meille tuli ero

(ellei syynä väkivaltaa, päihteitä tms. ulkoista syytä) sillä se vaihe on sellainen kriisin paikka, joka voi mennä ihan odottelemalla ohi. Onhan se veemäistä että mies ei meinaa kasva aikuiseksi, mutta sekin joskus tulee sieltä, vaikka hitaasti (ja pienellä lastenhoitoon pakottamisella esim. itse häipymällä paikalta säännöllisesti).



Ainakin kannttiasi odottaa että saa nukuttua tarpeeksi, väsyneenä ei pysty tekemään rationalaisia ratkaisuja.

paljonko vauva- ja leikki-ikäisten vanhemmat tekee koti- yms. huoltotöitä päivässä. Suurin osa miehistä ilmoittaa vastaavansa pihasta, talosta ja autonhuollosta ja heidän huima päivittäinen työpanoksensa onkin puoli tuntia. Naisilla kuusi.

miehen piti tulla tänään viemään aamusta lapsia ulos jua oleen niitten kans kun ei nähny viikkoon niitä. Se asuu tossa puolenkilsan päässä meistä. Ei vastannu puhelimeen aamul ja menin sitte ite ulos. En usko että se mies muuttuu ikinä ja välittää lapsista. oon puhuni ja selittäny sille kuinka tarvin omaa aikaa ja haluisin nukkua etes josku( esikoinen heräilee yöllä viäkin). Ollan puhuttu ja sovittu mutta mikään ei toimi. Päätin tänä aamuna että en vastaa sen yhteyden ottoihin enkä mihinkään. Jos ei halua lapsiaan hoitaan olkoon sitte mun puolesta hoitamatta. Toivottavasti joskus sen edestään löytään.

En tyrkytä näitä sille enää ja pyydä siltä mitään eikä varmasti lapsiaan nää pitkään aikaan jos sitte ymmärtäis jotain. Ihan sama millasena hirviönä mua pidätte mutta mun mielestä lapsille on pahempi se kun ne saa aina pettyä kun isä ei tullukkaan kun piti ym.

Onnea teille jotka olette ukkonne oikeen valinneet OLEN TODELLA KATEELLINEN!!! Ja kyyneleet kohoo puistossa silmiin kun nään miesten leikkivän siä lapsien kanssa!! Ottaa niin päähän!! Pakko pärjätä ite muutavaihtoehtoo ei enää ole.



ap

me olla aviopari ihan avoliitossa. Ja mies muutti jo muualle pariviikkoo sitte. Ja oli työttömänä heinä elo ja syys kuun. ollu nyt viikon töissä. Eikä laittanu tikkua ristiin mun raskausaikana esikoisen eteen. viä sinä aamuna kun rupesin synnyttään oli puistossa esikoisen kanssa ja sinä päivänä kun tulin kotiin mies jätti mut 2 lapsen kans kotiin yksin!



ap

niin tiedäthän että voitr mennä pariksi viikoksi ensikotiin? He auttavat sinua vauvan hoidossa ja saat nukuttua univelkoja pois.



Ota kaikki tuki vastaan, se ei ole mikään häpeä.



Tsemppiä!

mihkään ensikotiin mennä. rakastan hoitaa mun lapsia ja kotia mutta haluisin olla mun miehen kans vaan perhe ihan tavallinen perhe joka teekee yhdessä kaikkee mukvaa lasten kans mutta kun se ei tajua. harmittaa niin paljon.

Meillä oli eilen oikein kunnon puhdistava keskustelu siitä, että tämä meidän perhe-elämä ei vaan toimi. Lapsi 1,5v, toinen tulossa, omakotitalo kesken ja miehellä töissä kova kiire. Hoidan kaiken kotiin ja lapseen liittyvän ja mies tulee kotiin kun muistaa tai ehtii rättiväsyneenä. Kaikki vapaa-aika menee rakentaessa, molemmilta.



Miehen on vaikea olla läsnä kun koko ajan on sellainen olo, että pitäisi olla jotain tekemässä. Eilen piti olla vapaata töistä, mutta joutuikin menemään ja petyin niin, että väänsin itkua. Asiat keskusteltiin halki ja kumpikin sai sanoa, mikä mättää.



Jos otat miehesi takaisin niin touhun on pakko muuttua. Noin pieni vauva on vielä tosi kiinni äidissään, mutta isomman kanssa pitää isänkin pärjätä. Mies voi myös laittaa ruokaa, käydä kaupassa jne. Meillä ongelmana on se, ettei mies osaa hoitaa lasta tai leikkiä hänen kanssaan. Eilen kun lapsi leikki selvästi ruoan laittoa niin mies meni sanomaan, että eihän sulla ole mitään siinä kipossa mitä kauhoa :-) Minun piti sitten sanoa, että se on hei leikkiä.



Ehkä tuo joskus oppii. Toivotaan ainakin.

niin kylää 2 kk ikäinen vauva voi olla tunnin pari ilman äitiä. Lapsia ei nimittäin opi hoitamaan kuin tekemällä ja (ex)miehesi näyttää olevan tyyppiä joka ei opettele sitä jos sinä olet paikalla.



Ja vauva kannattaa opettaa juomaan pumpattua maitoa pullosta.

ERoaminen pitäisi lailla kieltää pikkulasten vanhemmilta, ettei ne väsymyksissään ja hormonihuuruissaan pilaisi lastensa tulevaa elämää aivan turhaan.

Mulla on lapset tolla ikäerolla ja muistan noilta vuosilta tasan tarkkaan sumua, mustaa ja harmautta. Hoidin myös lapset käytännössä yksin, tilanne miehen kanssa oli vaikea ja lopullinen ero tuli kun nuorimmainen lapsista oli alta vuoden. Eron jälkeen väsymys jatkui vielä pitkään, pari vuotta.

Muistan, etten tajunnut ollenkaan omaa väsymyksen astetta, ennen kuin vasta vuosien jälkeen kun väsymys alkoi pikkuhiljaa helpottaa. Nyt kun lapset ovat jo kouluiässä, niin mua lähinnä harmittaa se, että en enempää hakenut apua omaan jaksamiseen ja väsymykseen. On kurjaa, kun ei enää muista vauva-ajoista mitään. Ja on painajaismaista ajatella, millaisia traumoja väymys on lapsille aiheuttanut. Vaikka mun lapset voi hyvin nyt, on menneisyyden painolasti ajoittain vaikea kestää. Väsynyt äiti ei pysty olemaan hyvä äiti. Se on vaarallinen noidankehä. Väsynyt äiti ei pysty olemaan johdonmukainen, ei pysty pitämään rajoja yhtä hyvin kuin ei-väsynyt ja kun taas lapset aistivat äidin väsymyksen, he oireilevat-> äiti on yhä väsyneempi jne.



Oon pahoillani, en ehdi nyt jäsennellä tätä mun omaa tekstiä kun on hoppu ja tiedän, että vastaan aiheen vierestä, mutta erosit tai et, niin pidä huoli itsestäsi. Hae tukea, hae apua. Ole tiukka lasten isän kanssa, hänellä on velvoitteet jotka hänen täytyy hoitaa, piste. Jos hän ei hoida, ryhdy toimenpiteisiin. Soita lastenvalvojalle ja selitä tilanne. He ovat nähneet vastaavia juttuja vaikka kuinka. Kerro, että tapaamiset eivät suju. Pyydä, että joku sieltä soittaisi miehelle ja vähän "kovistelisi" tätä puhelimessa tai tapaamisessa. Juttele tilanteesta neuvolassa. Yritä hakea itsellesi kodinhoitoapua kaupungin sosiaalipalveluiden kautta. Jos et saa, niin ole tiukka ja vaadi. Ota yhteyttä eri järjestöihin, joissa on esimerkiksi mieskaveri-tyyppistä toimintaa, hae sitä. Verkostoidu muiden lapsiperheiden kanssa, yritä löytää tuttavia samassa tilanteessa olevista ihmisistä joiden kanssa voitte auttaa toinen toisianne. www.eroperhe.net on hyviä vinkkejä yksinhuoltajien olohuone-toiminnasta esimerkiksi. Mene mukaan. Ota lastenhoitaja silloin tällöin. Yritä saada oma perheesi ja miehen perhe auttamaan mahdollisimman paljon. Älä tunne syyllisyyttä lasten sysäämisestä hoitoon. Ikinä. Lepää aina kun voit. Älä stressaa siivouksista tai muista turhanpäiväisyyksistä. Hae lapsille osa-aika tarhapaikkaa jos yhtään siltä tuntuu, sitten kun he ovat vähän isompia. Jos olet oikein väsynyt, käytä ensimmäiset kuukaudet siihen, että saat univelat nukuttua pois. Jos tulee oikein tiukkaa, voit mennä vaikka ensikotiin nukkumaan. Älä missään nimessä milloinkaan häpeä pyytää apua.



Mä en itse nukkunut neljää tuntia pidempiä pätkiä kahteen vuoteen. Ja joo, olin ihan väsymyksestä dille. Ei kahta aivosolua kohdannut päässä. Itkin ja olin ihan rikki. Onneksi selvittiin kaikki hengissä, loppuunpalaminen on aikas paha juttu. Saati kun se tapahtuu yksin lapsiaan hoitavalle äidille.



Tsemppiä, voimia ja jaksamista. Ja vielä- vilpittömästi toivon, että saisitte miehen kanssa suhteen toimimaan. Jos suhde toimii, niin on kannattavaa tehdä ainakin kaikkensa sen eteen:)