Lue keskustelun säännöt.
Harkitsen vakavasti itsemurhaa
18.10.2009 |
Siis mä oon ihan loppu. En jaksa yhtään. Elämä sinänsä niin ihanasti kuin olla vain voi- aviomies ja suloiset ja terveet lapset, 1 1/2-vuotias ja 3-vuotias. Juuri ostettiin talo, jonne muutamme ensi keväänä. Olen kotona lasten kanssa, mies käy töissä. Tänään olen vaan ollut koko päivän koneella, ku mies on ruokkinut lapset. perunamuusin tein, en muuta. Nytkin mies ulkona lasten kanssa. En ymmärrä, miksi mulla on niin kurja ja hankala olo. Olen jo monta viikkoa miettinyt, sulloudunko päivän päätteeksi jätesäkkiin vai viritänkö köyden kattoon. Välillä iskee tosi kova syyllisyydentunne lapsia kohtaan: miten ne pienet voivat ymmärtää ja olla isoina syyllistämättä itsensä, jos äiti toteuttaa suunnitelmansa.:(
Kommentit (25)
Jos ei ole sosiaalinen, niin sitten ei ole! Millainen tuttava/ystäväpiiri sulla pitäisi olla, että olisit omasta mielestäsi parempi ihminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus se on joka sinussa puhuu ja näkee asiat noin mustina ja ilman vaihtoehtoja. Älä tunne syyllisyyttä siitä, että olet masentunut vaikka elämässä asiat ovat ihan kivasti. Masennus on sisäinen sairaus ja vaikka ulkoisiila oloilla ja stressitekijöillä voi olla siihen vaikutusta, aina niin ei ole. Kyllähän ihminen sairastuu syöpäänkin, vaikka asiat ovat kivasti, masennus on sairaus muiden joukossa. Olet syönyt Cipralexia jo pitkään ja huomannut, että siitä on ollut apua. Nyt on aika säätää lääkitystä uusiksi, alunperinhän aloitit tuon Cipralexin ihan erilaisiin oireisiin ja eri tilanteessa. Hakeudu lääkäriin, niinkuin sanoit, olo on kurja ja hankala ja tarvitset siihen hoitoa. Elämässä tulee kaikille ihmisille niitä pisteitä, joissa miettii, että tätäkö tämä nyt on ja tällainenko minä olen jne. Varsinkin kun sulla on iso muutto edessä, joka on yksi elämän isoja stressitekijöitä vaikka olisi kuinka positiivinen asia. Kun hoidat tuon masennuksen kuntoon niin saat ihan eri tavalla voimaa näihin elämän ponnistuksiin, usko pois. Saat myös keskusteluapua, jossa pohtia noita parisuhdeasioita. Mieti elämää jatkumona, jossa tulee nousuja ja laskuja. Jonain päivänä olet vielä lapsesi häissä tai pitelet ensimmäistä lapsenlasta sylissä ja muistat haaleasti tämän ajan, kun et olisi enää jaksanut elää. Tulet olemaan vielä kiitollinen päätöksestä jatkaa elämää niin vaikealta kuin se välilä tuntuu. Lämmin halaus sinulle ap.
Ainakin teitä virtuaaliystäviä minulla näyttää olevan, kiitos vielä.
Tiedän itse, ettei Cipralexin käyttöä voi lopettaa noin vain, kuten joku hoitaja kirjoittikin. Olen syönyt lääkettä reilut neljä vuotta 10 mg/vrk. Aloitettiin varovasti puolikkaalla ja nostettiin muutaman viikon päästä kokonaiseen. Ehkä on tosiaan paikallaan mennä päivittämään lääkitys. Saa nähdä, koska nyt sitten pääsen lääkäriin.
Etenkin viimeinen vastaus antoi minulle voimaa. Kiitos Sinulle.
Elämä on kallisarvoinen lahja. Masennus on vakava sairaus joka tulee hoitaa sitä ei tule vähätellä. Rakkaiden takia vaikkei itseään enää jaksaisi ajatella. Apua löytyy varmasti. Nyt heti!
Terveydenhoitajana annan ensimmäiseksi sen neuvon, ettet missään nimessä lopeta tuota Cipralexia ainakaan ilman lääkärin lupaa - mikäli olet tosiaan ko. lääkettä syönyt jo noinkin monta vuotta, voi sen äkillisestä lopettamisesta seurata hyvinkin pahat vieroitusoireet, pahan olon syveneminen jne. Ehdottomasti tarvitset nyt ulkopuolista apua - ole kiltti ja sano ääneen nämä ajatukset miehellesi / terveyskeskuksen päivystäjälle ja pyydä apua, sitä varmastikin saat. Joku ketjussa mainitsikin osastohoidon mahdollisuuden, ja kuulostaa tosiaan siltä kuin muutaman päivän lepo ja asiantunteva apu osastolla voisi sinulle olla tällä hetkellä paras ratkaisu. Ongelmat eivät koskaan ole niin suuria kun ne jakaa jonkun kanssa ja suostuu ottamaan apua vastaan - jos pyörittelet näitä asioita vain mielessäsi kasvavat ne lopulta "mahdottomiksi" sinulle käsitellä.
Voimia!