollinen kuitenkaan, eikä edes mikään sellainen kokous mistä saisi mitään irti! Tavallaan on siinä mukana vain "koska on sinne joutunut ja on huono sanomaan ei".
Tietysti mua myös ärsyttää se, että koska miehellä on näitä iltatöitä niin ne on harvassa ne illat kun mä mihinkään pääsisin!! Jos itsekin juoksisin harva se ilta jossain niin en sanoisi mitään, mutta kun en sitäkään tee (vaikka joskus tekisi mieli).
ap
Meidän esikoinen on nyt kolme viikkoa vanha. Minun mies on töissä 10-18 tai 11-19, ja usein sitä ennen käy urheilemassa ja sen jälkeen muissa harrastuksissa. Kyllä hän kysyy harmittaako minua että hän käy, ja olen tähän asti sanonut ettei haittaa. Mutta mietityttää kyllä aikooko hän ehtiä lastaan näkemään koskaan? Vauva kun heräilee yhdeksän aikaan aamulla ja menee nukkumaan yhdeksän aikaan illalla. Ei siihen monta tuntia isän näkemiselle jää. En olisi luullut, että hän on niin paljon poissa, kun itsekin kovasti vauvaa tahtoi.
Olen ajatellut, että ehkä hän tarvitsee vähän niinkuin pehmeää alkua vanhemmuuteen. On kuitenkin niin rakastava ja hellä ihminen, etten usko hänen sinänsä toivovan tällaisen tilanteen jatkuvan, mutta ehkä isyys onkin vaativampaa kuin hän luuli.
Toki eipä sitä pehmeää laskua minulle suoda. Mies kyllä puhuu, että käy sinäkin jossain joku ilta, mutta siinäpä se että sitten nähdään perheenä vieläkin vähemmän.
Toivottavasti tilanne korjaantuu. Toivottavasti myös itsekseen, koska en tahtoisi alkaa riitelemäänkään, enkä juurikaan edes puhumaan asiasta. Toivoisin vain miehen itse huomaavan miten vähän ehtii kotona olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sitte oli parempi muuttaa pois. Ei kestänyt hermo enää yksipuolista perheenpitoa. Oon mieluummin reilusti yksin lasten (3) kaa ku kipristelen yh:na avioliitossa.
Sinulle jolla on vauva: toivotaan että miehesi huomaisi jotain! Mutta hyvä idea että sinäkin lähtisit välillä pois. Ei ole hyvä että melkein vain äiti hoitaa vauvaa. Isänkin pitäisi olla mukana heti alusta.
Meillä tilanne oli vähän tuollainen alussa: mies oli poissa vieläkin enemmän kui nyt. LIsäksi nukkui usein myöhään aamulla, koska oli ollut töissä myöhään illalla. No onneksi on nyt vähemmän poissa, mutta silti harmittaa... Toivoisin kyllä salaa miehelleni 8-16 työtä... Vaan eipä hän ota mitään tuollaista muutosta kuuleviin korviinsa!
Sekin ehkä ärsyttää ettei mieheni kanssa voi näistä asioista juuri keskustella. Hän niin ottaa sen kritiikkinä ja vain väittää etten koskaan "päästäisi" häntä töihin. Ei se nyt niinkään mene!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei osaa lukea sun ajatuksia! Jos et tykkää että hän on noin paljon poissa mutta kuitenkin sanot että se on ihan OK niin hänellä ei ole mitään saumaa tietää mitä mieltä oikeasti olet asiasta?!?!? Minulla on yksi miespuolinen kaveri jonka kanssa välillä näitä asioita jutellaan (oma mies tuskin kaikkea mulle niin suoraan sanoakaan) ja häntä kismittää se, että hänen pitäisi tajuta vaimonsa ajatuksia ilman että vaimo näitä ajatuksia sanallisesti hänelle ilmaisee. Olen itse nyt pyrkinyt ottamaan tästä oppia ja kertoa ihan suoraan (ja lyhyesti ja yksinkertaisesti =)) miehelleni mitä mieltä olen asioista - ehkä silloin yhteiselo on helpompaa kun molemmat tietää missä mennään eikä tarvitse lukea toisen ajatuksia?
Meidän esikoinen on nyt kolme viikkoa vanha. Minun mies on töissä 10-18 tai 11-19, ja usein sitä ennen käy urheilemassa ja sen jälkeen muissa harrastuksissa. Kyllä hän kysyy harmittaako minua että hän käy, ja olen tähän asti sanonut ettei haittaa. Mutta mietityttää kyllä aikooko hän ehtiä lastaan näkemään koskaan? Vauva kun heräilee yhdeksän aikaan aamulla ja menee nukkumaan yhdeksän aikaan illalla. Ei siihen monta tuntia isän näkemiselle jää. En olisi luullut, että hän on niin paljon poissa, kun itsekin kovasti vauvaa tahtoi. Olen ajatellut, että ehkä hän tarvitsee vähän niinkuin pehmeää alkua vanhemmuuteen. On kuitenkin niin rakastava ja hellä ihminen, etten usko hänen sinänsä toivovan tällaisen tilanteen jatkuvan, mutta ehkä isyys onkin vaativampaa kuin hän luuli. Toki eipä sitä pehmeää laskua minulle suoda. Mies kyllä puhuu, että käy sinäkin jossain joku ilta, mutta siinäpä se että sitten nähdään perheenä vieläkin vähemmän. Toivottavasti tilanne korjaantuu. Toivottavasti myös itsekseen, koska en tahtoisi alkaa riitelemäänkään, enkä juurikaan edes puhumaan asiasta. Toivoisin vain miehen itse huomaavan miten vähän ehtii kotona olla.
Serkkunsa, jolla on vain yksi lapsi, kyselee miestäni 5 kertaa vuodessa keikalle.
Ei tunnu tajuavan, vaikka hyvin tietää, että meillä on kaksi lasta. Eri juttu sen kotiin jäävän selvitä yhden kuin kahden kanssa.
Muut menot ihan sovussa jutellaan, miehen kuin minunkin, mutta muilla kamuilla onkin se 2 lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni jätti taas kerran työpaikan illanistujaiset väliin ja tuli mun ja lasten luokse kotiin. Mutta kyllä me siitä silti tykätään kovasti
Mieheni jätti taas kerran työpaikan illanistujaiset väliin ja tuli mun ja lasten luokse kotiin. Mutta kyllä me siitä silti tykätään kovasti
On vain sitä tyyppiä ettei kehtaa sanoa MUILLE ei, meille kylläkin. Tapaan sanoa, että joka kerta kun hän menee jonnekin niin se on meiltä pois, silloin hän sanoo meille EI ja niille toisilel kyllä.
Usein juuri miehen serkku, joka on lapseton sinkku, pyytää jonnekin. Eihän tuo serkku ymmärrä hölkäsen pöläystä millaista perheellisellä on. Miten aika on kortilla. Koska sitähän se meilläkin on, meillä on 3 lasta!!
Tänäänkin mies sitten väitti että onko sillä nyt mitään väliä tuleeko hän kotiin klo 21 vaiko klo 22. Mutta kyllä sillä on meille väliä; jos tulee aikaisemmin ehtii edes vielä sanoa hyvää yötä lapsille! Minusta aika outoa jos ei mies vielä monen vuoden jälkeen tajua sitä että häntäkin täällä tarvitaan.
Tuosta miehelle suoraan puhumisesta olisi varmaan opittavaa mullakin. Usein vain suutun mutten kerro sitten oikeaa syytä miehelle.
ap
Alue: Aihe vapaa
kummallakin on vapaus päättää omista menoistaan. Mies käy todella harvoin baareissa, minäkin käyn enemmän niissä kavereiden kanssa. Harrastuksiinkin päästään tasapuolisesti, joten ei meillä ole tarvetta kieltää toista menemästä mihinkään.