Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ei viihdy kotona perheemme parissa!?
01.01.2009 |
Eli kolmannen lapsemme syntymän jälkeen on mieheni ja lastemme isä alkanut olla tympeä ja pahantuulinen kotona olessaan. Ongelmana on lähinna viikonloput ja lomat, arkisinhan hän näkee meitä muita vain pari tuntia.
Missä on vika? Olen aina huomioinut mieheni ja nyt hiljattain on myös petielämämme palautunut viimeisen lapsemme syntymästä. Lapsemme ovat 5, 3 ja 1 vuotiaat.
Onko tämä lopun alkua vai vain vaihe/kriisi mieheni elämässä? Olen yrittänyt jutella asiasta ja hän myöntää ainaisen melun ärsyttävän. Muuta ei osaa sanoa.
Omaa aikaa hänellä on, viilettää urheilun parissa usein yksikseen. Minulla sitä sen sijaan ei ole. Hoidan talouden, miehelleni jää vastuulle vain lapsien kanssa leikkiminen ja oleminen. Se on OK, nautin kotihommista ja kodin henkenä olemisesta. Ja myös lapseni ovat minulle elämän valopiste, ennen sitä oli myös mieheni, muttei enää.
Mitä teen että elämämme alkaa taas tuntua yhteiselolta ja että saan mieheni taas mukaan perheemme kuvioihin? Osaako kukaan auttaa tai onko kenelläkään vastaavaa?
Kommentit (8)
muut vaan vielä heräilee ja kerää voimia uudenvuodenjuhlien jälkeen.
Tilanteesi kuulostaa surulliselta. Lapset vielä niin pieniä ja hoivaa sekä hoitoa vaativia, että miehen sietäisi olla mukana menossa muutenkin kuin leikittäjänä. Yritä jutella miehesi kanssa, muuta en osaa neuvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenkin pyrkinyt siihen että kotityöt voi joskus odottaa ja tehdään jotain yhdessä koko perheen voimin. Ja se tekeminen voi olla vaikka legoilla rakentelua, tanssimista koko porukalla (pidämme välillä tanssi puolituntisen ja kaikki tanssii, minä, mies ja kaikki kolme lasta, nuorin 1v9kk), lauletaan yhdessä karaokea (pienetkin laulavat mikkiin vuorollaan) yms. Huomaan itsekin että lasten leikittäminen koko porukalla on paljon hauskempaa kuin yksin. Kokeile panostaa koko perheen yhdessä olemiseen.
Vastuuta jaan mielelläni, mieheni ei sitä vain ota.
Meillä ihan sama ongelma. Ja myöskin kolmannen lapsen syntymän jälkeen, eli viimeiset puoli vuotta. Mies on aina pois. Töissä tai harrastuksissa. Minä aina kotona, yksin lasten kanssa. Mietin ihan noita samoja ongelmia ja päässä pyörii noi samat kysymykset. En tiedä vastauksia. En tiedä mikä auttaisi.
Suunnittelet omia menoja ja ihan vaan jätät miehelle lapset + kotityöt. Jos vaikka tekisikin jotain kun on yksin vastuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin jos joutuu liian kauan olemaan pelkästään kotona lasten kanssa. Hän kaipaa kovasti aina omaa tekemistä ja puuhastelua. Mutta niin kaipaan minäkin! Eli voin sanoa, että meidän perheessä minäkin olen välillä ihan yhtä tympiintynyt kaikkeen. Mä olen sitä tyyppiä etten voi olla pelkästään lasten kanssa leikkimässä jatkuvasti, vaan haluan jotain muutakin projektia. Esim. kesisin puutarhanhoitoa tai jotain kaappien siivoilua. Sitten välillä teemme jotain lastenkin kanssa.
Nyt kun on erottu ei muksut kiinnosta pätkääkään. kerran 5 vkossa tulee ehkä tekstai jossa kyselee kuulumisia. paljon 1,5v ja 4v niistä kostuvatkin.
että sinulla on ohjat käsissä teidän perheessä. Miehellä on VAIN leikittäjän rooli, kuten mainitsit. Yritä jakaa vastuuta ukollesi, ennenkuin syrjäytyy perheestä täysin! Oletko ylihuolehtiva, kaiken pitää olla aina tiptop?