Miten maltatte olla kertomatta koko maailmalle?
Eli siinähän se kysymys tulikin. Ja oletteko huomanneet, että raskauden alussa, ihmiset tulevat kyselemään, että milloinkas teille tulee lisää lapsia tai se ensimmäinen? Onko pokka pitänyt? :)
Kommentit (10)
malttoi todellakin olla hiljaa raskaudesta.
Täällä myös kaksi keskenmenoa kokeneena...ei uskallusta kertoa, kuin 10viikolla muutamalle parhaalle ystävälle vahingossa innoissan ja toiveissaan että nyt onnistaisi ;) muut saivatkin tietää vasta sitten kun itse huomasivat ja nytkään ei oo kaikki tajunnu... :)
Tuutski +rv tasan 24
Kerroin useammalle hyvälle ystävälle. En anoppilaan..he eivät tiedä mitään...hyvä niin nyt rv 7 ja perjantaina lääkriin... todennäköinen tuulimuna raskaus...nyt olen hyvilläni että olen kertonut töissä muutamille ja muillekkin ystäville. He tukevat minua nyt kun ei meinaa enää jaksaa tätä epävarmuutta..itkua..pettymystä.
Meillä kävi kans hauskasti. Menin lääkäriin rintojen arkuuden takia, enkä TOISAALTA osannut odottaa raskautta, mielessä kyllä häivähti epäilys...22pv joulukuuta saatiin sitten tietää että pikkuinen olisi tulossa.Päätettiin että kerrotaan jouluaattona kun kaikki mieheni puolen perheestä olisi koolla, minun puolelleni sitten pyhinä kun oli tarkoitus sinne mennä käymään. Yksi asia meitä jännitti...Miehen sisarusten pikkujoulut olisivat siinä välissä, eli 23pv... Kuinka voisimme pitää suumme kiinni...:O
Kun siinä sitten söimme puuroa pikkujouluissa pamautti mieheni toinen sisko siihen että meille tulee vauva! Eipä meinannu pokka pitää siinä vaiheessa...:D Oli pakko silmät vetistäen vain tunkea lisää puuroa suuhun ettei vain lipsahtaisi!Mieheltä tais päästä: Jaa... Muuta ei pystytty sanomaan.
Illan mittaan kuitenkin näin mieheni siskosta että aavisti jonkin olevan pielessä. Niimpä muiden mentyä päätimme kertoa salaisuuden heille.
Kyllä se oli jännittävä tunne alkuun kertoa kenelle tahansa!
Me päädyimme kuitenkin siihen ratkaisuun että kerromme lähimmille, he hoitakoon juorupuolen...:D
Timotei ja pikku-J rv27
kell aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa kaksin vaan.
:)
Mielestäni on hauskaa ja romanttista kantaa miehen kanssa kaksin suurta salaisuutta. Pikkuhiljaa ollaan kerrottu, mutta aina aikaisintaan np-ultran jälkeen. En halua surra keskenmenoa/tuulimunaa kenenkään muun kun oman mieheni kanssa. Se on liian henkilökohtaista.
Rouvaii ja poju 11kk sekä masukaveri 21vkoa
Minulla raskausuutinen on periaatteessa levinnyt puolivahingossa omille sisaruksille ja vanhemmille ja parhaimmille ystäville. Kaksi samassa työhuoneessa töitä tekevää huomasivat itse, että odotan. Vaikeaahan se on pitää salassa!
Ehkä useampi tietää kuin haluaisin, anoppilaan kerron vasta 13. rv:n alkaessa. Olisihan se suuri suru itselle jos tulisi keskenmeno, mutta toisaalta olen nyt hyvin luottavainen. Eilen oli ensimmäinen neuvola, kaikki oli tosi hyvin ja sydänäänet kuuluivat voimakkaasti ja säännöllisesti. Tänään tulee raskausviikkoja 11 ja kunhan tämä viikko on ohi, uskallan huokasta jo vähän varmempana.
Kailotan heti, kun olen testannut. Olen kokennut kaksi keskenmenoakin, mutta ei suuni kuitenkaan pysy kiinni. Nyt odotan 7.tä vaavia rv 10 ja moni jo tietää. Kuinka voisin olla kertomatta, niin kivaa asiaa.
Nyt olen varovaisena pantannut tietoa tästä 7:s raskaudesta ja eilen vasta kerroin omalle äidilleni,rv 14+2=)
Lapset saivat kuulla viikko sitten,mies tietenkin jo plussasta.
Mieli tekisi ihan huutaa uutinen mutta nyt olen vaan odottanut että ihmiset huomaa=)Ja kauaa ei voi jäädä huomaamatta.
Töissä oli pakko kertoa heti, kun en raskauden vuoksi siirtyä toiseen työpisteeseen kesäksi ja jokuselle työkaverille on tarvinnut sanoa, kun on ollut sellasia potilaita, joita en rakauden vuoksi saa hoitaa.
Parhaille kavereille, mun äidille ja samoin appivanhemmille kerrottiin, miehen siskolle ja sen miehelle oli pakko sanoo lauantaina kemuissa kun en koskenut booliin, eikä mitkään lääkekuuri/aikanen herätys/pääkipu-jutut olisi kuitenkaan menneet läpi. Eilen mun täti kysy ihan suoraan, että jokos on vauva tulossa (mä en tajua mistä on arvannut, että me ollaan lasta puuhasteltu), yritin ensin valehdella, mutta sanoin sitten kumminkin...
Nyt pidetään suut supussa, mutta toisaalta, jos jotain ikävää tulee, niin just noille ihmisille me sekin kerrottais.
työkaveri tuli just niihin aikoihin kun plussasin, kertomaan miten kauhia vauvakuume hällä on.. hehkutti joka päivä. Muutaman viikon jaksoin sinnitellä, mutta sitten oli kerrottava iloinen uutinen :)
Vanhemmille, anoppilaan ja parhaille ystäville kerrottiin heti seuraavana päivänä plussauksesta. Jos jotain ikävää olisikin sattunut, niin heidän kanssaan olisin surunkin jakanut..
fanny 19+2 :)