Avioliitto, jossa halut ei kohtaa... ov

Sanon heti alkuun, että olen mies ja meidänkään suhteessa ei ole läheskään aina halut kohdanneet. En tiedä kuinka pitkiä "taukoja" on ollut, mutta varmasti useampia kuukausia. Ja siis minä olen se halukkaampi. Ehkä meillä on kuitenkin ollut siinä mielessä helpompi tilanne, että seksittömyyteen on löytynyt aina joku "syy". Pikkulapsiajan väsymys tietysti yleisimpänä, mutta myös vaimon pitkäaikainen sairastelu. Onhan se toki selvä, ettei noissa tilanteissa ole seksi ensimmäisenä mielessä terveelläkään, mutta toki sitä rentoutumista kaipaa itsekukin.



Täällä aika moni tuntuu valittavan siitä, että mies ei tunnu ymmärtävän, ettei kaikki fyysinen hellittely aina johda seksiin. Pahimmillaan moisesta "kiusanteosta" loukkaannutaan. Ymmärrän naisten turhautumisen erittäin hyvin ja tämä olisi ehkä asia, missä olisi syytä päästä ns. samalle planeetalle. Itse luen kyllä vaimoni kuin avointa kirjaa tuossa suhteessa, joten väärinkäsityksiä ei pääse syntymään ja hierontaa ja muutakin hellittelyä voi olla ihan pitkäänkin. Ilmeisesti kaikissa suhteissa näin onnellisesti ei ole. En nyt osaa mitään patenttiratkaisua antaa, mutta olisiko niska-/jalkahieronta sillä tasolla, että sitä voisi kaverillekin antaa hyvä ensiaskel.



Toinen kysymys ratkaistavaksi on, että onko parisuhde pelastamisen arvoinen. Parilla kirjoittajalla näyttäisi olevan selvästi narsistimies, joka käyttää seksiä vallan välineenä, joillain ei taas tunnu olevan mitään yhteistä ja seksittömyys johtuu oikeastaan siitä. Näille voisin sanoa, että kyllä valtaosa miehistä osaa asettaa seksin elämässä ja parisuhteessa oikeaan lokeroon. (omasta mielestäni tuo "3 kertaa päivässä"-tyyppi ei osaa, addiktilta vaikuttaa)

Olen kolmen lapsen äiti (vanhin 8v ja nuorin 1v), käyn töissä, opiskelen ja hoidan omakotitalon pihoineen...ja nautin suunnattomasti seksistä rakastamani miehen/lasteni isän kanssa. Seksi on se asia tässä elämässä, jolla saan ajatukset pois arjesta ja arjen huolista. Miten ihmeessä te muut olette edes saaneet niitä lapsia aikaiseksi?

Olen kolmen lapsen äiti (vanhin 8v ja nuorin 1v), käyn töissä, opiskelen ja hoidan omakotitalon pihoineen...ja nautin suunnattomasti seksistä rakastamani miehen/lasteni isän kanssa. Seksi on se asia tässä elämässä, jolla saan ajatukset pois arjesta ja arjen huolista. Miten ihmeessä te muut olette edes saaneet niitä lapsia aikaiseksi?

ja ajoittain pidän vieläkin, MUTTA en halua sitä päivittäin enkä edes viikoittain! Minulle seksi ei ole mikään stressinpurkutapa, päinvastoin seksi EI maistu jos olen stressaantunut tai väsynyt. Minun pitää olla todella tasapainossa ja stressitön ja LISÄKSI KIERRON PÄIVÄ VAIKUTTAA. Alkukierrosta ja keskellä kiertoa tekee mieli, ei lainkaan ennen menkkoja, jolloin voisin lähes tappaa koko ukon...

En tiedä. Itse kuulostat vähän tyypiltä joka ei voi ymmärtää erilaisia ihmisiä. Voisin sitten kysyä sinulta yhtä hyvin että miten ihmeessä joku ei voi pitää punaviinistä tai homejuustosta! Minä nimittäin rakastan NIITÄ ja voisin nauttia niitä päivittäin;).

kaikki ennen yhdyntää tapahtuva toiminta on naiselle tärkeää, ei niinkään yhdyntä. Mihelle kaikki muu on toissijaista, paitsi yhdyntä.



Ehkä kannattaisi panostaa yhteisiin hetkiin, kävelyihin ym, yhteiseen aikaan. Lapsille lastenvahti vähintään kerran viikossa, ulos syömään, laittautukaa. Miettikää mikä toisessa viehättää ja miksi haluatte toisianne jos haluatte?

Aika hyviä ajatuksia sinun tekstissäsi oli. Ihanaa että osaat lukea vaimoasi, minusta tuntuu että minun mies osaa lukea kyllä varsin hyvin minua, muttei vaan välitä siitä.



Eilen harrastettiin miehen kanssa juttuja peiton alla ja oli ihan mukavaa pitkästä aikaa. Otettiin kunnolla ajan kanssa niin että voitiin edetä rauhassa. Tänään sitten halusin miehen kanssa keskustella juurikin siitä (taas) että kaipaan kovasti normihalailua ja ehdottamasi niska-hartija hieronta oli minusta hyvä idea. Uskon, että jos saadaan paljon läheisyyttä jokapäiväiseen elämään niin seksiinkään ei olisi niin suurta kynnystä kun tuntisin itseni rakastetuksi enkä vain patjaksi.

Noh, tietenkin sain kuulla, että kun minulta ei saa seksiä, niin ei hänenkään tarvitse taipua minun tahtooni ja kuunnella saati puhua parisuhteen asioista tai ainakaan silloin kun minä niin toivon. Ajoitus kuulemma oli taas väärä, äänensävykin vaikka aivan rauhallisella ja mukavalla äänensävyllä puhuin ja painotin vielä etten ollenkaan ole riitaa haastamassa saati muutenkaan syyllistämässä. Vaan haluaisin nimenomaan että opittaisiin toisistamme asioita joista pidämme/emme pidä ja voisimme kehittää parisuhdetta sen pohjalta parempaan, molempia tyydyttävään suuntaan. Suutuspäissään pyysi olemaan hiljaa että kuulee telkkaria ja loppujen lopuksi nousi tuolista ylös ja kiukkuisena lateli, että jos en lopeta jauhamista niin hän lähtee nyt nukkumaan. Taas maton alle kaikki asiat vaan ja kurjaa on se ettei mitään positiivista muutosta voi näin edes unelmoida saavansa aikaiseksi kun toinen ei kertakaikkiaan halua kuunnella saati puhua.



Kiristääkö kenenkään muun "mies" muuten seksiä jollain asialla? Esim jos toivon pikaruokaa kun saavun lasten kanssa myöhässä kotiin n. kerran kahteen viikkoon (mäkki on tuossa suht lähellä ja miehen työmatkan varrella), niin vastaus on usein ei (rahaa säästössä 6 numeroinen summa joten rahasta ei ole kyse) ja heti perään sanoo että no hyvä on, mutta mitäs hän siitä saa, arkoittaen että kun hän tuo perheelle pikaruokaa niin mun pitää maksaa siitä seksillä. Muutenkin joudun piilottelemaan jotain tyyliin patonkia jos olen "erehtynyt" sellaisen ostamaan, vaatteista (lasten) puhumattakaan. Käytiin kädenvääntöä tässä yksi päivä siitä, kun lapsi 18kk tarvitsee uuden toppahaalarin talveksi kun edellisen talven haalari on liian pieni. Sehän on aivan normaalia, että kasvavalle lapselle ostetaan vaatteita sitä mukaa kun lapsi kasvaa. Ja minäkin olen töissä, tosin teen etätöitä kotoa käsin mutta silti saan palkkaa. Vähemmän kuin mieheni mutta palkkaa kuitenkin.

Aika kauhea lukea tätä tekstiä itsekin, en ole edes tajunnut eloamme näin.



T:10

yllättävän samanlaista on monessakin perheessä.



Meillä mies on myös sellainen, että kun yritän keskusteluja viritellä, alkaa ainainen laulu "jos vain saisin enemmän, niin...". Tai sitten mies ei jaksa puhua, kun väsyttää, on just hyvä ohjelma, älä aina aloita... Miehen mittapuulla kaikki asiat hoituvat, kunhan hän vain saa tarpeeksi usein. Ja jos ei saa... Eipä viitsi tehdä kotona mitään muuta kuin tuottaa ylimääräistä sotkua, ihan oikeasti, on itsekin sen siis sanonut, että sotkee tahalleen. Ei ole sujuvasti lasten kanssa eli jos ei saa, sitten kun on lasten kanssa huutaa niille, on vihainen koko perheelle. Enkä minä myöskään ansaitse vapaahetkiä, ilman että mies etukäteen kiukuttelee ja vihoittelee niin, että jos lähden jonnekin on siitä ilo jo mennyttä ja tekee mieli perua koko juttu.



Mitä enemmän olen muuten alkanut ottaa tasavertaisia oikeuksia suhteessamme, sitä huonommin menee. On ollut hetkiä, jolloin on jopa roskapussin vientiin lupa täytynyt kysyä. Tyyliin, voinko nyt mennä viemään roskapussin? Jos olen vain mennyt, mies sanoo, että taas sitä naama pitkällä mennään tai oven suussa kyttää että mihin menet, just aioin johonkin tai tehdä jotain.



Mutta nyt on jälleen kerran keskusteluyhteys saatu avattua, minä puhun, mies hiukka myöntelee, pari päivää keskusteltu. Ja jälleen kerran tilanne meni näin. Eilen olin hyväntuulinen = mies lukee, että haluan illalla seksiä. Älytöntä lasten nukuttamista, vauva heräilee, hermona mies yrittää saada vauvaa nukkumaan. Kävelee edes takaisin. Sitten kun viimein näyttää siltä, että vauva nukkuu. Mies odottelee jo sängyssä peiton alla, "nyt voit tulla". Ja oletin, että nyt voin mennä viereen vain olemaan, mitä ei ikinä tehdä. Kun oli näistä asioista puhuttu ja olen sanonut jo, että tällä hetkellä olen miehelle niin vihainen, että ei kiinnosta mikään. Heti kun oikaisen viereen, mies vetää pari silitystä selkään ja sen jälkeen käsi menee takamukselle... Yritän kuitenkin olla haastamatta riitaa, mietin haluamista, mietin ja mietin, kunnes alkaa haluttaa... Samalla mietin kuitenkin, että mikään ei kai ikinä muutu...



On tässä herännyt jo kysymyksiä, onko itselläni enää tarpeeksi rakkautta tai tykkäämistä miestäni kohtaan. Vai onko kaikki haihtunut aikojen kuluessa, kun toinen on ollut pääasiassa itsekäs. Mutta nämä eivät ole helppoja asioita ratkaista suuntaan tai toiseen, parisuhteessa, eivätkä varsinkaan silloin jos on pieniä lapsia. Olen kuitenkin miettinyt myös sitä, että olettaako miehet että nainen on vain velvollinen unohtamaan oman itsensä sen jälkeen kun lapsia syntyy. Oma hyvinvointi, jaksaminen täytyy unohtaa, kunhan hoitaa lapset, perheen ja tietysti miehen tarpeet. ap



ap

yllättävän samanlaista on monessakin perheessä.

Meillä mies on myös sellainen, että kun yritän keskusteluja viritellä, alkaa ainainen laulu "jos vain saisin enemmän, niin...". Tai sitten mies ei jaksa puhua, kun väsyttää, on just hyvä ohjelma, älä aina aloita... Miehen mittapuulla kaikki asiat hoituvat, kunhan hän vain saa tarpeeksi usein. Ja jos ei saa... Eipä viitsi tehdä kotona mitään muuta kuin tuottaa ylimääräistä sotkua, ihan oikeasti, on itsekin sen siis sanonut, että sotkee tahalleen. Ei ole sujuvasti lasten kanssa eli jos ei saa, sitten kun on lasten kanssa huutaa niille, on vihainen koko perheelle. Enkä minä myöskään ansaitse vapaahetkiä, ilman että mies etukäteen kiukuttelee ja vihoittelee niin, että jos lähden jonnekin on siitä ilo jo mennyttä ja tekee mieli perua koko juttu.

Mitä enemmän olen muuten alkanut ottaa tasavertaisia oikeuksia suhteessamme, sitä huonommin menee. On ollut hetkiä, jolloin on jopa roskapussin vientiin lupa täytynyt kysyä. Tyyliin, voinko nyt mennä viemään roskapussin? Jos olen vain mennyt, mies sanoo, että taas sitä naama pitkällä mennään tai oven suussa kyttää että mihin menet, just aioin johonkin tai tehdä jotain.

Mutta nyt on jälleen kerran keskusteluyhteys saatu avattua, minä puhun, mies hiukka myöntelee, pari päivää keskusteltu. Ja jälleen kerran tilanne meni näin. Eilen olin hyväntuulinen = mies lukee, että haluan illalla seksiä. Älytöntä lasten nukuttamista, vauva heräilee, hermona mies yrittää saada vauvaa nukkumaan. Kävelee edes takaisin. Sitten kun viimein näyttää siltä, että vauva nukkuu. Mies odottelee jo sängyssä peiton alla, "nyt voit tulla". Ja oletin, että nyt voin mennä viereen vain olemaan, mitä ei ikinä tehdä. Kun oli näistä asioista puhuttu ja olen sanonut jo, että tällä hetkellä olen miehelle niin vihainen, että ei kiinnosta mikään. Heti kun oikaisen viereen, mies vetää pari silitystä selkään ja sen jälkeen käsi menee takamukselle... Yritän kuitenkin olla haastamatta riitaa, mietin haluamista, mietin ja mietin, kunnes alkaa haluttaa... Samalla mietin kuitenkin, että mikään ei kai ikinä muutu...

On tässä herännyt jo kysymyksiä, onko itselläni enää tarpeeksi rakkautta tai tykkäämistä miestäni kohtaan. Vai onko kaikki haihtunut aikojen kuluessa, kun toinen on ollut pääasiassa itsekäs. Mutta nämä eivät ole helppoja asioita ratkaista suuntaan tai toiseen, parisuhteessa, eivätkä varsinkaan silloin jos on pieniä lapsia. Olen kuitenkin miettinyt myös sitä, että olettaako miehet että nainen on vain velvollinen unohtamaan oman itsensä sen jälkeen kun lapsia syntyy. Oma hyvinvointi, jaksaminen täytyy unohtaa, kunhan hoitaa lapset, perheen ja tietysti miehen tarpeet. ap

ap

Ja ehkä olisikin hyvä että menisit yksin, niin mies ei olisi siinä vieressä väittämässä vastaan vaan saisit rauhassa kertoa ja miettiä omaa elämääsi ja suhdettasi mieheesi.

Minusta on hyvin kummallista, että täysin toista tuntematta täällä leimataan addiktiksi jos rohkenee sanoa pitävänsä paljon seksistä. Minä tiedän mikä addiktio on eikä minulla ole sallaista. Sen sijaan pidän seksistä hyvin paljon, samoin naiseni. Minusta on paljon terveellisempää rakastella paljon kuin esimerkiksi tuijottaa televisiota tuntitolkulla päivässä.Olemmekin erittäin hyvässä kunnossa olevia nelikymppisiä, virtaa riittää muuhunkin kuin seksiin, vaikkapa esim maratoniin muutaman kuukauden välein...



t. mään

ps. addiktiosta huutelijalle, ethän vain olisi kateellinen, ethän?

ei ole hellyys/seksi balanssissa ja toisenlainen läheisyyden muoto täytyisi löytää ja oppia, että seksi voi korjaantua. Olet selvästi ahdistunut tilanteesta, eikä miehesi ole ottanut kovin pehmeitä keinoja käytöön.

Tosin oma mieheni ei painosta ollenkaan ja siitä olen hänelle kiitollinen.



Oletteko puhuneet asiasta avoimesti? Me onneksi pystymme siihen ja olenkin lukuisia kertoja painottanut, että minun haluttomuuteni ei johdu miehestä. Haluan, että hän ymmärtää, että se ei ole hänen vikansa, hän ei ole vastenmielinen jne. Sillä tokihan se syö miehistä itsetuntoa, kun vaimo ei halua. Ja minäpä luulen, että osaksi miehesi vihainen suhtautuminen johtuu siitä. Hän kokee olevansa sinun silmissäsi arvoton.



Meillä on se juttu, että olen aina ollut seksin suhteen enemmän päiväihminen kuin iltaihminen. Illalla ei kerta kaikkiaan ole seksi mielessä yhtään mutta päivällä se saattaa käydä mielessä useamminkin kerran. Ennen lapsia rakastelimmekin melkein aina päivisin. Ja näin teemme nytkin, jos vain on mahdollisuus. Uskon ja luotan siihen, että tilanteemme kohentuu lasten kasvaessa.



Tsemppiä sinne ja koita saada miehesi käsittämään, mistä haluttomuutesi johtuu (jos tiedät itsekään :)).

Hankala tilanne! En oikein tiedä kinka auttaa sua- itse olen vähän vastaavanlaisessa tilanteessa. Tosin mies kyllä haluaisi hellyyttä muutenkin kuin seksin kautta, mutta mä oon aivan puhki, ei vois vähempää kiinnostaa!



Olemme olleet naimisissa 5 vuotta ja avioliiton aikana on syntynyt jo kaksi lasta ja kolmas syntyy alkuvuodesta. Raskaus vie mun seksihalut. Olen kotiäiti ja koko päivän kun halin ja sylitän, niin tuntuu että iltaisin lasten mentyä nukkumaan mun takki on niin tyhjä, että haluan vaan ihan omaa rauhaa. Jollen tee kotihommia, niin lukea, istua tietokoneella tai katsoa telkkaa aivan omassa rauhassa teekupponen kourassa.



Ennen lapsia meillä oli varsin kiihkeääkin seksiä ja pari kolme kertaa viikossa, nyt raskausaikana hyvä jos kerran kuussa. Tossa nuorimman jälkeen ennen tätä raskautta rupesi jo hieman seksielämä normalisoitumaan, mutta nyt taas eletään kuivaa kautta. Mies valittaa miten ei oo elämässä hellyyttä eikä mitään...Mulla pinna vaan kiristyy eikä takuulla haluta ukon valittaessa! Olen sanonut että anna ajan kulua, nyt on tällänen aikakausi meidän elämässä. Mä itte ainakin uskon kn lapset ovat isompia, niin kyllä sitten mun halut palaa ja saadaan vähän enempi miehen kanssa aikaa kaksistaankin. Kyllä miestäni rakastan ja hän on paras kumppani minulle, mutta nyt en vain jaksa innostua...

Meillä on pienet lapset ja iltaisin on usein tuntunut ja tuntuu, että kun viimein saa lapset nukkumaan niin haluan itse vain maata reporankana sohvalla. Kun väsyttää ja tiedän, että yöt ovat katkonaisia ja joudun heräilemään jatkuvasti. Mutta mies ei ole koskaan nähnyt levontarvettani, vaan minun pitää tuntea siitäkin syyllisyyttä. Kun kerran päivät olen lokoisana kotona ja mies käy raskaassa työssä. Niin, koen siis, että jos ensin saadaan lapset nukkumaan, minun pitää luopua alkuillan levosta miehen hyväksi ja sitten mies menee tyytyväisenä nukkumaan ja tässä vaiheessa alkaa vauvan heräilyrumba.



Toisaalta, kun ei me vietetä muutakaan aikaa yhdessä, en enää jaksa sitäkään, että mies tahtoo viereen koska se tarkoittaa aina seksiä. Ei sitä, että istutaanpa tässä lähekkäin yhdessä ja vaikka jutellaan tai ollaanpa vain hiljaa.



Mies ei aio lähteä parisuhdeterapiaa, eikä mihinkään terapiaan. Vika kun on minussa ja hänellä ei ole mitään tarvetta kenellekään ulkopuoliselle puhua. Minun vain pitää haluta ja piste.



Joskus olen koettanut virkistää suhdettamme, yllättää haluillani. Eli olen miettinyt ja miettinyt niin kauan että on alkanut kunnolla haluttaa. Sitten olen mieheltä vongannut. Mutta kun teen näin, mies on alkanut sitten ajatella, että nyt pitää tehdä joka toinen päivä näin. Ja taas minussa on vikaa, kun viimeksi halusin yhtäkkiä ja nyt en haluakaan.



Ja toki meidän elämään liittyy monia muita seikkoja, joita en jaksa tässä nyt vatvoa. Ei mitään väkivaltaa tai pettämistä, mutta pieniä asioita jotka toistuu ja toistuu, joista on kasvanut kohdallani oikea vihan valtameri. Enkä tiedä haluanko sieltä merestä enää palata takaisin.



Mutta siis mieheni mukaan, seksiä pitää olla usein ja jatkuvasti ja sitten kaikki muutkin asiat toimii (mutta en tiedä mitkä, paitsi sitten seksi). Mutta meillä asiat toimii aina vain miehen kannalta katsottuna, oli sitten vapaa, loma, väsymys, mikä vaan kyseessä.



Tämä on yksi perhanan oravanpyörä ja itse olen kyllästynyt antamaan tavallaan periksi ja alistumaan miehen tahtoon... ap

Omalla kohdallani raskausajat ovat olleet tosi kiihkeitä seksuaalisesti. Halutti ja halutti, usein. Raskauden jälkeen on yleensä ollut 1,5-2 kk paussi seksissä. Tästäkin mies syyttää minua vieläkin, kun on "jatkuvasti" joutunut olemaan kuukausia puutteessa. Kerran sitten ihmettelin, että et taatusti ole voinut noin kauan olla, kun kerran itsekin haluan edes muutaman kerran kuussa. Niin siis ilmeni, että nuo kuukaudet olivat heti synnytyksen jälkeisiä kuukausia. En tätäkään ymmärrä, kun jos tilanne on se, ettei seksiin anneta lupaa, niin eihän sitä väkisin vain miehen mieliksi?



Ajattelen myös, että kun lapset ovat pieniä, ei sitä jaksamista ja haluamista aina ole. Mutta mieheni ei halua kuulla väsymyksestäni tai tuota, että lapset ovat nyt pieniä, kaikki on vain Suurta tekosyytä...

Itsekkäitä, minä-minä -tyyppejä. Minultakin löytyy ystäviä, joilla on ko. miehiä. Eikä se itsekkyys paljastu pelkästään seksiasioissa vaan niin monessa muussakin jutussa. Ja siksipä se noidankehä näissä parisuhteissa on monesti valmis.



Luulenpa, että nämä miehet eivät koskaan kasva aikuisiksi :(

tuo kosketuspuoli noin. Halailua ja pussailua ei saa muuten kuin että käsi menee pikkuhousujen tai liivien sisään. Olen sanonut asiasta vaikka kuinka monta kertaa, että se saa vain ärtymään eli vastareaktion. Halailu ja suukottelu niin että kädet koskisivat selkää ja ylävartaloa muuten kuin rintoja olisi aivan eri asia.



Naisena ei vain pidä siitä, että rynnätään heti "asiaan", vaan pitää osata rentouttaa ja helliä muuten ensin. Sitten vasta on valmiuksia muuhunkin. Mutta kun miehet on Marsista ja naiset Venuksesta, niin ei vaan meinaa toimia... Miehet kun taas haluaa suoraan asiaan ja vehkeisiin kiinni, eikä mitään muita hyväilyjä, ainakin oma mies on tällanen.



Meillä seksielämä toiminut muuten hyvin yksiin, mutta viimeiset kaksi vuotta on ollut halut ristissä. Itseä ei haluta läheskään niin usein kuin miestä. Aiemmin on haluttanut paljonkin, mutta nyt vaan ei, missä sitten syy, en tiedä. Ehkä hormonikierukassa, sen meinaan asennutin juuri 2,5v sitten. Tai sitten on jotain masennusta uudella paikkakunnalla, jossa ei ole verkostoja eikä hoitoapua eikä töitä.:(



Meilläkin kolme lasta joista kaksi alle kouluikäistä, yhdessä oltu 13v.



Neuvoja on vaikea minunkaan antaa, muuta kuin että keskusteluyhteyden jos saisi oimimaan paremmin. MIten se sitten onnistuisi, niin onkin eri asia. Se meillä ainakin helpottaa kummankin oloa, jos tietää mitä toinen ajattelee, ettei ainakaan kuvittele turhia - tyyliin että ei se musta välitä tai rakasta kun ei halua, sillä eihän se niin ole useinkaan, mutta mies voi ajatella niin.