Kun ekat kivuliaat supistukset alkavat eli synnytys alkaa,

Esikoistaan synnyttävillähän ennakoivat supistukset (eli sattuu jo oikeesti ihan hirveesti,mutta eivät vielä käynnistä synnytystä) voi alkaa parikin päivää ennen synnytystä, eli kannattaa syödä ihan normaalisti, jos pystyy.



Monille ei kyllä ruoka maistu, ja saattaa oksettaakin, sinänsä hirvittävä tankkaaminen turhaa. Meillä oli sairaalassa mukana tolkuttomasti suklaata, karkkia ja limua, jos tekee jotain pientä mieli, ja pystyin syömään synnytyksen aikana 2 suklaapalaa... Ja hyvin jaksoin silti.

Esikoista lähdin synnyttämään kl 22 illalla, olin syönyt n 21 iltapalaa.. Syntyi aamulla 7.30 ja hyvin jaksoin.



Tokan synnytys alkoi 8 aamulla, en ehtinyt aamupalaa syömään kun mentiin jo laitokselle. Ei olis kyllä maistunut.. Jouduin osastolle ja odottelin seuraavaa aamua ja tulevaa käynnistystä.. Söin päivällisen ja iltapalan ok.. Vauva syntyi seuraavana aamuna klo 6 ilman käynnistystä... Ja hyvin pärjäsin syömättä..

Sain kyllä lasillisen mehukeittoa yöllä..



Mutta ei kyllä nälkä käynyt mielessä kummankaan synnytyksessä kertaakaan :D

on matala verensokeri ja jaksoin hyvin.

yrjösin kaiken ulos siinä vaiheessa.

Itse en saanut sairaalassa kuin vettä ennenkö lapsi oli ulkona. Ja synnytys siis kesti 18 tuntia niin siinä rupes pikkasen hiukomaan jo muutaman tunnin jälkee....

mutta kun synnytys käynnistyi, niin ei tullut jotenkin vaan mieleen koko asia. En voinut lainkaan pahoin, mutta en ajatellut vaan koko asiaa:). Eli en siis syönyt yhdeksään tuntiin mitään, ja hyvin jaksoin. Kyllä siellä sairaalassa sitten saa tipan, mistä tulee nesteet, sokerit, suolat ja lääkkeet:) Eli älä huoli. Syö toki jos on nälkä, mutta ei mitään paniikkia, jaksat kyllä:) Synnytyksen aikana saat vettä ja mehua halutessasi.

jos mietit, että miten voit parhaiten valmistautua tulevaan synnytykseen, niin kokemuksesta voin sanoa että rentoutumisen harjoittelua. Kannattaa suhtautua jo etukäteen tuleviin supistuksiin, niin että ne ovat vain lihassupistuksia. Ei mitään sen kummempaa. Mielikuvaharjoittelet vaikka etukäteen:) Synnytyksessä loppuun asti kipu jota tunnet, on vain sitä kun kohtulihas supistuu. Kannattaa siis etukäteen ajatella että kun synnytys alkaa, niin ei panikoi, vaan koittaa rentoutua samaan aikaan kun tämä lihassupistus on. Ei kannata tehdä synnytyksestä mitään dramaattista, isoa peikkoa mielessään. Kun ei pelkää, niin kipu ei oikeastaan tunnu edes niin kovalta. Itse olin ihan rauhassa kotona ja joka supistuksella keskityin rentoutumaan. Tietenkin jännitti, mutta ei enää pelottanut. Kestin ihan mainiosti n.4tuntia, ja aina siinä välissä koetin nukkua, rentoutua ja lepäillä. Kun saavuin sairaalaan niin olin 5cm auki ja minulle suorastaan tyrkytettiin epiduraalia. En olisi sitä vielä välttämättä tarvinnut. Otin sen kuitenkin, koska lääkäri oli juuri osastolla käymässä. Epiduraalin jälkeen viimeisetkin tuntemukset katosivat. Ja epiduraaliahan lisätään samasta kanyylista, jos tunto palaa, ja näinollen en tuntenut ponnistusvaiheessakaan ainoatakaan supistusta, tai muutakaan kipua. Eli luota itseesi, ja voimavaroihisi. Itse en joutunut edes käyttämään näitä voimavaroja, joita olin niin paljon etukäteen jännittänyt. Synnytys oli elämäni hienoin kokemus. Suurin osa synnytyksistä menee ilman komplikaatioita, ja on aivan mahtavaa kun nykyään on tuo epiduraalipuudutus, joka mahdollistaa synnytyksen täysin ilman kipua:) Tsemppiä elämäsi hienoimpaan hetkeen!