ero tulossa, mies heittäytymässä hankalaksi

vielä lisäksi millon tykkää.

teen työkseni näitä tapaamissopimuksia ja yleensä ns sovussa eroavat pariskunnat soittelevat ja kysyvät, onko näitä tapaamispapereita pakko tehdä, kun ovat sovussa. Heille aina sanon, että ehdottomasti ne kannattaa tehdä, tilanteet muuttuvat esim. asuinpaikan tms. suhteen. Kokemus osoittaa myös sen, että valitettavasti näillä "sopueroajillakin" voi joissain tilanteissa välit kiristyä, kun kuvioihin tulee uusia nais/miesystäviä ja silloin on hyvä olla tapaamisajat sovittuna.



Tuollaisesta en ole vielä kuullutkaan, että "hoitaa silloin kun tykkää", ei kiva juttu ollenkaan. Soita oman kuntasi sosiaalitstoon, niin homma lähtee eteenpäin. Ethän voi tietenkään pakottaa miestä lapsen tapaamiseen. Minkäikäinen lapsi on kyseessä ja onko hän miten tähän asti osallistunut lapsen hoitoon?

1. vaihtoehto:

Tyydyt siihen miten mies haluaa. Tapaamiset toimivat jos toimivat. En toki voi tietää mitä sorttia ko. isä on. Jotkut hoitavat asiat hyvin, toiset eivät.

Toisaalta, jos teillä ei ole tiukkaa sopimusta, sun ei tarvitse antaa lapsia isälle silloin kun hän haluaa. Olettaen että sulla olisi siis jotain muita suunnitelmia sille ajalle lasten kanssa.



2. vaihtoehto:

Viet asian oikeuteen. Oikeus määrää tapaamiset ja sen mukaan sitten eletään. Miehen ei tarvitse esim. vaihtaa viikonloppuja kanssasi niin halutessasi, vaan päätöksen mukaan mennään.

Tämäkin sitten toimii, jos toimii. Miehen ei ole mikään pakko lapsiaan tavata silloin kun päätöksen mukaan on "isäaikaa".



Kumpikin vaihtoehto on tavallaan huono ja hyvä. Toimivuus riippuu ihan sinusta ja miehestä.

Sano, että hän saa tietenkin tavata lastaan aina kun hänelle ja lapselle sopii, mutta silti on hyvä laittaa paperille jokin vähimmäismäärä. Sopimus on vain perälauta. Sitä ei tarvitse noudattaa ollenkaan, jos tapaamisista pystytään sopimaan muutenkin.



Sopimus on olemassa vain riidan varalta, kun koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Sopimus takaa, että isällä ja lapsela on mahdollisuus tavata toisiaan edes sen verran kuin paperilla lukee. Eli jos ei muuta saada sovituksi niin sitten mennään paperin mukaan.



Tämä sillä oletuksella, että miehen huolena on se, ettei hän saa tavata lasta tarpeeksi tai että määräät tapaamiset niin hankaliksi ettei hän pysty juuri silloin tapaamaan.

isä halua tapaamisista mitään paperille/ virallista.



Pääset kuule tulevaisuudessa paljon helpommalla.

mies kieltäytyy tekemästä tapaamissopimusta?

mukaan! Nyt sinulla on loistava tilaisuus ottaa yksinhuoltajuus.

Tapaamisoikeudet vaikeuttavat käytännön elämää todella paljon.

Se että ette sovi tapaamisista mitään virallisesti (=lastenvalvojalla) ei tarkoita sitä, ettet antaisi tai isä ei saisi tavata lapsiaan.

lapsen hoidon suhteen. Sanoin hänelle että meidän pitää tehdä eron yhteydessä tapaamispaperit siitä milloin mies lasta tapaa mutta mies sanoi että hänelle ei sovi se että sovitaan tarkat ajat vaan että voi hoitaa silloin kuin tykkää.

Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Emmehän me voi alkaa elää hänen aikataulujensa mukaan.

mies kieltäytyy tekemästä tapaamissopimusta?

pystyisimme sovussa sopimaan tapaamisista. Välimme ovat niin tulehtuneet ja mies kuvittelee että voi vain soittaa yllättäen kun hänelle sopii.



Voiko yksinhuoltajuutta nykyään muuten saada näillä perustein?

voi kirjoittaa näin:

Sano, että hän saa tietenkin tavata lastaan aina kun hänelle ja lapselle sopii, mutta silti on hyvä laittaa paperille jokin vähimmäismäärä. Sopimus on vain perälauta. Sitä ei tarvitse noudattaa ollenkaan, jos tapaamisista pystytään sopimaan muutenkin.

Sopimus on olemassa vain riidan varalta, kun koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Sopimus takaa, että isällä ja lapsela on mahdollisuus tavata toisiaan edes sen verran kuin paperilla lukee. Eli jos ei muuta saada sovituksi niin sitten mennään paperin mukaan.

Tämä sillä oletuksella, että miehen huolena on se, ettei hän saa tavata lasta tarpeeksi tai että määräät tapaamiset niin hankaliksi ettei hän pysty juuri silloin tapaamaan.

jostain syystä kuitenkin haluaa yhteishuoltajuuden vaikka lapsi ei todellakaan ole hänelle ensisijainen elämässään. Eikä siis ole tähänkään asti paljon lapsen hoitoon osallistunut.

niin onko hänelle oikeuksia tavata lasta kun haluaa jos vaikka minulle ei sovi?

Huoltajuus ja tapaamisoikeudet ovat kaksi eri asiaa. Jos ette mitään sovi, haluatko, että elämäsi jatkossa on ex-miehen aikataulujen mukaan elämistä (sitähän se on, jos tapaa lasta kun haluaa). Asia erikseen tietenkin, jos ei haluakaan tavata sitten lainkaan...

kun hänelle sopii. Haluaa myös yhteishuoltajuuden.



Osaatteko sanoa että jos meillä olisi yhteishuoltajuus mutta lapsi asuu minun luonani eikä tapaamissopimusta ole niin onko hänelle oikeus tavata lasta oman päänsä mukaan? Tällaista tilannetta en todellakaan halua. On tähän asti muutenkin yrittänyt hallita elämääni kaikin tavoin ja näköjään yrittää tehdä sitä vielä eron jälkeen.

Lapsi on isällään silloin kun minä olen ilta- tai vkl-vuorossa töissä. Tämä toimii, koska noita vuoroja on enintään 10 kuukadessa. Joinakin kuukausina ei yhtään, ja sillon isä ottaa lapsen kun hänen aikatauluihinsa sopii. Meillä homma toimii tällä hetkellä hyvin ja lapsi näkee isäänsä vähintään 2vk välein. Hyvin usein vähintään kerran viikossa. Jos tilanne vaikeutuu, niin sitten tehdään kirjallinen sopimus.

jonka ympärille siten voi rakennella tarpeen mukaan tapaamisia enemmänkin, mutta jos ei mitään runkoa ole, olet tosi ansassa, jos mies vaan ilmoittaa, että tulee silloin ja silloin hakemaan ja palauttaa miten sattuu. Et voi yhtään suunnitella omia menojasi tai lapsen menoja, kokoajan olet valmiustilassa.....todella rankkaa. Joka toinen viikonloppu isällä ja joka toinen äidillä, muista myös sopia lomat!

kun häntä sattuu huvittamaan. Jos mitään virallista ei ole niin voit antaa lapsen hänelle silloin kuin sinulle sopii.

Älä vaan mene sopimaan mitään virallista jos mies ei sitä vaadi!

Mieti jos vaikka joskus haluaisitte lähteä lomalle viikoksi tai kahdeksi. Loma saattaa estyä sillä, että isällä sattuu olemaan sinä aikana yksi tapaamisoikeuspäivä. Mieti kaikkia juhlapyhiä, joulu, pääsiäistä & kesäloma-aikoja, hiihtolomia.

Se on yhtä helvettiä kun isällä on tapaamisoikeus näinä aikoina.

En taaskaan tarkoita sitä, ettetkö antaisi lastasi isälle näinä aikoina mutta se, että isällä on oikeus tavata lasta ko. aikoina mutkistaa ja vaikeuttaa asioita todella paljon. Meillä on mm. menneet tuetut lomat aina pieleen kun isä ei ole joustanut yhden päivän takia tapaamisoikeudestaan.

Ei edes sillä, että olisin antanut lapset hänelle lomamme jälkeen vaikkapa pariksi ylimääräiseksi päiväksi.

Meidän tapauksessamme isä ei suinkaan ajattele lastensa parasta(=lapset pääsevät lomalle). Vaan sitä miten saa parhaiten kiusatuksi minua.

Jos lapsesi isä ei halua mitään virallista sopimusta tapaamisista niin älä nyt hyvä ihminen lähde sitä häneltä vaatimaan.

Aiheutat vain suurta tuskaa ja vaikeuksia itsellesi sekä lapselle.

Korostan vielä, että aina voit antaa lapsesi tavata isäänsä, silloin kun se sopii sinun ja lapsesi aikatauluun.

kun hänelle sopii. Haluaa myös yhteishuoltajuuden.

Osaatteko sanoa että jos meillä olisi yhteishuoltajuus mutta lapsi asuu minun luonani eikä tapaamissopimusta ole niin onko hänelle oikeus tavata lasta oman päänsä mukaan? Tällaista tilannetta en todellakaan halua. On tähän asti muutenkin yrittänyt hallita elämääni kaikin tavoin ja näköjään yrittää tehdä sitä vielä eron jälkeen.

kun hänelle sopii. Haluaa myös yhteishuoltajuuden. Osaatteko sanoa että jos meillä olisi yhteishuoltajuus mutta lapsi asuu minun luonani eikä tapaamissopimusta ole niin onko hänelle oikeus tavata lasta oman päänsä mukaan? Tällaista tilannetta en todellakaan halua. On tähän asti muutenkin yrittänyt hallita elämääni kaikin tavoin ja näköjään yrittää tehdä sitä vielä eron jälkeen.

Edelleen painotan tuota huoltajuuden ja tapaamisten eroavaisuutta, eli eivät liity yhteen:

Yhteishuolto edellyttää vanhemmilta laajaa yhteisymmärrystä ja yksimielisyyttä lasta koskevissa päätöksissä. Huoltajat vastaavat tällöin lapsesta yhdessä ja tekevät päätökset yhdessä. Huollosta erotetulla vanhemmalla on vähän oikeuksia suhteessa lapseen eikä välttämättä esim. oikeutta saada tietoa lapsesta vaikkapa päiväkoti- tai kouluasioissa.

Huollolla ei ole suoranaista kytkentää asumiseen eikä tapaamisoikeuteen, vaan nämä kysymykset ratkaistaan erikseen. Lapsen asumisesta voidaan määrätä sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä. Jos vanhemmilla on yhteishuoltajuus, käytännössä vastuun lapsesta kantaa se vanhempi, jonka luona lapsi kulloinkin on, ellei kyse ole erityisen merkittävästä asiasta, jolloin siitä on yleensä päätettävä yhdessä. Tällaisia asioita ovat lapsen asuinpaikka, koulutuspaikka, terveydenhuollolliset toimenpiteet, sukuniemi, kieli, uskontokunta ja passin hankinta.

Yhteishuoltajuudessakaan vanhemman ei tarvitse luovuttaa lasta toiselle vanhemmalle jos tilanteessa ilmenee lapsen kannalta joitain erityisiä uhkia. Tällainen tilanne on esimerkiksi silloin jos lasta noutava vanhempi on vahvasti päihtynyt tai käyttäytyy uhkaavasti, tai jos lapsi on sairas. Jos yhteishuoltajuus käy riitaiseksi, huollon voi purkaa.

Siis lapsen oikeudesta tavata vanhempaansa siis isää.Ei sitä mikään yksinhuoltajuus poista.Ei kun vaan tilaat ajan lastenvalvojalle...ja tehkää paperit.Niin ei sen isän taas sitten ole pakko ottaa lasta jos ei halua.Nään on niin näitä juttuja... :(....

Tsemppiä kuitenkin...

todella typeriä kommentteje, joita sinulle on täällä annettu. Olen se sosiaalitäti, joka sinulle vastasi, nro 3.



Voisin todeta, että huoltajuusasiat ja tapaamisasiat eivät liity mitenkään toisiinsa, vaan lapsella on tapaamisoikeus kumpaankin vanhempaansa yhtälailla. Yksi ok kommentoija täällä on, en muista numeroa.



Eikä tapaamissopimusta tarvitse oikeudessa tehdä, vaan lastenvalvojalla. Olisi todellakin hyvä, että soittaisit nyt HETI kuntasi/kaupunkisi sosiaalitoimistoon ja saisit ajan ja oikeaa informaatiota asioista. Älä lue enää täällä näitä kommentteja, sillä n.80% sisältää väärää tietoa asioista. Suosittelen sitä tapaamissopimuksen tekoa, että saatte rungon asioille.