7v. ei innostu kavereista kouluajan ulkopuolella

Pojat ainakaan. Aina pitää voittaa, olla komein, paras, kaunein, rohkein, voimakkain, uskaliain jne. Toisen mielipide ei paljon paina, kun MÄ HALUUN.

Ikävää, mutta totta.

päivä koulussa, iltapäivä ilttiksessä, illalla pihalla kulmakunnan jätkien kanssa ja harrastuksissa. Ovatko muut sitten jotenkin superjaksavia?

Pojat on toisilleen aika rajuja ja kovia. Pitäisi ehkä opettaa empatiaa ja sitä että on muutakin kuin minun tahtoni. Että toinenkin on ihminen tunteineen ja ajatuksineen. Pitäisi osata/jaksaa/haluta käyttää kyynärpäitä pärjätäkseen.

meidän 7-vuotiaan kanssa, sisarusten kanssa kyllä leikkii ja harrastuksissa ja koulussa pärjää ihan hyvin mutta ei lähde toisten kanssa ulos tai leikkimään sisälle kovinkaan mielellään.

Mietin vaan, että vaikuttaako lopulta koulun kaverisuhteisiin, kun eräs kaveri haluaisi häntä aina luokseen leikkimään ja vastavuoroisesti tietenkin meille. Poikaa ei vaan kiinnosta. Käyköhän lopulta niin, että ne kyläilyintoiset vievät voiton ja jää koululla yksin?

ap.

meidän 7-vuotiaan kanssa, sisarusten kanssa kyllä leikkii ja harrastuksissa ja koulussa pärjää ihan hyvin mutta ei lähde toisten kanssa ulos tai leikkimään sisälle kovinkaan mielellään.

pihoilla. Eivät ole olleet päiväkodissa, joten ehkä meillä on leikit vähän rauhallisempia. Yhden saman henkisen (myös kotona hoidettu) pojan kanssa viihtyy oikein hyvin. Rakentelevat kaikenlaista, keskustelevat lukemistaan kirjoista yms. Käyvät myös samoissa lätkä treeneissä. Uinti ja tennis kuuluu myös poikin harrastuksiin. Hyvin jaksavat

Ton ikäinen haluaa luonnollisesti olla muiden lasten kanssa myös vapaa-aikana.

Mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa poikien välisistä suhteista tai yleensäkään pojista.

Kaikki lapset eivät ole sosiaalisia, eikä sille voi yhtään mitään.

Toiset viihtyy yksin ja toiset kavereiden kanssa.

Itse olen kyllä tyytyväinen, että kuopuksella on paljon kavereita, mutta esikoinen tarvii myös omat yksinäiset hetkensä.

ettei nykymaailmassa hyväksytä erilaisuutta vaan vanhemmat pakkososiaalistavat lastaan ja kilpailevat, kenen lapsi on suosituin. Kamalaa sellaiselle lapselle, joka ei jaksa jatkuvaa kaverirumbaa ja jolla näin ollen ei yleensä edes ole taitoja eikä voimia selvitä kaveriseurassa aamusta iltaan. Itsetunnolle aika tuhoisaa kokea, ettei ole hyvä omana itsenään.

Haluaa viettää aikaa perheen ja sisarusten kanssa sekä harrastaen. Ei vain jaksa sitä nurkissa hölmöilyä. Meillä päin poikaporukat hölmöilevät. Tekevät vaarallisia ja uhkarohkeita juttuja, joihin on sitten haluttava mennä mukaan mikäli meinaa olla porukan jäsen. Kukaan ei vahdi. Saavat illat ja iltapäivät koulun jälkeen mennä omin nokkineen. Ja kun koolla on esim. 4-7 poikaa, niin välistä se tyhmyys tiivistyy:(

ap

ettei nykymaailmassa hyväksytä erilaisuutta vaan vanhemmat pakkososiaalistavat lastaan ja kilpailevat, kenen lapsi on suosituin. Kamalaa sellaiselle lapselle, joka ei jaksa jatkuvaa kaverirumbaa ja jolla näin ollen ei yleensä edes ole taitoja eikä voimia selvitä kaveriseurassa aamusta iltaan. Itsetunnolle aika tuhoisaa kokea, ettei ole hyvä omana itsenään.

Tämä sille, joka väittää päinvastaista. Minusta ap:n poika kuuloostaa hyvinkin sosiaaliselta ja empaattiselta ja neuvottelukykyiseltä. Ongelmana on muiden samanikäisten "epäsosiaalisuus".



Sosiaalinen ei ole se kovaäänisin remuaja, joka jaksaa toohottaa kavereiden kanssa koko päivän. HALOO! Sosiaalisuus on jotain ihan muuta, esim toisten huomioonottamista.



Suomalaiset on ihan outoja käsityksineeen siitä mikä on sosiaalisuutta!

Ei mikään hiljainen tyyppi jossain seinustalla. Seuraa siis olisi tarjolla, mutta kun ei jaksa tätä: minä-minä-mulle-kaikki-minä-ja-vain-minä-määrään meininkiä. Ja se tuntuu ainakin täälläpäin olevan tuossa ikäluokassa kovin yleistä.

Haluaisi sovitella puhumalla, ei nyrkein tai toisten tahtoon alistuen, kun ei tahdo tapella.

ap.

Tämä sille, joka väittää päinvastaista. Minusta ap:n poika kuuloostaa hyvinkin sosiaaliselta ja empaattiselta ja neuvottelukykyiseltä. Ongelmana on muiden samanikäisten "epäsosiaalisuus".

Sosiaalinen ei ole se kovaäänisin remuaja, joka jaksaa toohottaa kavereiden kanssa koko päivän. HALOO! Sosiaalisuus on jotain ihan muuta, esim toisten huomioonottamista.

Suomalaiset on ihan outoja käsityksineeen siitä mikä on sosiaalisuutta!

silti kuulostaa hiukan oudolta että mieluummin on itsekseen.

Kannattaisi myös ottaa niitä lapsia kotiin kyläilemään.

Kaikki poikani kaverit kyläilevät meillä ja tiedän mitä tapahtuu ja miten käyttäydytään. Käyn siis myös ulkona aina välillä tekemässä tilanne katsauksen.

Muut naapurit eivät tiedä lastensa tekemisistä mitään, koska eivät salli kaveri kyläilyjä, eivätkä vilkaise sinne ulos koskaan.

T.10

Aika monta poikaa tunnen ja käsitykseni pojista on aivan erilainen.

Tiedän vain yhden 10v. häirikön.

Ihania, sosiaalisia, aurinkoisia ja reiluja poikia on paljon.

Teidän korvien välissä on se ongelma.

T.10

tykkäsin kyllä nähdä kavereita tiettyyn rajaan asti ja kävin parina iltana viikossa mieluisassa harrastuksessa, mutta viihdyin tosi hyvin yksin. kavereita kyllä kävi hakemassa ulos, mutta aina en halunnut lähteä kun oli omia kivoja juttuja touhuttavana. Tykkään edelleen nähdä kavereita, mutta yksinäisyyden tarpeeni on suuri ja tarvitsen omaa rauhaa. En ole hirveän sosiaalinen, mutta ihan hyvin tulen ihmisten kanssa toimeen ja kavereita on itselleni sopivasti. Hyvin pärjään elämässä, varmasti poikasi tulee pärjäämään myös.

Sen jälkeen se ongelma on sunkin korvien välissä:)

Aika monta poikaa tunnen ja käsitykseni pojista on aivan erilainen.

Tiedän vain yhden 10v. häirikön.

Ihania, sosiaalisia, aurinkoisia ja reiluja poikia on paljon.

Teidän korvien välissä on se ongelma.

T.10

Kotiinkin lapsia näiltä kulmilta. Homma vaan tuppaa tyrehtymään siihen kun me ollaan ainoita kelle pääsee sisälle leikkimään. Poika tahtoisi joskus kavereillekin kylään. Aikuiset sanovat ettei meille sisälle saa tulla, pysykööt lapset vaan ulkona.

ap.

Kannattaisi myös ottaa niitä lapsia kotiin kyläilemään.

Kaikki poikani kaverit kyläilevät meillä ja tiedän mitä tapahtuu ja miten käyttäydytään. Käyn siis myös ulkona aina välillä tekemässä tilanne katsauksen.

Muut naapurit eivät tiedä lastensa tekemisistä mitään, koska eivät salli kaveri kyläilyjä, eivätkä vilkaise sinne ulos koskaan.

T.10

lapsesi on sosiaalisempi kuin ikätoverinsa. Lisäksi sitä sosiaalisuutta oppii kotona sisarusten ja vanhempien kanssa vähintään yhtä hyvin kuin ulkona ikätoverien kanssa ilman valvontaa. Tämän sanon siltä pohjalta, että itse olin lapsena aina ulkona ikätovereiden kanssa, ja minulta meni pitkälle lukioikään asti opetellessa ihmisten käytöstapoja, koska ne viidakon säännöt sisäistyvät yllättävän tehokkaasti ala-asteiässä pitkin pihoja huidellessa. Toisaalta olen vieläkin nopea huomaamaan muiden heikkoudet ja vetämään välistä (joku voisi pitää tätä hyvänä ominaisuutena, itse en niinkään).

on niin arvossaan? Mitä siinä on niin hienoa että lapsiporukat menee tuolla esim. kesälomalla aamusta iltaan ilman valvontaa? Eihän tuon ikäisillä vielä ole tolkkua kuten isommilla.

Tämän sanon siltä pohjalta, että itse olin lapsena aina ulkona ikätovereiden kanssa, ja minulta meni pitkälle lukioikään asti opetellessa ihmisten käytöstapoja, koska ne viidakon säännöt sisäistyvät yllättävän tehokkaasti ala-asteiässä pitkin pihoja huidellessa. Toisaalta olen vieläkin nopea huomaamaan muiden heikkoudet ja vetämään välistä (joku voisi pitää tätä hyvänä ominaisuutena, itse en niinkään).

Aina siihen asti kunnes kuvaan astuu väkivalta. Lyöminen nyrkein, potkiminen, retuuttaminen, kivien ja mutapaakkujen heittely ei pojaltani suju. Vetäytyy kentältä kun tuntuu että alkaa tulemaan turpaan. Ei halua satuttaa muita eikä halua tulla satutetuksi.