Lue keskustelun säännöt.
vauvan viihdytys
19.10.2009 |
Kuinka paljon keksitte viihdykettä vauvallenne? Mun muksu on nyt reilu 2kk ja usein hereillä ollessaan katselee kirjoja ja värikkäitä juttuja..sitterissä ollessaan ihmettelee mobilea..ja tietysti sitten meidän omia naamoja :) Hän kyllä viihtyy itsekseen sitterissä pitkäänkin,kun teen muita hommia, mutta siitä tulee jotenkin huono omatunto. Kuinka suuren osan hereilläoloajasta yleensä viihdytätte vauvaa?
Kommentit (6)
siinä sitterissä sen aikaa että saat kotityöt tehtyä niin kannattaa olla tyytyväinen :)
Yleensä vauvat viihtyy siellä missä muukin perhe on. Hän voi olla tyytyväinen ihan jo siihen että kuulee äänesi ja puuhailusi äänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis että viihdyttäisin lastani. Vauvani on nyt 7 kk. Joskus luen loruja tai laulan hänen kanssaan (yleensä kerran tai kaksi päivässä). Pidän ns. pitkät vaipanvaihdot eli silloin leikin silittelyleikkejä hänen kanssaan (siis esim. sitä pullapoikalorua).
Enhän saisi mitään, esim. ruokaa laitettua, tiskattua tai pyykkejä pestyä, jos koko aika menisi vauvan viihdyttämiseen.
Nyt vauva mönkii mielellään itse lattialla, leikkii lelujensa kanssa ja ryömii.
alle 4 kk iässä ns. koko ajan. Ajattelin, että minun työtäni on nyt vauvanhoito :). Kotityöt ei ole suoraan sanoen koskaan kiinnostaneet...
N. 4-6 kk iässä vauva viihtyi jo itsekseenkin ilman viihdytyksiä. Puolisoni jäi vauvaa hoitamaan tämän ollessa 7 kk ja silloin ongelmaksi tuli se, että vauva kyllä viihtyisi itsekseen, mutta nyt sitä ei oikein voi jättää itsekseen :).
En oikein usko tuota, että viihdytetyt vauvat ei koskaan viihdy itsekseen. Aika aikaa kutakin.
Ole tyytyväinen, jos ipana viihtyy. Vauva on siitä hyvä paketti, että se kyllä kertoo, jos jotain haluaa. Ja oikeasti on hyvä, jos lapsi topttuu keksimään itsekin tekemistä (hylkääminen ja laiminlyönti on eri asia)
Anna Wahlgrenistä voi olla monta mieltä, mutta minusta yksi hänen ajatuksistansa on loistava ohjenuora: "Pienen lapsen pitää olla elämän keskipisteessä, mutta ei keskipiste".
Meillä esikoinen oli tuollainen rauhallinen ja tarkkaileva. Kuopus taas vaativampi ja sylikontaktia hakeva. Välillä meinasi mennä hermot, kun mitään ei saanut tehtyä, kun ipana vaati syliin. Nyt 2-vuotiaana tuo läheisyyden tarve alkaa vaihtua kivaksi ominaisuudeksi, kun poika halailee ja tulee lähelle omasta halustaan ja esim. osallistuu kotihommiin mielellään. Esikoinen on paljon jurompi siinä suhteesa.
Jos vauva kaipaa huomiota, niin annat huomiota, jos taas viihtyy itsekseen, niin sehän on vaan ihan hyvä. Vauvallehan saattaa tosiaan riittää viihdykkeeksi vain se, että näkee äidin tai isän.
Ja tuo tarvitsevuus on niin vaihtuva tila, että senkin suhteen menisin lapsen ehdoilla. Meillä ainakin 3 kuukauden iässä tuli uusia "sylivauva" vaihe, jolloin mikään muu ei kelvannut, kun äidin sylissä kölliminen.
ja käytännössä koko sen ajan kun on hereillä niin viihdytän, muuten nousee meteli... vaatii seuraa, ei jaksa viihtyä yksin.