Ulkomailla asuneet ja Suomeen takaisin muuttaneet.
Kuinka paljon puhutte ulkomaanvuosistanne/kokemuksistanne? Miten koette vastaanoton?
Olemme nyt olleet jonkin aikaa takaisin Suomessa yli viiden vuoden ulkomailla asumisen jälkeen. Välillä tuntuu, että kun puhun noista vuosista minun katsotaan - en tiedä, ylpeilevän? Vastaanotto on joka tapauksessa hiljaisuus, pitkät katseet, ei kovinkaan vastaanottava. Olenko liian herkkä? Olen pikku hiljaa lakannut mainitsemasta missä esim. jotkut kertomani asiat tapahtuivat, ettei tuntuisi siltä että korostaisin asuneeni ulkomailla.
Nuo vuoden olivat kuitenkin merkittävä osa elämääni sekä yksityisesti (mm. lasten syntymä) että työhistoriani kannalta.
Kommentit (23)
riippuu toki kokonaan seurasta. Esimerkiksi yliopistolla oli ihan normaalia puhua vaihto-opiskeluista jne. koska kaikki melkein kävivät vaihdossa tai harjoittelussa tai vapaaehtoistöissä jossain päin maailmaa. Mutta sitten taas, omat sukulaiseni ovat monesti alempaa koulutustasoa, eivätkä ole ikinä matkustaneet mihinkään, siellä taas oli selvästi havaittavissa jonkin sortin nihkeyttä. En yleensä heille puhukaan ulkomaiden ajoistani, koska sitä on vaikea selittää ihmisille, joka ei itse sitä ole kokenut.
Toinen mikä on mielestäni mielenkiintoinen asia, miten helposti suomalaiset suuttuvat jos suomalaista järjestelmää tai yhteiskuntaa arvostellaan. Täälläkin joku kirjoitti, miten "paremmin kuin Suomessa" jää sanomattomana leijumaan ilmaan, jos sanoo vaikka että Saksasssa on sellainen ja sellainen lastenhoitojärjestelmä. Onko se niin vaarallista? Ja ei kai kukaan tosissaan luule, että Suomessa on kaikki asiat parasta? Itse muistan kun aikoinaan Kanadasta palattuani, kerroin sukujuhlissa kanadalaisesta terveydenhuoltojärjestelmästä ja kehuin, miten hyvä se on, niin vastaanotto oli tyyliin että "no mee sinne takaisin jos siellä on muka asiat niin hyvin".
Edellinen kirjoitti siitä, että moni sanoo että kyllähän mekin mutta... Se on varmasti totta, että monelta puuttuu yksinkertaisesti uskallus.
riippuu toki kokonaan seurasta. Esimerkiksi yliopistolla oli ihan normaalia puhua vaihto-opiskeluista jne. koska kaikki melkein kävivät vaihdossa tai harjoittelussa tai vapaaehtoistöissä jossain päin maailmaa. Mutta sitten taas, omat sukulaiseni ovat monesti alempaa koulutustasoa, eivätkä ole ikinä matkustaneet mihinkään, siellä taas oli selvästi havaittavissa jonkin sortin nihkeyttä. En yleensä heille puhukaan ulkomaiden ajoistani, koska sitä on vaikea selittää ihmisille, joka ei itse sitä ole kokenut.
Toinen mikä on mielestäni mielenkiintoinen asia, miten helposti suomalaiset suuttuvat jos suomalaista järjestelmää tai yhteiskuntaa arvostellaan. Täälläkin joku kirjoitti, miten "paremmin kuin Suomessa" jää sanomattomana leijumaan ilmaan, jos sanoo vaikka että Saksasssa on sellainen ja sellainen lastenhoitojärjestelmä. Onko se niin vaarallista? Ja ei kai kukaan tosissaan luule, että Suomessa on kaikki asiat parasta? Itse muistan kun aikoinaan Kanadasta palattuani, kerroin sukujuhlissa kanadalaisesta terveydenhuoltojärjestelmästä ja kehuin, miten hyvä se on, niin vastaanotto oli tyyliin että "no mee sinne takaisin jos siellä on muka asiat niin hyvin".
Edellinen kirjoitti siitä, että moni sanoo että kyllähän mekin mutta... Se on varmasti totta, että monelta puuttuu yksinkertaisesti uskallus.
ulkomaankokemusten jalkeen ja asumme nyt taas pois Suomesta. Aiemmista keikoista muistan nuo mainitsemasi jutut.
Nyt on sikali eri tilanne etta on perhe mukana (edelliset kerrat sinkkuna). Olenkin ajatellut etta ainakin perheen kanssa voi jakaa kokemuksia vaikka tuttavat eivat jaksaisikaan. Tama on iso ja merkittava osa elamaamme (lapsemme asuneet valtaosan elamastaan ulkomailla). Meille on tapahtunut paljon perheellemme tarkeita asioita taalla ja haluamme muistella naita vuosia viela vanhana keinutuolissakin.
Varmaan parempi olla korostamatta missa asiat tapahtuvat. Joskus se on vaikeaa, silla monet asiat vaan ovat taysin poikkeavia kuin Suomessa.
Meille lahtiessamme monet tuttavat sanoivat etta kylla mekin haluaisimme lahtea mutta... Ehka se on osasyy. Voi myos olla etta kavereiden on vaan vaikea elaytya taysin erilaiseen kokemukseen. Joitakin ei varmaan kiinnosta. Joillekin ehka tulee itsetunnon puute kuunnellessa toisen seikkailuista maailmalla. Totuus kuitenkin on etta lapsiperheen arki on aika samanlaista joka puolella maailmaa. Tahdin maaraa aamupalat, ulkoilut, iltakylvyt ja nukutukset.