Onko kukaan kokenut rakastumisen ensisilmäyksellä?

Eli itse koin tälläisen, tavattiin baarissa ja jokin meitä veti yhteen ja silloin se tuntui pelottavan voimakkaalta. Menin jatkoille ja suudeltiin en olisi halunnut lähteä pois.

Ongelma se että minä olen avoliitossa,tosin liitto oli ollut huono ja voin siinä huonosti. Nyt ollaan laitettu sähköpostia ja meidän jutut menee tosi paljon yhteen, siis ollaan henkisestikin samalla aaltopituudella.

Mies ei vaan halua mitään koska olen varattu tai ei halua rikkoa perhettä, nyt olen asumuserossa ja en saa häntä mielestä. =(

En vaan uskalla ehdottaa mitään koska pelkään pakkeja..

oli kyllä oltu samassa työpaikassa jo pitkään, mutta kun mies jäätyään sinkuksi pyysi ulos, se oli menoa heti. Muutettiin yhteen kahden viikon päästä, ja naimisiin mentiin 3 kk jälkeen. Lapsi syntyi vasta melkein kolmen vuoden jälkeen, mutta siihen syynä hedelmättömyys. Rakastuneita ollaan edelleen, pian 4 vuotta naimisissa =)

ensikuulemalla - mies soitti työasioissa mulle ja mä olin ihan sekasin jo miehen äänestä. Ja jestas kun sitten tavattiin - mutta valitettavasti meistä ei tullut paria meidän molempien elämäntilanteiden takia. Silti yhä mietin että jos olisi ollut erilainen elämäntilanne, niin miten meidän olisi käynyt ja vielä joskus? Menisikö multa pää yhtä pyörälle kuin silloin 7 vuotta sitten? Silloin se oli kyllä molemminpuolista....

että ekalla silmäyksellä on ihan varma kaikesta ja valmis menemään siltä seisomalta naimisiin.



Mutta aika nopeasti meillä meni. Kun tavattiin, niin juteltiin koko ilta kahdestaa ja heti tiedettiin, että meillä synkkaa tosi hyvin. Jatko oli jotenkin heti päivänselvää, että tavataan ja heti oli luottamus toiseen. Parin viikon päästä puhuttiin jo ihan kunnolla ja parin kuukauden päästä suunniteltiin yhteistä tulevaisuutta. Puolen vuoden päästä mentiin kihloihin. Nyt tulee kohta avioliittoa täyteen 10 vuotta.

Tavattiin kotibileissä. Ja vietettiin seuraava yö yhdessä vaikka yhteisestä päätköksestä ei menyt loppuun asti. Koskaan ei käyty treffeillä vaan ollaan oltu yhdessä siitä asti. Sovittiin viikon päästä tapaamisesta että seurustelemme tai mieheni kysyi että haluaisinko seurustella hänen kanssaan. Ja olimme noin 25. Nyt ollaan oltu 11 vuotta yhdessä naimisissa ja kaksi lasta. Seksi maistuu tällä hetkellä yhtä hyvältä kuin tapasimme. Uskomatonta kuinka hyvin sovimme toisillemme. Toki riitoja ja yksi kriisikin suhteeseemme mahtuu, vaikka ei mikään kauhean vakava.

En usko rakkauteen ensisilmäyksellä, ihastumiseen kylläkin.



Nykyien mieheni kanssa tavattiin baarissa, juteltiin ja toinen tuntui heti "oikealta". Mä ajattelin sen illan jälkeen, että mies on ihana ja aivan mahtava persoona ja haluan ehdottomasti ottaa selvää, mihin kaikki johtaa.



No, nyt ollaa oltu 14 v yhdessä, naimisissa 7 v ja lapsia on siunaantunut 2. Joten kyllä se fiilis "Tämä on mulle SE" oli olemassa jo heti alussa ja piti paikkansa. Sielunkumppani on hölmöhkö termi, mutta meidän tapauksessa täysi tosi.

Kävelimme toistemme ohi, katseemme kohtasivat ja molemmat kääntyivät ympäri ja aloimme jutella. Ilta oli mukava, suudelmat kiihkeitä (mulla pyöri sukat jalassa), mutta karu todellisuus iski vasten kasvoja sitten ekoilla treffeillä. Mies oli melkoinen typerys, pääkopassa ei liikkunut juuri mitään. Eli se siitä. Ihastuminen oli lujaa ja kemiat toimi tapaamisiltana, mutta päivänvalossa ei se niin ihmeellistä ollutkaan. Mun puolelta. Mies pyysi uudestaan ulos ja heti illalliselle (noinkohan?) asuntoonsa, mutta sanoin, ettei meidän juttu kiinnosta.

Kirjoiteltiin eka pitkiä viestejä ja jutut sopi tosi hyvin yhteen. Kun sitten viikon päästä tavattiin ekaa kertaa, salamat löi. Nyt ollaan naimisissa ja eka lapsi tulossa. 5 vuotta yhdessä siis. En päivääkään vaihtaisi pois.

Ja Ihanaa isolla IIIllä on edelleen. :)



Tosin me mentiin kihloihin jo parin kuukauden päästä, naimisiin alle vuoden päästä. Avioliittoa takana pian jo 12v.

Kirjoiteltiin eka pitkiä viestejä ja jutut sopi tosi hyvin yhteen. Kun sitten viikon päästä tavattiin ekaa kertaa, salamat löi. Nyt ollaan naimisissa ja eka lapsi tulossa. 5 vuotta yhdessä siis. En päivääkään vaihtaisi pois.

mitään kiihkoa ja seksuaalista värettä vaan lähinnä sellainen henkinen yhteys, että "wau, ihan kuin tuo toinen lukisi ajatukseni" ja kaikki palaset loksahtivat kohdalleen. Molemmat sopivasti samanlaisia ja sopivasti erilaisia, täydentäen ja tukien toistemme puutteita ja samankaltaisuuksia. Vakka ja kansi löysivät toisensa:)