Diskatut isovanhemmat
Niin iloinen ja onnellinen asia kuin lapsen syntymä onkin, tuli siitä suuri murheen kryyni, kun lapsen äiti ei aiokaan ikinä näyttää lasta miehensä isovanhemmille eikä suvulle. Mikä tuollaisen aiheuttaa tuoreelle äidille? Psykoosi?
Kommentit (37)
arvostelivat, haukkuivat, juorusivat ja parjasivat, kunnes en enää pitänyt heihin yhteyttä ja poikakin harvoin.
Sitten soittivat miehelleni, että "mikä ihme siihen X:ään nyt meni? On se niiin vaikea luonne!"
Veikkaanpa että on vaan mennyt miniällä kuppi nurin vihdoin viimein.
Veikkauksesi meni väärin!
Tässä tapauksessa kukaan ei ole aiheuttanut tilannetta, vaan lapsen äiti muuttui raskauden aikana kummalliseksi. Kummallisuus paheni synnytyksen jälkeen, yms. Surullista!
Järkevää pyyhkiä epämiellyttävät ihmiset lapsen elämästä saman tien, eikä kitkuttaa väkisin.
oletetaan aina olevan anopissa?
Onko täysin mahdoton ajatus, että tämä ko. äiti on saattanut jollain tavalla pimahtaa? Synnytyksenjälkeinen masennus tai muita mielenterveyden ongelmia. Ei mikään mahdoton ajatus.
Itse ainakin tunnen useita niin vittumaisia ihmisiä, että uskon heidän olevan tosi hankalia myös läheisilleen ilman että heissä on mitään vikaa.
Kuinka sellaiset ihmiset voivat olla epämiellyttäviä, joita ei ole koskaan vielä oppinut tuntemaankaan?
Tässä ei ole diskattu yhtä ihmistä vaan kaikki.
mutta ahdistaa heidän yli-innokkuutensa lapsenlasten suhteen. He ikään kuin kilpailevat vanhempieni kanssa, kuka saa tavata lapsia eniten (ja keitä vauva vierasti/ei vierastanut). Varsinkin, kun mun vanhemmat asuvat kauempana ja näkevät hieman harvemmin lapsia kuin nämä appiporukat, jotka asuvat vieressä. Siispä olen koittanut tasapuolisuuden nimissä estää liian monia tapaamisia, sillä ärsyttää tuollainen lapsellinen 'me ollaankin enemmän lasten kavereita kuin te ja ne tuntee meidät paremmin' -meiniki.
Myös eräs toinen sukulainen on liiallisen kiinnostunut ja mieletäänkin ehkä epätasapainoinenkin tyyppi, joten emme pidä häneen yhteyksiä pakollista enempää.
ettei miniä ole ollut suvun kanssa missään tekemisissä?? Ei minusta missään. Ja jos näin on, mikä ihmeen muutos tämä nyt enää on?
Ja tiettekö, on myös oikeasti kokonaisia vastenmielisiä sukuja.
joiden mielestä miehen vanhemmat on syyllisiä kaikkeen mahdolliseen. Vain, koska miniä on päättänyt, että anoppi on aina syyllinen.
joiden mielestä miehen vanhemmat on syyllisiä kaikkeen mahdolliseen. Vain, koska miniä on päättänyt, että anoppi on aina syyllinen.
mutta ahdistaa heidän yli-innokkuutensa lapsenlasten suhteen. He ikään kuin kilpailevat vanhempieni kanssa, kuka saa tavata lapsia eniten (ja keitä vauva vierasti/ei vierastanut). Varsinkin, kun mun vanhemmat asuvat kauempana ja näkevät hieman harvemmin lapsia kuin nämä appiporukat, jotka asuvat vieressä. Siispä olen koittanut tasapuolisuuden nimissä estää liian monia tapaamisia, sillä ärsyttää tuollainen lapsellinen 'me ollaankin enemmän lasten kavereita kuin te ja ne tuntee meidät paremmin' -meiniki.
Myös eräs toinen sukulainen on liiallisen kiinnostunut ja mieletäänkin ehkä epätasapainoinenkin tyyppi, joten emme pidä häneen yhteyksiä pakollista enempää.
se miehen suku joka on ällöttävää ja vastenmielistä. Miten te ämmät suhtautuisitte jos miehenne toteaisi, että teidän omat vanhempanne ja sisaruksenne eivät tulisi koskaan tapaamaan omaa lastenlastaan? Ja mikä älinä tällä palstalla siitä syntyisi...
SInäkin, joka estät appivanhempia tapaamasta lapsiasi "liikaa", koska vanhempasi ei pysty tapaamaan yhtä paljon, menepä vähän itseesi, ja mieti haittaisiko tilanne sinua, jos se olisi toisin päin.
Kyllä olisi oikeus ja kohtuus, että lapsella olisi myös ne isänpuoliset isovanhemmat...
Kyllä olisi oikeus ja kohtuus, että lapsella olisi myös ne isänpuoliset isovanhemmat...
Vanhemman velvollisuus on suojella lapsia kaikenmaailman idiooteilta.
Kyllä olisi oikeus ja kohtuus, että lapsella olisi myös ne isänpuoliset isovanhemmat...
Se on lastenlasten oikeus ja myös lapsen perheen oikeus elää rauhassa ilman loukkauksia, syytöksiä, manipulaatiota, haukkumista jne. Meillä miehen puolen suku ei saa olla tekemisissä perheemme kanssa ja siitäpä löytyy ihan oikeuden määräys (lähestymiskielto, joka koskee siis vaan anoppia ja appea, muut tuli "kaupan päälle")...
vittumainen miniä on vain päättänyt, että isän puolen isovanhemmat eivät saa olla tekemisissä poikansa lasten kanssa.
Jatkuvaa riitaa, kinaa, pahaa mieltä jne.
Ap:n tapauksessa lapsen isä on hyväksynyt päätöksen, joten mitään pulmusia eivät nämä sukulaiset voi olla.
ellei isäkin ole samaa mieltä!
Äiti ei voi omia lasta jos isä ei anna siihen mahdollisuutta! Ei sitten millään! Lapsikaappaus on ainut keino jolla voi yrittää, ja siitäkin nousee niin valtava haloo että olisimme takuulla lukeneet tapauksesta lehdistä!
Koska isä kerran ei tee asialle mitään, hän joko on ollut mukana tekemässä päätöstä, tai sitten vähintääkin hiljaisesti asian hyväksyy. Mikä taas erittäin vahvasti viittaa siihen, että vikaa ei ole ihan vaan miniän päässä...
Olen samaa mieltä muiden kanssa, kannattaa rauhoittua ja katsoa tarkasti peiliin ja miettiä kuka sieltä katsoo takaisin. Niin rankkaa ja vaikeaa kuin omien virheiden tunnustaminen onkin, se kannattaa. Muuta tapaa ei ole tilanteen laukaisemiseen. Ette takuulla paranna tilannetta mitenkään haukkumalla lapsen äitiä ja väittämällä häntä hulluksi!
Jos asuvat yhdessä ja ovat yhteishuoltajia, mies voi ihan itse omin päinkin näyttää vauvaansa vanhemmilleen ja sukulaisilleen.
Ehkä äiti on synnytyksestä sekaisin.
Ei ole mitään syytä!
Lapsen isäkään ei saa hoitaa vauvaa, eikä pitää lastaan!