Uhmaikäiseen ei enää mikään kuri tehoa, mikä neuvoksi?

tällä hetkellä uhmaikäiseni on aivan ihana, koska hän nukkuu, mutta kauhulla odotan mitä huomispäivä tuo tulleessaan. Pitää varmaan jättää se suunniteltu kirppisreissu väliin ja mennä koiratarvikeliikkeeseen.

kanna kainalossa ja mene riehupellen naaman eteen. sano matalalla äänellä että nyt riittä. älä sano mitään muuta.kun jatkaa, menet taas naaman eteen ja toistat "nyt riittää. Todennäköisesti lapsi häkeltyy jo alussa ja lopettaa.



usein yksinkertaisimmat temput tehoavat parhaiten.

Meillä lapset ovat vaan äityneet ärsyttämään lisää jos ovat huomanneet että äiti ärsyyntyy. Eli mitä coolimpana pysyt tai olet suorastaan kyllästynyt että hohhoijjaa kylläpäs toi ipana jaksaa käyttäytyä tyhmästi...Tietty kuri olla pitää ja kaikki uhkaukset on toteutettava ja aluksi niitä joutuukin toteuttamaan useamman kerran että uskovat että oikeasti äiti on niin radikaali että vie mut heti puistosta kotiin kun en tottele jne. Mutta siis musta on paras keino pitää oma maltti(jos vaan pystyy)eikä anna lapsen saada sitä tyydytystä että sainpas taas äidin hermostumaan.

...välillä uhkailuni toteutan.

Ne uhkailut pitää toteuttaa joka kerta kun lapsi ei tottele. Jos uhkaukset toteutuu vaan joskus kokeilee lapsi joka kerta, olisiko nyt taas hyvä tuuri ja uhkaus jää toteutumatta.

Johdonmukaisuudella saat elämäsi helpommaksi.

104-senttistä enää valjaisiin saa, ison koiran talutushihna sen olla pitää.

104-senttistä enää valjaisiin saa, ison koiran talutushihna sen olla pitää.

Niin hommaa valjaat ja uhkaa laittaa lapsi valjaisiin jos ei pidä vaunuista tai sun kädestä esim. kiinni. Sitten toteuta se. On varmaan niin nolona että jatkossa pelkkä uhkaus riittää.

kerran oli pakko laittaa päälle.



sen jälkeen uhkailu riitti

Meidän pojalla on mopo karannut nyt parin viikon ajan käsistä eikä mikään tuntunut toimivan. Poika nautti suoraansanottuna kun näki/sai minut raivonpartaalla/e. Haki oikeastaan ihan pelkästään sitä että raivostun ja minähän menin leikkiin mukaan tollona.



Ihan ensiksi neuvoisin minäkin sen, että uhkaile vain sellaisella asialla jonka voit toteuttaa. Ja toteuta systemaattisesti.

Meillä toimii eteiseen laitettu tuoli rangaistuspaikkana. Jos ja kun pöydässä temppuillaan, heitetään sipulinpaloja ympäri lattioita, sanotaan ruokaa kakaksi, revitään siskon kädestä leluja, heitetään viikatut vaatteet lattialle, ei korjata jälkiä jne, niin olen ekaksi poikaa varoittanut, että esim. pöydässä ei käyttäydytä noin. Jos vielä teet saman uudelleen, niin joudut jäähylle. Ja kun sitä ruokaa on jälleen sanottu koirankakaksi ja viskelty ympäri, niin olen ottanut pojan kylmän rauhallisesti pöydästä pois sanaakaan sanomatta ja vienyt eteiseen tuolille yksin istumaan. Parin minuutin päästä menen hänen luokseen ja kysyn että tiedätkö miksi otin sinut pöydästä pois. Kun vastaus tulee niin pääsee takaisin pöytään sillä ehdolla, että siellä ollaan siivosti. Ja pyydän siitä lupauksen kanssa. Alkuun poika sanoi ettei tiedä miksi joutui pöydästä pois(helpompi päästä kuin koira verÄjästä myöntämättä mitä tuli tehtyä), vaikka varsin hyvin tiesi mitä oli tehnyt väärin. Sitten vaan jätin hänet eteiseen istumaan ja sanoin että pöytään pääsee sitten kun kertoo mitä tuli tehtyä ja samassa se vastauskin sieltä tuli.



Kaksi päivää tuohon meni että normaaliäänellä annetut ohjeet uppoavat pojan nuppiin, ja se tosiaan vaati sen että ihan joka kerta se uhkaus toteutetaan. Kaupassakin tein U-käännöksen ja lähdettiin autoon takasin kun jo aulassa juostiin eikä toteltu. Kyllä poikaa harmitti kun jäi karkkipäiväkarkit ostamatta.

Annat vaihtoehdot joista kumpikin ovat sinun sanelemat. Eli joko mennään vessaan yhdessä tai hän menee yksin. Lasten kasvatus on helppoa ja onnistuu luonnollisesti kuin maito.

Toisaalta jos et ole onnistunut luomaan yhteyttä lapseesi syystä tai toisesta on vian korjaaminen vaikeampaa myöhemmin ja neuvoisin ottamaan yhteyttä ammattikasvattajiin.

Muutoin lapsestasi saattaa kasvaa myöhemmin rikollinen.

hulivilimme saa korjaamaan lelut/roskat lattialta, kun istun hänen viereensä siihen ja viileästi ilmoitan, että (otan kädestä/housusta kiinni) että tästä et lähde minnekään ennen kuin roskat on korjattu, että mulla on koko ilta aikaa istua tässä sun vieressä, ei hetkauta tippaakaan. Että parempi alkaa laittamaan niitä roskia roskiin niin pääset sinäkin leikkimään. Veikkaan että viimeistään kahdessa minuutissa on leivät/roskat/lelut korjattu omalle paikalleen.



Meillä poika myös säntäili tienyli, veti käden irti omastani suojatiellä ja niin sitä vaan mentiin. Ostin leveää kuminauhaa metrin, päihin muoviset soljet ja pujotin nauhan+ompelin sen niin että molemmissa päissä nauhaa on ns. kiristävä silmukka. Nauha ranteeseen lapselle ja toinen vaunuihin kiinni ja menoksi. Arvaas hävettikö lasta se? No kyllä todella. Seuraavalla kerralla ei tarvinnut muuta kuin ottaa nauha näkösälle kun ulos lähdettiin ja palautui tosi nopeasti mieleen se että äitiä pidetään kädestä kiinni suojatiella ja ettei tiellä muutenkaan juosta.

3,5-vuotias tekee mitä huvittaa siitäkin huolimatta että uhkailen, kiristän ja välillä uhkailuni toteutan.

Jos elettäisiin 30 vuotta sitten antaisin selkäsaunan, niin loppuisi 104-senttisen kukkoilijan tempaukset lyhyeen.

Mutta kun selkäänkään ei saa antaa, niin millä tuon kakaran laittaa kuriin?

entä jos lopettaisit kiristämisen ja uhkailun ja jättäsit ajatukset selkäsaunasta. Tuon ikäisen kuuluu uhmata, muuten hän ei ikinä opi itsenäiseksi. älä mene joka uhmaan niin antumuksella mukaan, anna lapsen osallistua sellaisiin päätöksiin mitä hän voi tehdä, mutta ole itse aikuinen äläkä jätä lapsen vastuulle liian isoja päätöksiä. lapsi ei voi päättää syödäänkö, nukutaanko, ulkoillaanko, mutta voi päättää syökö kurkun vai tomaatin, laittaako punaisen vai sinisen takin ulos ja minkä unilaulun/sadun/unikaverin haluaa.

Jos haluat opettaa, että lapsi ei lyö, ei pure, ei potki jne. et voi itsekään tehdä niitä. Olet nimenomaan esimerkki. Lopeta pureminen HETI kieltämällä, keksi jokin rangaistus, jonka voit toteuttaa ja josta pidät kiinni. Esim rauhoittumaan omaan huoneeseen.

Tempaukset eivät lopu, lapsen ei kuulukaan olla pikku sotilas joka tekee mitä sanot, hänen kuuluu kokeilla ja testata. Sinä olet aikuinen joka asettaa rajat, mutta välität lapsestasi ja osoitat sen hänelle myös.

Ole onnellinen terveestä lapsesta, uhman puuttuminen olisi hälyyttävää. Ja muisat, että lapsi kiukkuaa, sille kehen luottaa..siitäpä se vieraskoreus usein johtuu ;)