Miten kertoa/kertoakko 3v lapselle kuolemasta?
Näyttää siltä, että 3v tyttäreni rakas pappa kuolee lähiaikoina... Ovat viettäneet paljon aikaa yhdessä ja ovat hyvin läheisiä.
Millä tavalla 3-vuotialle kerrotaan kuolemasta?
Uskomme Jumalaan kyllä, mutta miehen kanssa meillä on erilainen suhtautuminen hautajaisiin ja hautoihin. Itse en pidä hautajaisia tärkeänä, enkä koskaan käy haudoilla, sillä mielestäni ei siellä haudassa tai arkussa ole ketään vaan se henkilö on taivaassa ja hänen kanssaan voi jutella muutenkin kuin käymällä haudalla... (tämä asian vierestä...)
Mutta millä tavalla olette käsitelleet asiaa te, jotka olette tällaisen eteen jo joutuneet?
Kiittäen!
Kommentit (17)
"nukkuu pois", koska lapset ei sellaisia ymmärrä ja edessä on univaikeuksia vuosiksi...
Me ei olla sen kummemmin kotona puhuttu kuolemasta, mutta on vastattu kysymyksiin. Meidän lasten mummo kuoli vasta, jolloin kerrottiin että mummo on nyt kuollut ja hänellä on hyvä olla. Meidän 3-vuotias kysyi, että "eikö mummoa enää ole", johon vastasin että "hän ei ole enää tässä maailmassa", johon 3v. totesi että "mummo on nyt enkelitaivaassa". Jonkin ajan päästä lapsi kysyi, että "miksi mummo kuoli", johon minä sanoin "mummo oli jo vanha ja sairas, joten elimistö lakkasi toimimasta ja silloin kuollaan". Lapsi kysyi myös myöhemmin, että "onko mummon sydän nyt pysähtynyt". Hän myös kertoi tuttaville, että "jos on vanha tai hyvin sairas tai jää vaikka auton alle ja menee linttaan, niin silloin kuolee". Tuon ikäinen miettii asiaa, mutta ajattelee sen jotenkin hyvin konkreettisesti. Varsinaisesti 3v. ei kyllä osaa näyttää surua, mutta kai tuo kysely ja pohtiminen on osa sitä.
Esikoinen oli silloin himpun alle 3v. Me kerroimme että mummo on nyt niin pahasti sairas että kuolee, sanoimme että se tarkoittaa sitä että hän lähtee pois ja menee taivaaseen. Emme ole uskossa mutta tuntui helpolta kertoa lapselle jostain konkreettisesta paikasta. Totta kai lapselle jotain täytyy kertoa jos läheinen ihminen "katoaa" elämästä.
että vaari tulee kuolemaan. Tosin vaari ei ollutkaan mitenkään akuutisti sairas, vaan vanheni vähitellen, ja kuoleman ajankohtaa ei osattu etukäteen arvella. Joten kerrottiin tietysti sitten, kun vaari kuoli. Lapset oli 2 ja 4.
2-vuotias ei kyllä tajunnut vielä yhtään mitään. Se oli hautajaisissakin ihan innoissaan, että haudattiin vaarille aarre, kun laskettiin arkku hautaan. 4-vuotias kyllä tajusi paremmin, ja kyseli vähän, että tuleeko vaari huomenna takaisin, mutta kun sanottiin, ettei tule, niin tyytyi kyllä siihen, Ei oo paljon kysellyt, ja oon myös yrittänyt rohkaista puhumaan, eli oon kysellyt, että onko vaaria ikävä, jne, mutta ei sekään oo nostattanut mitään kummempia kysymyksiä lapselle. Eli kun on yksinkertaisesti selitetty mitä tapahtui, niin se on tuntunut riittävän.
Musta tuntuu ihan, että lapset ymmärtää sen kyllä, että vanhat ihmiset kuolevat. Ehkä se johtuu siitä, että niinhän me aikuisetkin se ymmärretään paremmin. Meidän suvusta on kuollut myös vauvoja, ja se on kyllä herättänyt aikanaan serkkutytössä paljonkin kysymyksiä. Tyttö oli silloin 4 - 6-vuotias. Oli kysellyt kaikki omasta kuolemastaan vanhempiensa kuolemaan. Eikä meillä siis ainakaan tuntunut vaarin kuolema herättävän vielä mitään tuollaisia mietteitä.
älä missään nimessä sano että nukkuu. Meillä oli lapsen mummopuoli vienyt 4-veen hautausmaalla käymään ja selittänyt että se kuoli ja siellä se nyt nukkuu nurmen alla.
Eipä mennyt tytär enää nukkumaan ilman yövaloja ja parkui, kuolenko minä? Vuosi kesti tätä joka-iltaista kyselyä.
Lapselle pitää selittää selkeästi ja selkein käsittein, mitä kuolema tarkoittaa.
Kirjastosta löytyy hyviä kirjoja käsittelyyn.. erilaisia nalle ym satukirjoa, jotka käsittelevät kuolemaa eri tavoin.
Kun aihe tulee meille ajankohtaiseksi isovanhempien kohdalla, niin haen itse kirjoja kirjastosta ja käsittelen asiaa niiden kautta... Sadut ovat helpoin tapa lähestyä vaikeita asioita, vielä isommallekin lapselle. Ja itselleni on varmasti helpompaa lähestyä asiaa sadun kautta, omien vanhempien poismeneminen on iso ja raskas asia.
Jaksamisia teille!
että XX oli vanha ja sairas, eikä jaksanut enää elää. XX kuoli, ja hänestä tuli tähti tuonne taivaalle, ja sieltä se XX nyt katselee aina meitä iltaisin. Mikään ei oikeesti oo niin hellyyttävää, kun 3-vuotias poika, joka iltakävelyllä joulunaikaan katsahti taivaalle, otti kädestä ja sanoi, että "tuolla on XX:n tähti, siellä se meille tuikkii". Tuli äiteellä vähän kyynel jos toinenkin...
Itseltäni salattiin 4-vuotiaana sisareni kuolema ja voin sanoa, että salaaminen on pahempaa, asia tulee ilmi ennemmin tai myöhemmin.
Äkillisen poismenon kanssa ei kyllä ehdi mihinkään kirjastoon, kun mekin oltiin lomamatkalla, kun piti sitten vaan sekunnin varoitusajalla kertoa lapsille, miksi nyt käännytäänkin takaisin kotiin.
Mutta ideaalitilanteessa asian voi hoitaa kaikkien taiteens sääntöjen mukaan. Tosin meidänlaisissa yllättävissä tilanteista asioista ei toisaalta ehdi tulla turhan mutkikkaita.
mutta nokkelat varmaan jo tajusitte, että 13 viittasi 9:ään.
Lapset näkevät kuoleman hyvin luonnollisena asiana. Itse kerroin heti omille pienille lapsilleni kun heidän serkkunsa, 18-v, teki itsemurhan. Tietävät jopa että hän ampui itsensä:(. Minusta siinä ei ole mitään salattavaa. Äskenkin puhuimme taas asiasta (vaikka aikaa tapahtumasta on kohta 3v) ja pian 3v kysyi että onko "XX kuollut"? Katselimme nimittäin valokuvia joissa serkku oli vielä mukana.
Minusta lapsille pitää näissä asioissa olla rehellinen. Meillä lapsen mummu on kuollut jo ennen hänen syntymää, ja haudalla käydään säännölisesti. Olen kertonut, että mummu on kuollut ja varmaan tästä johtuen 3v. on kysellyt paljon kuolemasta. Esim. kysymykseen, mihin ihminen kuoleman jälkeen menee, olen vastannut, että eri ihmiset uskovat eri tavalla ja kukaan ei voi varmasti tietää. Osa uskoo, ettei kuoleman jälkeen ole mitään, osa uskoo, että pääsee taivaaseen ja osa uskoo uudelleen syntymään jne. Tuon ikäistä asia selvästi jo kiinnostaa ja hän jollakin tavalla jo pohtii näitäkin asioita.
Minusta on hyvä, että esim. itsemurhasta puhutaan avoimesti. Tottakai on huomioitava lapsen ikä ja kyky ymmärtää asioita, mutta salailu voi vain hankaloittaa tilannetta. Yllättävän pienkikin lapsi voi keskusteluista ja muista päätellä itsekin aika paljon. Salailu voi myös lisätä turhia pelkoja, joihin ei edes olisi aihetta.
Joku asiantuntija on joskus sanonut, että lapselle voi vastata vain siihen, mitä hän kysyy, ei tarvitse alkaa selittämään koko monimutkaista asiaa ja kaikkea siihen liittyvää. Riittää, että vastaa siihen yksityiskohtaan, jota lapsi kysyy. Hän tarvitsee aikaa asian sulattamiseen ja kysynee todennäköisesti sitten lisää.
Niin jatkan vielä sen verran, että ap:n tilanteessa kertoisin, kolmevuotiaalle asiasta seuraavaan tyyliin: pappa on nyt kuollut, se tarkoittaa, että hän on poissa, eikä tule enää. Kuolema tarkoittaa sitä, että sydän pysähtyy ja ihminen ei enää elä. Kuollut ihminen näyttää siltä kuin nukkuisi, mutta hän ei enää hengitä eikä herää "unestaan". Papan muistoksi järjestetään hautajaiset.
Tämän jälkeen odottelisin lapsen reaktiota ja kysymyksiä. vOi olla, että 3-vuotias ei edes osaa kysyä mitään tai ei ymmärrä asiaa, jolloin ei oikein osaa surrakaan. Tai sitten ikävä voi olla tosi kova, jolloin asiaa tulee käsitellä hänen kanssaan.
Pappa kuolee syöpään 60-vuotiaana. Ilmeisesti ei ole enää mitään tehtävissä, kun keuhkosyöpä on levinnyt jo lisämunuaiseen ja aivoihin...
Kiitokset vielä teille!! :)
ap
Kun soitto kuolemasta tuli, kerroin heti kolmelle pienelle lapselle että pappa on kuollut ja hän on taivaassa ja hänellä on hyvä olla. Lapset 9v, 4v ja 4v.
.. muotoon "Mitä sinä ajattelet asiasta?"-tyylisesti.