Mitä tehdä, kun lapsen isä ei ota yhtään kasvatusvastuuta?
Lähinnä naureskelee lapsen toilailuille ja voivottelee voimattomana. Sanoo, että mä saan hoitaa ongelmien selvittelyn tai että mun ongelma. Mielestäni ei kuitenkaan näin, koska lapsi kuitenkin asuu joka viikko isällään päivän tai pari ja jos mä esim. annan hänelle jonkun rangaistuksen tyyliin viikko kotiarestia, ei se kuitenkaan päde, koska isällä se ei ole voimassa.
Miten miehen voisi saada noudattamaan sääntöjä ja ottamaan vastuuta lapsen kasvatuksesta? Pelkään, että lapsesta tulee ihan hirveä, koska säännöt on voimassa vain äidin luona. Nyt esim. jäänyt kiinni varastamisesta ja valehtelusta eikä isä tee asialle mitään, paitsi hymistelee. Minä annoin rangaistuksen jo, mutta nyt sekin meni pieleen, koska lapsi viikonlopun isällään ja saa tehdä siellä, mitä haluaa.
Kommentit (7)
Isä ei mua kuuntele, koska hänen ei mielestään tarvitse tehdä niin kuin minä sanon. Perheneuvolaa oon jo ehdottanutkin, muttei ehdi koskaan.
ap
Jos olet eronnut miksi nakitat miehellesi asioita? Mitä tykkäisit jos hän samalla alailla tekisi sinulle?
Hoida sinä omana aikanasi lasta ja hän omallaan, kyttäämättä.
Isä ei mua kuuntele, koska hänen ei mielestään tarvitse tehdä niin kuin minä sanon. Perheneuvolaa oon jo ehdottanutkin, muttei ehdi koskaan. ap
Kyllä se luultavasti on sitten parasta, että toimit itse kuten parhaaksi näet ja pidät kotonasi omat säännöt. Annat miehen tehdä kuten haluaa. Hankalaahan se lapselle on, mutta ethän voi miehenkään tavoille siirtyä yhdenmukaisen kasvatuksen toivossa...
Aivan vastaavasta ei ole kokemuksia, koska meillä lapset tapaavat isäänsä vain kerran kuussa. Heidänkään isänsä ei kyllä ota mitään kasvatusvastuuta, mutta siitä ei ole niin kovin suurta haittaa juuri tuon harvoin tapaamisen vuoksi. Saatan joskus, jos lapsi/lapset on tehnyt jotain tosi tyhmää, sanoa isälle, että juttelepa sinäkin nyt asiasta lasten kanssa. En kyllä laske sen varaan mitään. No, isä juttelee minkä juttelee, lapset eivät juuri kuuntele. Minä sitten hoidan paasaamispuolen.
Lapset ovat jo koululaisia ja me olemme toteuttaneet esim. kotiaresteja ym. siten, että rangaistus on käytössä kotona, isällä olo on taukoa rangaistuksesta, jota voidaan sitten taas jatkaa kotiin tultaessa. Isäasuu eri paikkakunnalla eikä siellä ole lapsilla kavereita, joten kotiarestia esim. ei edes tarvita lasten pysymiseen siellä yhdessä paikassa. Aika harvoin tällaisia tilanteita kyllä tulee vastaan, juuri tuon kerran kuussa tapaamisen vuoksi.
Mutta sinulle ap sanoisin, että yritä yhä uudelleen keskutella asiasta lapsen isän kanssa!
sopimaan linjoista, tai vähennettävä isän kanssa oloa, muuten olet helisemässä lapsesi kanssa piankin
silti sanoo, että lasten kasvatusongelmat ovat minun, koska olen heidän kanssaan kotiäitinä. Jos he käyttäytyvät huonosti eivätkä aina tottele, se on vaan minun vika, kun niitä pääasiassa hoidankin.