Te jotka olette löytäneet unelmienne miehen

mina olen loytany useita unelmien miehia... nykyisen kanssa olen naimisissa toistaiseksi, mutta eikohan kohta oo aika loytaa uusi.

Siihen Yhteen Ainoaan Oikeaan vai voiko niitä olla useampikin? Mietin vain, miten on mahdollista, että niin monen ainoa oikea sattuu asumaan samassa maassa, kun maailmassa on kuitenkin 6 miljardia ihmistä.

tajusin löytäväni upean miehen kun juttelin hänen kanssaan ensimmäistä kertaa. mutta unelmieni miehen tajusin löytäneeni 3 vuotta seurustelun alkamisen jälkeen...kun palasimme pienen eron jälkeen yhteen.

Nyt takana 8vuotta yhteiseloa ja kohta kolme lasta

jotain muuta mitä en tiennyt olevan edes olemassa,mutta se että hän on se oikea, siihen meni aikaa. me emme ehkä olleet mikään todennäköinen pari, monta asiaa oli mitä piti ekana selvittää ennenkuin myönnyin..

Mulla on se oikea täällä kotona, mutta olen kohdannut parikin sielunkumppania matkallani. Jos asiat olisivat olleet toisin, olisin varmasti heistä jommankumman kanssa ja aivan yhtä täydellisen onnellinen.

Kuinka pian tiesitte että tässä on Se oikea ihminen? Mistä sen tiesitte ja mitä sitten tapahtui?

se vähiten väärä, eipä ole tarvinnut katua. ihmiset myös mukautuvat ja hitsautuvat yhteen.

Olin puhunut työasioista hänen kanssaan puhelimitse aiemmin (noin 6kk ajan silloin tällöin) ja silloin jo juttu luisti paremmin kuin hyvin ja pidin häntä jo "valmiiksi" mukavana.



Kun sitten tapasimme eräissä juhlissa ekaa kertaa ja hän kumartui aukaisemaan mulle auton oven,niin tajusin heti "TÄSSÄ" ja tunne vain vahvistui.



Vietimme yän yhdessä vain jutellen hänen luonaan ja siitä sitten 2kk päästä muutimme yhteen. Aika pian tulin myös raskaaksi ja menimme naimisiin.



Nyt takana hiukan yli 8 yhteistä vuotta :)

rakkautta ensi silmäyksellä -tyypit jotka hehkuttaa, että kun se oikea osuu kohdalle niin kyllä sen heti tietää. Kilin kullit. Mulla on paljon ystäviä, jotka ovat muka heti tunnistaneet "sen oikean" ja päätyneet kuitenkin viimeistään sitsemän vuoden päästä eroon.



Itse aloitin hyvinkin varovasti. En todellakaan tiennyt, mihin suuntaan suhde kehittyy ensimmäisen vuoden aikana. Sitten, kun alkoi tuntua siltä että tässä haluan olla "aina", niin muutimme yhteen. Tähän meni kolme vuotta. Nyt yhdessäolovuosia on kertynyt 12 eikä loppua näy. En ole mikään jalata tukevasti irti maasta -tyyppi, enkä edes usko että meille on tällä maapallolla ainoastaan "yksi oikea". Mutta tämä, joka minulla nyt on, on niin hyvä etten vapaaehtoisesti irti päästä :)

En osaa sanoa mistä se tunne tuli, jotenkin vaan oli ihan erilaista kuin mikään aiempi suhde. Oli vaan niin helppo olla toisen kanssa, henkisesti ja fyysisesti.

Kait mulla on unelmien mies, vaikkei tuokkaan kukkia joka viikko (tai edes kk) niin kuin unelmieni mies tekee. Mutta sen takia en tuota vaihtoon pistä. Nyt on oltu 4,5v yhdessä ja vasta n. vuoden tuntunut siltä etten koskaan voisi päästää tuosta rakkaudesta irti!



Et meillä ei mitään perinteistä "rakastuin heti ja mentiin seuraavana yönä naimisiin"

vaika kyseessä olisikin sen oikea ja kaikkihan eivät koskaan sellaista löydä.

Ihminen ja olosuhteet muuttuvat. Etenkin ne, joilla on jotenkin traumaattinen lapsuus ja/tai nuoruus, valitseat aika suurella todennäköisyydellä ensimmäisellä kerralla väärin, koska eivät vielä ole sinut itsensä ja taustansa kanssa vaan etsivät laastaria haavoilleen.



Itse olen kolme kertaa tiennyt heti ensitapaamisella, että tämä on se oikea. Ensimmäisellä kerralla olimme liian nuoria sitoutumaan ja halusimme molemmat panostaa opiskeluun ja työuran alkuun pääsemiseen, minkä takia eri paikkakunnalle "joutuminen" lopetti suheemme. Toisen mieheni kanssa menin naimisiin ja elin kymmenen vuotta, mutta hän halusi toteuttaa unelmansa ulkomailla asumisesta enkä halunnut seurata häntä, joten jälleen elämäntilanne erotti. Nykyisen, kolmannen mieheni kanssa uskon eläväni, kunnes kuolema erotta. Mutta voihan erottavia tekijöitä toki tälläkin ertaa tulla muitakin.



Kaikki nämä kolme ovat olleet siihen henkiseen ja tunne-elämäni kehitysvaiheeseen täsmälleen oikeita valintoja.

Joo, muutaman kerran on tuntunut (eri miesten kanssa siis), että nyt olen tavannut "Sen Oikean": kaikki on mennyt tosi hyvin, juttua on riittänyt, fyysistä vetovoimaa ja kemiaa. Paha vaan, että miehet ei sitten kuitenkaan ole olleet samaa mieltä...



Ja toisinpäin: muutaman ehkä tosi hyvänkin tyypin olen itse heivannut liian nopeasti syrjään, kun ei vaan ole tuntunut oikealta.



Että ei ole meikäläistä onnistanut, ei.

Olen ollut pian 10 vuotta naimisissa mieheni kanssa. LUULIN hänen olevan se oikea ihminen minulle, kunnes tutustuin erääseen toiseen mieheen. On kuin olisimme tunteneet aina. Mikään ei tunnu hänen kanssaan epävarmalta tai ristiriitaiselta. Hän on valmis luopumaan omastaan minun eteeni ja minä hänen. Hän kykenee täyttämään tunnetasolla minun kaipuuni täydellisesti ja ajattelee asioista samalla aaltopituudella. Jokin vain loksahti kohdalleen. Nyt vain mietimme, kuinka saisimme toisemme, sillä ihastuminen on "väärä" peruste erota ja hajoittaa perheet. Tämän miehen kanssa olen kuitenkin toisaalta kokenut jotain valtavaa tunnetason tyydytystä. Samaa sävyä en ole koskaan mieheni kanssa kokenut, vaikka luulin 12 vuotta hänen olevan se oikea. Toisaalta karmeaa herätä tässä vaiheessa huomaamaan tällainen asia, toisaalta hyväkin. Sen myötä voin miettiä elämääni ja sitä, mitä suhteelta mieheen haluan.

luottamus toiseen, turvallisuus vaikka jännittävää ja kiihkeää,tunne siitä että on luonnollista nähdä toisenkin kerran. molempien mielestä.

ja pidin miestä vain tosi nastana kaverina. Oltiin todella samalla aaltopituudella. Hän eli parisuhteessa, minä en, eikä koskaan käynyt edes mielessä, että tuo mies voisi olla sittenkin minua varten. Joitain vuosia myöhemmin mies erosi silloisesta kumppanistaan ja kun aikaa oli kulunut jonkin verran tästä erosta, pyysi hän minua treffeille. Sitten mentiinkin jo tosi kovaa! Kun siis aloimme virallisesti seurustella, tiesin heti, että tämä on unelmieni mies (olin varmaan tiennyt koko tuttavuutemme ajan, mutta kieltänyt ajatuksen, koska tiesin hänen olevan varattu).

hän on kiltti, hyväsydäminen, todella komea ym. Mutta sittenkin luulen että joku toinen olisi sopinut minulle paremmin.

Mutta en aio vaihtaa toiseen, vaan aion (mikäli minusta riippu) pysyä hänen kanssaan koko elämäni, kunnes kuolema erottaa.

ja ajattelin vaan että ompa hauska tyyppi, mutta en ollut kiinnostunut senkoommin. Hän seurusteli ja välimatkaakin oli 400km. Sitten kului aikaa 2vuotta ja muutin samalle paikkakunnalle jossa hänkin asui ja törmäsimme ravintolassa ihan sattumalta ja muistimme että olimme nähdeet pari vuotta takasi päin. Hän ei enää seurustellut, ja me kummasti aina löydettiin toisemme samoista paikoista. Tästä tapaamisesta muutama kuukausi kun aloimme seurustella ja mentiin jo alle vuosi siitä naimisiin. Kyllä mulla kans sukulaiset ja kaverit varoittelivat kun olin niin nuorikin (20v), mutta ehkä jo nyt uskovat että voi kestää; takana 11,5v aviossa ja hyvin menee edelleen! =)

Olen myöskin varattu, ja tutustuin mieheen joka tuntui heti oikealta. Minustakin tuntui siltä kuin olisimme tuntemeen aina, oli kuin olisin tullut kotiin.

Minäkään en usko sitä että olisi olemassa vain yksi ainoa oikea. Toisten kanssa vaan tulee paremmin juttuun kuin toisten kanssa.

Olen ollut pian 10 vuotta naimisissa mieheni kanssa. LUULIN hänen olevan se oikea ihminen minulle, kunnes tutustuin erääseen toiseen mieheen. On kuin olisimme tunteneet aina. Mikään ei tunnu hänen kanssaan epävarmalta tai ristiriitaiselta. Hän on valmis luopumaan omastaan minun eteeni ja minä hänen. Hän kykenee täyttämään tunnetasolla minun kaipuuni täydellisesti ja ajattelee asioista samalla aaltopituudella. Jokin vain loksahti kohdalleen. Nyt vain mietimme, kuinka saisimme toisemme, sillä ihastuminen on "väärä" peruste erota ja hajoittaa perheet. Tämän miehen kanssa olen kuitenkin toisaalta kokenut jotain valtavaa tunnetason tyydytystä. Samaa sävyä en ole koskaan mieheni kanssa kokenut, vaikka luulin 12 vuotta hänen olevan se oikea. Toisaalta karmeaa herätä tässä vaiheessa huomaamaan tällainen asia, toisaalta hyväkin. Sen myötä voin miettiä elämääni ja sitä, mitä suhteelta mieheen haluan.

varma. Siitä on nyt 12 vuotta.