Loukkaannuin ystävälleni (paino asiaa)...

Sääli kaveriasi kun ei missin mitoissa hyväksy itseään. Mieluumin vähän pullea ja tyytyväinen itseensä kuin tikku joka luulee olevansa lihava.

teki sen tahallaan, ehkä kuvitteli näin hienovaraisesti herättelevänsä sinut huomaamaan että sunkin ehkä pitäisi tehdä jotain



tai sitten



häneltä vaan puuttuu tilannetaju

vai mikä se nyt onkaan, sairaalloinen terveyden"palvonta". Serkkuni on samanlainen, enkä oikein osaa häntä ilkeänä pitää, hän vain on sellainen. Onhan se nyt tosi säälittävää, jos on täysin normaalipainoinen ja jokaista suupalaa pitää vahtia ja koko elämä ja puheenaiheet pyörii oman ulkonäön ja painon ympärillä.

Tietääkö hän kamppailustasi kilojen kanssa? onko sinulla pömppömahaa? (Ei kaikilla lihavillakaan ole) Mitä jos hän ajatteleekin että olet tyytyväinen itseesi?

teki sen tahallaan, ehkä kuvitteli näin hienovaraisesti herättelevänsä sinut huomaamaan että sunkin ehkä pitäisi tehdä jotain

jotkut täälläkin ovat kysyneet neuvoa miten kauniisti sanoa ystävälle että tämä painaa liikaa.

Mä luulen että jos haluat pitää ystävyytesi, kerrot mitä kaikkea teet painosi kanssa ja kuinka epätoivoista se on. Et ole lyönyt hanskoja naulaan, mutta se ei ole niin tärkeä asia että jaksaisit siitä muille koko ajan marmattaa, koska se asia on sinulla koko ajan mielessä.

ja sanonut, että kiva kuule tällaisen läskin kuunnella noita sun pömppöongelmia, vetänyt mahamakkaroitasi esiin ja sanonut, että katso kuule tätä ja mieti kenen seurassa valitat, anorektikon retale!!!



Vai saitko sanottua sille mitään?! Itse olen kyllä laihojen kavereiden turvat tukkinut aika nopeaan, kun ovat jossain saunan lauteilla valitelleet läskejään, vaikka minullahan ne läskit on.



Kysymys tuskin on edes tilannetajun puutteesta vaan siitä tosiasiasta, että seurassasi tämä hoikka nainen pääsee nauttimaan hoikkuudestaan monin verroin, kun tietää tasan tarkkaan, että sinä olet teistä se läski.

Ap:n pitäisi siis ruveta selittelemään "ystävälleen" kilojansa ja sitä mitä tekee asian hyväksi, niin että vaan saa pidettyä tämän ihanan "ystävän" tyytyväisenä. Voi pyhä yksinkertaisuus!

Ap:n pitäisi siis ruveta selittelemään "ystävälleen" kilojansa ja sitä mitä tekee asian hyväksi, niin että vaan saa pidettyä tämän ihanan "ystävän" tyytyväisenä. Voi pyhä yksinkertaisuus!

Tämä oli siis kuutoselle.

piilokehumista.

Monen laihan on oikeasti vaikea ymmärtää miksi jotkut ovat lihavia. Jos itsellä on paino aina pysynyt kurissa, niin sitä ei ensinnäkään käsitä, että miten se voi toiselle olla niin vaikeaa. Ja toiseksi ne toisen läskit ahdistavat siinä mielessä, että kun itse niin hyvin tietää miten hyvä olo hoikkana on, niin sitä toivoisi samaa toiselle.



Mutta yleensä tästä asiasta keskusteleminen on täysin mahdotonta ilman että toinen loukkaantuu. Joten siinä tulee valittua joko huono tai vielä huonompi tapa puhua asiasta.

Itselläni on joskus ollut sellaista, etten pysty hahmottamaan omaa kokoani, vaan pidän itseäni aina läskinä. Näin on myös anorektikoilla.



Toisaalta jotkut tuntuvat odottavan sitä, että kuulija kehuu laihaksi. Siksi kalastelevat huomiota tällä tavalla. Varsinkin anorektikoilla on tätä taipumusta.



Itse en luultavasti kommentoisi mitään. Tai ilkeimilläni antaisin niitä laihdutusvinkkejä. Jos on anorektikko, niin luultavasti hän todellakin laihduttaa itsensä luurangoksi :(

..on lihonut aiemmin ja kertonut että saa tehdä tosissaan töitä että pysyy edes normaalipainoisena. Noh, nyt viime aikoina on aloittanut kilojensa kyttäämisen seurassani ja kun itse painan 100 kiloa, alkaa jotenkin vituttaa se huokailu ihomakkaroista kokoa 36 käyttävän ihmisen suusta. En tiedä miksi en itse laihdu, en syö ruokapäiväkirjan mukaan kuin 1600 kcal/pvä (olosuhteiden vuoksi lähes samat ruoat päivästä toiseen, helppo laskea) ja liikun aina kauppaan, kävelyille jne. eli arkikulutukseni on vähintään kohtuullinen. Viime päivinä on ollut outo olo, ruoka oksettanut jne. eli ehkäpä pitäisi käydä lääkärillä.