Te jotka olette saaneet esikoisenne hieman vanhempana

ainoa lapsi, ei harmita yhtään. Nyt oli lapsen aika, se oikeakin löytyi vasta 30-v, ja oli huippua, että ehdimme viettää kahdenkeskistäkin aikaa.



Toista aletaan yrittämään kohta puoliin, kun olen 34.

mutta elämässä kävikin niin, että sain esikoistuplani 35-vuotiaana. Iän puolesta ei harmita, en tunne itseäni vanhaksi, mutta tietysti vuodet jotka toivoin lasta olivat varsin raskaita. Toisaalta nyt en kaipaa lasteni luota minnekään, en festareille, en bilettämään, en töihin, en lomamatkoille yms. Elämä tuntuu todellakin olevan juuri tässä. Nyt olen 38 ja kolmas lapsi on tulossa.



Joku tuossa edellä mietti, että tuntuuko lapsen lakkiaisissa kurjalta, kun eläkeikä lähenee. No enpä usko :). Olen itsekin "vanhan" äidin lapsi, eikä äitini iästä ole koskaan ollut minulle mitään harmia. Ja hienoahan se on, että sitten jos ja kun joskus lapseni saavat omia lapsia, olen jo eläkkeellä ja minulla on runsaasti aikaa lapsenlapsille :).