Lue keskustelun säännöt.
Olen(ko) liian kranttu miesten suhteen
15.10.2009 |
Erosin n. vuosi sitten ex-miehestäni, osaksi siksi, että hän oli pettänyt minua, osaksi siksi, että hän ei halunnut lapsia.
Nyt olen tavannut uuden miehen. Vaikuttaa ihan sisäsiistiltä tapaukselta, sellaiselta, että ei taatusti ainakaan petä (vaikka eihän niistä kai voi koskaan tietää). Uskon, että yhteiselämästä hänen kanssaan tulisi vähän kuin järjestetyssä avioliitossa: Mukavaa ja tasapaksua, mutta ei sielunkumppanuutta tai suuria tunteita.
En oikeasti tiedä, mitä tehdä. Ja ettehän tekään sitä voi päättää puolestani, mutta haluan nyt vaan purkaa mieltäni.
Miehen plussat: uskolliselta vaikuttava, rauhallinen, ei kännää tai roiku baareissa, lähtee mielellään ulkoilemaan, hyvä koulutus ja suhtok työ, talousasiat kunnossa, henkisesti tasapainoisen oloinen, suht sivistynyt.
Miehen miinukset: ei etene eikä viihdy työssään ja harkitsee totaalista alan vaihtoa, on yksisilmäisesti henkeen ja vereen luontoihminen, jopa ajatusmaailmaltaan ekohenkinen (ostaa silti ruokansa Lidlistä), liian säästäväinen ehkä jopa pihi, hyvin vähän elämänkokemusta ei esim. ole koskaan seurustellut, haluaa ison lemmikkieläimen (jota minä sitten hoitaisin) ja sitten epäolennaisena seikkana alkava kalju ja se, että on hyvin lyhyt juuri ja juuri minun mittaiseni ja minäkin olen täysi tumppi.
Tuntuu, että epäröin turhaan, kun ihan perushyvä mies kuitenkin kyseessä. Ja silti kaipaan sitä itseäni kookkaampaa, hyvin menestyvää unelmien prinssiä elämääni, johon rakastuisin päätäpahkaa. Mahtaako sellaista tullakaan.
Kommentit (24)
Varmaan katkeroituneet kotiäidit ne täällä purkaa turhautuneisuuttaan, kun ovat itse naineet sen ekan lippispäisen amisjätkän joka naimisiin halusi ja nyt elämä ei ookaan mitään glooriaa; ukko ei ymmärrä tasa-arvosta mitään ja omaa aikaa siltä saa kerjätä aivan turhaan... Niin, myötätuntoa ei riitä meille, jotka haluamme olla varmoja omasta onnestamme ennen ratkaisevan askeleen ottoa.
Kyllä se ulkonäkö vaan merkitsee jotakin - varsinkin suhteen alussa. Jos jo alussa tökkii niin miten sitten on vuosien päästä...? Kalju vaan pahenee, pituutta ei lisää tule. Todellinen rakkaus tietysti kestää mitä vaan... mutta entäs jos ap et rakastu mieheen, vaikka miten haluaisit? Olishan se ehkä turvallinen vaihtoehto, mutta voisitko elää niin, että ajattelet niitä menetettujä vaihtoehtoja?
Itse ainakin haluan uskoa siihen, että on olemassa joku kiva keskitien mies juuri minua varten; mies, joka ei ole niityn kaunein kukkanen mutta jota kuitenkin itse jaksaa katsella rakastavin silmin. Mies, jonka rinnalla tuntee olonsa hyväksi kaikkina viikonpäivinä ja pahimmankin PMS:n myllerryksessä. Miehen, jonka älyllinen taso on kivasti ameeban ja einsteinin välissä.
Älä ap luovuta. Biologinen kellosi kilkattaa, mutta tee ennemmin lapsi yksin (luovutettujen siittiöiden avulla tms.) kuin huonossa suhteessa. Elämä ei lopu yksinhuoltajuuteen ja suhde omaan lapseen voi olla miljoona kertaa suurempi ilon ja onnen aihe kuin suhde mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sulta puuttuu se rakkaus, raha ja luotettava kumppani!
Sää haluat rikkauksia ja ehkä ex oli rikas mutta petti. Ja sää tekisit sille lapsen? Tai tälle viherpipertäjälle? :D
Mää kysyn sulta vielä: miltä susta tuntuisi olla vaan ettei tartte olla yksin? Koska sen takia olet sen viherpipertäjän kanssa.
Eikä viherpipertämisessä ole mitään vikaa: kun se osuu toiselle samankaltaselle!! Ookko yksinkertanen?
Mää osaan kuvitella sut sielä rahanahneena kiukuttelemassa kun "kumppani" on joku ihan erilainen kuin sinä, joka ei edes kiihota..
Mää olisin nimenomaan sanonu että sulla on KIIRE vääntää kersaa.
Sua ei kiinnosta se mies enää niinkään, kun alkaa olla kiire saada se lapsi. Kun katsoo mimmosen tapauksen kanssa olet, ETKÄ OLE VIITSINYT KERTOA HÄNELLE MIMMONEN OLET????
No aika paksua! :D Sulla ei ole vientiä, alkaa oleen kiire saada vahinko tapahtumaan a pohdit nyt eksän ja luontohihhulin kesken, tsiiiiisus!
4
sen lippispäisen tai rasvalettisen kaduilta selvinneen wt-miehen. Niiden dna on kullan arvoista!
olen odottanut jotain erityisen suurta rakkautta. Tällä hetkellä riittäisi vähempkin tunteenpalo, kunhan miehellä olisi hiukan rahaa, rauhallinen ja luotettava olemus.