Miksi olen niin saamaton ihminen?

Mä lukisin vaan kirjoja jos saisin valita.

Nyt en enää jaksa edes niitä :(



t. ap

EKana tulee mieleen masennus?



t. eräs, joka on myös harrastanut kirjojen maailmaan pakenemista

Jätä kaikki sokeri ja tärkkelys pois, myös hedelmäsokeri minimiin.

usko tai älä, mutta sillä on valtavan iso vaikutus toimintakykyyn. Rupea käymään päivittäin puolen tunnin kävelylenkillä, näin alkuun. Pidä siitä kiinni ja katso mitä hyvää se tuo elämääsi.

ruokavalio ja liikunta olisivat joka tapauksessa parannettavien listalla. Mutta kun en millään jaksa! Liikuntaa en harrasta ollenkaan, ruuaksi syön melkein pelkkää hiilihydraattia -leipää ja muroja, karkkia. Ruokaa en useinkaan jaksa laittaa - varsinkaan mitään vihanneksia, ja jos laitan perheelle ruokaa, jätän itse lihat syömättä ja syön vaan perunaa/riisiä/pastaa.

Tarttisin jonkun joka laittaisi mulle ne ruuat.



t. ap

Tarvitsisit rakkautta ja upeaa seksiä, tuskin mikään muu auttaa. Samanlaiset tuntemukset täällä.

Ja söin monta vuotta pillereitä, mutta koska niistä ei ollut mitään apua olotilaan, niin kyllästyin ja jätin pois.

Itsekin epäilen että kärsin lähinnä pahasta rakkauden ja upean seksin puutteesta. Mutta tuntuu mahdottomalta että saisin sitä seikkaa mitenkään korjatuksi? Miten muka voisi onnistua? Ero ei ole mikään ratkaisu, nykyinen mieheni sentään elättää minut. Ja vaikka eroaisin, niin minulla olisi kuitenkin viisi lasta pallona jalassa. Enkä ole eläissäni tavannut sellaista tyyppiä, jonka kanssa kaikki tuntuisi olevan kohdallaan. Minuun rakastuvat vain surkeat alikehittyneet ja mielenterveysongelmaiset reppanat. Paitsi nykyinen mieheni, jolle taas ihmissuhdeasiat ovat hepreaa - siis lähi-ihmissuhteet. Ulkopuolisen silmin on kyllä sosiaalinen, komea ja menestynyt. Hän taisi ottaa ekan naisen johon törmäsi. Rakastaa lähinnä tietokoneita.

Ap, tuskin viestini sinua tavoittaa, mutta löysin tämän googlettamalla ja tilanne minulla aivan sama... Mua ahdistaa kaikenmaailman tekemättömät asiat ja silti en saa oikein mitään tehtyä. Olis vaan kivaa, jos ois kaikkee kivaa ja mielenkiintoista elämässä, arki ja pitkän pitkä parisuhde turruttaa... Mitähän sulle nykyään kuuluu? Minullakin tämä on alkanut jo nuoruudessa, että rakastan haaveilua, yllätyksiä, laiskottelua yms. Masennukseen olen taipuvainen, ja ajattelinkin nyt kokeilla aloittaa taas Citalopramin pienellä annoksella. Tiedän ettei elämä voi olla koko ajan yhtä juhlaa ja yllätyksellisyyttä yms. Mutta miksi silti sellaisesta haaveilen? Itseäni myös ärsyttää tämä väsymys ja saamattomuus... Silti en saa sille mitään tehtyä. Varmasti huonolla ruokavaliollakin vaikutusta, mutta enpä sillekään saa mitään tehtyä. Itsekään en voi erota, koska järkevästi ajatellen ei sekään mitään varmasti paranna, kun itseeni en ole tyytyväinen. Kuitenkin silti sitä lapsellisesti haaveilee ihastumisesta ja rakkaudesta.... Lapsivapaista. Ja tiedän toki senkin, että ei sekään ole mikään onni ja autuus.

Olet ainakin rehellinen itsellesi-se on hyvä alku.

Dystymia? http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…

Mä olen aina ollut tuollainen. Olen oikeasti onnellinen vain jos mun ei tarvi tehdä mitään ja saan olla yksin. Kotona sohvalla köllöttäessä olen mielettömän onnellinen ihminen.

Mutta työ, liikunta, kotityöt, kaikki on vastenmielistä pakkopullaa. Olen sisulla kuitenkin elämässäni ihan ok pärjännyt, hankkinut akateemisen tutkinnon, olen alan töissä jne. Erakkomaisen elämän olen tosin valinnut koska en jaksa ketään ihmisiä arjessani, ja lapsiperhearki olisi varmaan mulle ihan liikaa. 

Mulle on kyllä ihan hepreaa ne jutut kun jotkut puhuu että tulee töissä flow-tila tai lenkin jälkeen endorfiinihumala. Mulla itse tekeminen on vastenmielistä itsensä pakottamista aina, ja sitten sen jälkeen ei ole mitenkään hyvä olo. Ja mä kyllä liikun ja syön terveellisesti, ei ole siitä kiinni.

Mulla on sellaista, että jos jaksan vaikka salilla ja kaupassa käydä, niin se tuntuu jo työpäivältä. En tajua miten joku jaksaa ihan helvetisti kaikkea... ja jos siivoan kunnolla yhtenä päivänä, niin seuraava melkein pitää levätä.

Rakkaus ja hyvä seksi olisi kyllä unelmien täyttymys, mutta mun olisi pakko ottaa joku vähän luuserimies, tai sitten säkällä löytää joku, joka ihmeen kaupalla rakastuisi kaltaiseeni vätykseen. Mitä joku aktiivinen ja menestyvä voisi nähdä minussa? Olen ihan nätti ja sopuisa, mutta oikein mitään en ole elämässäni saanut aikaan. Paha se nyt on alkaa mitään deitti-ilmoitusta väsäämään näillä statseilla...

Kiva, kun jotkut vastasivat, vaikkei ap:ta tavoittanutkaan. Mulla saattaa tuota kroonista masennusta ollakin, mutta esim. kesäisin olen ihan onnellinen ja energisempi. Voisikin muuttaa sellaiseen maahan, jossa olisi lyhyempi syksy ja talvi 😊 taas sitä haaveilua....

Sokeri ja vehnä pois. Vehnä aiheuttaa pahaa oloa, varsinkin herkille ihmisille. Saatat olla erityisherkkä (HSP), googlaa se. Saatat myös kärsiä ADD-häiriöstä (vaikea aloittaa asioita, keskittyä jne. ) Tutkiskele näitä asioita. Todennäköisesti olet herkkä ja empaattinen ihminen, ja myös sinunlaisiasi tarvitaan! Olet varmaan myös erittäin hyvä äiti!

Kuulostaa ihan add:ltä :)

Ala syömään kasvipohjaista ruokaa! Ja vähennä rasvaa, lisää rohkeasti hiilareita, juo aamulla smoothie! Lopeta alkoholi.

ADD täälläkin ekana mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Sokeri ja vehnä pois. Vehnä aiheuttaa pahaa oloa, varsinkin herkille ihmisille. Saatat olla erityisherkkä (HSP), googlaa se. Saatat myös kärsiä ADD-häiriöstä (vaikea aloittaa asioita, keskittyä jne. ) Tutkiskele näitä asioita. Todennäköisesti olet herkkä ja empaattinen ihminen, ja myös sinunlaisiasi tarvitaan! Olet varmaan myös erittäin hyvä äiti!

Näköjään tätä kohdellaan kuin kyseessä olisi välttämättä joku ongelma. Itse ainakin ajattelen että se on vain luonteenpiirre, ei joku juttu mikä pitäisi yrittää muuttaa tai sairaus. Minä olen valinnut sitten elämäntyylini luonteeni mukaan, niin ettei tarvitse kauheasti aikaansaada. 

Omalta kohdaltani nuo eivät ainakaan oikein pidä paikkaansa nuo ehdotukset. Olen luultavasti lähinnä erityisherkän vastakohta, enkä kovin tunneihminen yleensäkään (herkkä, empaattinen). ADD:tä minulla ei ihan varmasti ole, teen erittäin tarkkuutta ja keskittymistä vaativaa työtä ja olin jo koulussa erittäin hyvä keskittymään. Kaikki muu tekeminen kuin nukkuminen ja oleilu tekemättä mitään vaan on vastenmielistä, mutta onnistuu kyllä jos on pakko. 

- 14

Itse olen suht samanlainen. Mutta ehkä erotuksena, että on asioita, jotka kiinnostavat ja joita pitäisi tehdä mutta en vain saa tehdyksi, koska en saa aloitetuksi ja keskityttyä asioihin. Mutta minulla onkin todettu ADD vastikään.

Sama juttu myös ihmissuhteisa, että ystävätkin tuntuvat jotenkin pakkopullalta, en saa niistä energiaa vaan ennemminkin ajattelen, että ihanaa tapaaminen on ohi. :/