Lue keskustelun säännöt.
Oon valinnu itelleni ihan paskan äijän
18.10.2009 |
ei se osalistu mihinkään. omat jutut menee aina perheen edelle. perheen kanssa oleminen on tylsää, aina pitäis olla jotain ihmeellistä tekemistä.
ei tajua edelleenkään lasten rytmistä mitään. aina on lähössä jonnekki ku on päikkäreiden aika tms.
ei perkele hoida edes tota koiraansa. oon sanonu et josko anettais se pois niin ei, kuulema ennemmin mä saan lähtee kun koira. no jos en mä sitä hoitais niin söis hyvin harvoin, kuolis janoon ja kävis ulkona ehkä pari kertaa viikossa takapihalla. joka helvetin ilta mun pitää kehottaa erikseen miestä päästämään oma koiransa ulos. muuten jää pissattamatta.koira oli miehellä jo ennen kun tavattiin.
meillä menee kaikki aamupäivä ulkoult koiran lenkittämiseen, jää puistoilut tms tosi vähiin, tai sit koira jää lenkittämättä.
joo voisin lenkittää koiran illalla, en vaan jaksa, tai ei huvita lähteä ysin jälkeen koiraa ulkoiluttamaan kun oon saanu lapset nukkumaan
mies makas eilisen päivän krapulassa, pe käväs kotiona, pe-la välisen yön oli pois. tänä aamuna sittensanoin että nousehan sinä näitten lasten kanssa niin mä menen nukkumaan. vastaus oli ei käy.
mä olin kuulema kohtuuton, hänen olis pitäny saada herätä rauhassa.
koska mä saan herätä rauhassa, koska mä voisin maata kokonaisen päivän?
eipä paljoa kiinnostanu sen jäleen miehelle puhua mitään.
ja kaikkihan oli mun syytä kun väärällä tavalla hänet herätin.
vittu mä vihaan koko äijää.
no tässähän tää päivä menee ihan niinku kaikki muutki päivät, aamupuurot, siivoukset, yksin lasten kanssa mies omissa menoissaan, ulkoilut jne... ei meillä sunnuntai poikkea arjesta mitenkään.
koskakohan joku ajattelis mua, tuskin koskaan.
mutta lapsiani rakastan, niiden vuoksi kewstän ton paskan äijän jota kohtaan tunnen nykysin enään hyvin harvoin rakkautta.
niin meidän lapset on puoli vuotta ja 1v9kk
en mä valita sitä ettenkö jaksais tai tää olis kauheen rankkaa, ihan vaan sitä että vituttaa kun toinen ei osalistu. parempi sillon ku on kokonaan pois, jos täällä kotona lojuu niin vituttaa vaan vielä enemmän katella sitä.
Kommentit (24)
ihan yksin vai tuon vätyksen kanssa?
vaikuttaa siltä että olet jo yksin, sulla vaan on yksi 'lapsi' lisää hoidettavana, tästä lapsesta onneksi pääset halutessasi eroon. en kattos ite hetkeäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole löytänyt sitä oikeaa elämäni miestä. Muutaman kerran olen asunut avoliitossa, mutta lopettanut suhteen kun olen tajunnut, että en halua tästä miehestä lapsilleni isää. (Myönnetään, myös mut on jätetty pari kertaa).
Olen jos muutaman vuoden ajatellut, että jos ei tarpeeksi hyvää miestä löydy ennen kuin olen 40v. niin sitten hankin lapsen yksin. Haluaisin kaksikin lasta, mutta en aikuista lasta.
Yllättävän monella tuntuu olevan ap:n kuvaama tilanne, ainakin tätä av-palstaa lukiessa tulee sellainen olo. Mitä te naiset sanoisitte mun tilanteeseen; Onko muita, jotka ajattelee kuten minä, että mieluummin yksin lapsen kanssa kuin onnettomasti aikuisen miehenkin "äitinä"?
En katselisi päivääkään tuollaista miestä.
Odotin toista kun erottiin, mies kärähti pettämisestä. Eroa en ole katunut enkä lapsia.
Lapset asuvat kanssani ja näkevät isäänsä tosi harvoin kun ei sitä kiinnosta.
Parempi meidän on elää kolmisin.
Mieluummin kahden lapsen yksinhuoltaja kuin huonossa suhteessa miehen kanssa joka ei kanna vastuutaan.
Sinuna en hoitaisi koiraa en todellakaan. Sanoisin että vie piikille kun et hoidakaan sitä.
Se että miehesi on yön poissa kielii kyllä siitä että joko viina tai vieras pillu maistuu tai molemmat.
Älä ole liian sinisilmäinen, älä anna talloa itseäsi lattiamatoksi.
Käytännössä sinä olet kuin yh jo nyt tai vielä pahempaa sillä sinulla on ikään kuin neljä lasta hoidettavana.
Tarkennan 2 lasta+koira+ääliö mies = 4 hoidetavaa
lievennetään sen verran että on mulla oma harrastus jossa käyn 2 krt viikossa, silloin mies hoitaa lapset. Aina kauhee marina et pitäis lähteä viime tingassa ja juoksulla takas kotiin hoitamaan iltatoimet.
Koiran voin kyllä käyttää kerran päivässä ulkona, kunhan mies käyttäisi myös. Joinain päivinä voisin jopa tehdä pitkän lenkin. Mutta en joka päivä. Sillon vie aikaa kaikelta muulta.
Koira on jo 7vuotias ja oli 5 vuotta miehen vauva joka sai huomiota ja jota juoksutettiin/leikitettiin. Lasten tulon jälkeen tämä muuttu.
Tänään sitten tappelun jälkeen anto nuoremmalle lapselle iltapuuron, luki vanhemmalle yhden kirjan ja touhusi ulkona hetken. Muuten istu illan koneella, päivän oli harrastamassa.
Asioista on puhuttu, puhuttu, puhuttu, tapeltu ja väännetty. Auttaa just siksi päiväks, ja sit taas on paluu entiseen.
Esikoisen ollessa vauva mies oli töissä toisella paikkakunnalla viikot, viikonloput kotona. Kun lapsen olessa puoli vuotias tilanne muuttu niin että asuttiin viikotkin samassa paikassa olin jo uudelleen raskaana. Joten siitä syystä karu totuus on paljastunut vasta nyt...
En haluais erota. Tulisin muuttamaan lasten kanssa lähelle omaa sukua 600km päähän. Sitten yh:na kituuttaisin jossain vuokra kerrostalossa, lapset pitäis laittaa hoitoon eivätkä näkis isäänsä ku tosi harvoin.
Joskus on pakko purkaa paineita ja vitutusta ulos, vaikka sitten täällä.
Ja tosiaan vitutus kohdistuu mieheen, ei lapsiin.
ja niistä kielioppi asioista, sori, ei oo mun vahvin puoli. Enkä jaksa lukea tekstiä läpi, tässä kirjotellessa niitä virheitä tulee. Pahoitteluni.
AP