Näin viime viikolla ensi rakkauteni moniin vuosiin, enkä voinut olla miettimättä, että

koska lapset harrastaa samassa joukkueessa. Tulisesta teinirakkaudesta on aikaa yli 20v. Ihmettelen todella mitä hänessä silloin näin. Ei jutella mitään, moikataan vain. Aika hassua, koska muiden vanhempien kanssa kyllä pulistaan kovastikin. Hän oli kuitenkin yli vuoden tärkein asia elämässäni. Hänellä enemmän lapsia kun minulla, mikä ei yllätä koska on itse isosta perheestä. Luulisin että taloudellinen tilanne nyk miehen kanssa parempi, vaikka "ex" pärjääkin varmasti elämässään paremmin kun olisi voinut lapsuudesta/nuoruudestä päätellä.

Pitäisiköhän tänään ihan jutella, hmmm...

vastausta saamaan. Jos häntä rakastat vielä niin ymmärrän että koitat jollain tavalla selittää itsellesi miksi olisi kannattanut jäädä hänen kanssaan yhteen (oisit muka saanut haluamasi tyttären). Muuten en voi käsittää ajatuksiasi.

että mitä jos törmäisin ensirakkauteeni, jonka kanssa seurustelin pitkään, mutta joka sittemmin muutti ulkomaille asumaan. Mietin, että mitähän hänelle kuuluu.



Itse olen vihdoin saanut ihanan perheen: pieni tyttäreni on tärkeintä maailmassa. Ja mieheni heti hänen jälkeen.

vastausta saamaan. Jos häntä rakastat vielä niin ymmärrän että koitat jollain tavalla selittää itsellesi miksi olisi kannattanut jäädä hänen kanssaan yhteen (oisit muka saanut haluamasi tyttären). Muuten en voi käsittää ajatuksiasi.

Mutta, kieltämättä oli aika tunnemylläkkä nähdä häntä yhtä äkkiä vuosien jälkeen. Eikä herättänyt mitään rakkauden tunteita, vaan .. hmm.. miten sen sanoisi,olin oikeastaan hänestä ylpeä ja onnellinen hänen puolestaan, kun hän leperteli ja pelleili tyttäriensä kanssa.. Vaikea selittää..ap

Kaveria pystyn olemaan sellaisen "yhden kesän jutun kanssa". Hän oli mun kesäkolli. Vaikka juttumme ei miellyttävästi päättynytkään, mutta kavereita ollaan. Ehkä siksi, ettei juttumme kovinkaan vakavaksi päässyt ja tavallaan tiesin sen alusta asti.



Ensirakkauteni otti 15 vuoden erossaolon jälkeen facebookissa yhteyttä. Hetkeksi hänet kaveriksi huolin ja muutama sana vaihdettiin. Ei minulla hänelle mitään sanottavaa tuntunut löytyvän ja kyseisen henkilön naaman näkeminen ärsytti, niin poistin hänet kaverilistalla enkä takaisin huolinut.

Sen yli olen kuitenkin päässyt kun joskus en voinut sanoa hänen nimeään ääneen ja ihmettelin, mitä hänessä muka joskus näin. Mutta olen menneisyyteni hyväksynyt ja todennut, että mennyt mennyttä ja sen jälkeen on vain suunta ollut ylöspäin ja nyt mulla on se oma todellinen rakas ollut jo reilu 10 vuotta.



Miksi pitää märehtiä menneitä ja manailla, että "en todellakaan ymmärrä mitä hänessä näin silloin". Se tilanne on ollut silloin se ja tässä tilanteessa et olisi, ellet olisi sitä menneisyyttä elänyt.



Ehkä vähän aiheen vierestä mutta kuitenkin... Eli itse exän nähdessä / hänestä kuulleessa en mieti että mitäköhän meillä olisi voinut olla. Tai tuon kesäkollin kohdilla hymy suupielessä mietin, että olis voinut olla ihan ok elämä, mutta nykyisen miehen kanssa intohimoinen elämä =) Kesäkollin intohimo taisi kestää sen yhden kesän, pidemmälle paukkuja ei olisi riittänyt =D

vastausta saamaan. Jos häntä rakastat vielä niin ymmärrän että koitat jollain tavalla selittää itsellesi miksi olisi kannattanut jäädä hänen kanssaan yhteen (oisit muka saanut haluamasi tyttären). Muuten en voi käsittää ajatuksiasi.

Mutta, kieltämättä oli aika tunnemylläkkä nähdä häntä yhtä äkkiä vuosien jälkeen. Eikä herättänyt mitään rakkauden tunteita, vaan .. hmm.. miten sen sanoisi,olin oikeastaan hänestä ylpeä ja onnellinen hänen puolestaan, kun hän leperteli ja pelleili tyttäriensä kanssa.. Vaikea selittää..ap

Mä kyllä ymmärrän mitä tarkoitat. Et ole vihainen exällesi, etkä rakasta häntä. Mutta hauska nähdä, että hänellä (ainakin ensivaikutelman mukaan) onnellinen elämä. Sitä kuitenkin aina itse toivoo ihmisille hyvää ja mielenkiintoista nähdä mitä ennen niin tärkeälle ihmiselle kuuluu nykyään esim juuri 10 vuoden jälkeen.

t. nro 8

vastausta saamaan. Jos häntä rakastat vielä niin ymmärrän että koitat jollain tavalla selittää itsellesi miksi olisi kannattanut jäädä hänen kanssaan yhteen (oisit muka saanut haluamasi tyttären). Muuten en voi käsittää ajatuksiasi.

Mutta, kieltämättä oli aika tunnemylläkkä nähdä häntä yhtä äkkiä vuosien jälkeen. Eikä herättänyt mitään rakkauden tunteita, vaan .. hmm.. miten sen sanoisi,olin oikeastaan hänestä ylpeä ja onnellinen hänen puolestaan, kun hän leperteli ja pelleili tyttäriensä kanssa.. Vaikea selittää..ap

Mä kyllä ymmärrän mitä tarkoitat. Et ole vihainen exällesi, etkä rakasta häntä. Mutta hauska nähdä, että hänellä (ainakin ensivaikutelman mukaan) onnellinen elämä. Sitä kuitenkin aina itse toivoo ihmisille hyvää ja mielenkiintoista nähdä mitä ennen niin tärkeälle ihmiselle kuuluu nykyään esim juuri 10 vuoden jälkeen.

t. nro 8

Ja meillä oli hyvä suhde, joka vain lophti, kun lähdin opiskelemaan eri paikkakunnalle. Ei ole siis mitään syytä vihata häntä häntä..

Ja tosiaan oli kiva nähdä hänet iloisena, onnellisena. ap

Jos olisit alkanut olemaan ensirakkautesi kanssa olisitte nuorina sosiaaliset taidot vielä kehittymättöminä olleet yhdessä kunnes olisitte eronneet. Nyt voit ajatella kaunista muistoa ja sitä, että hän on olemassa.

mitä ihmettä olen voinut hänessä nähdä.

mutta olimme yhdessä yli kymmenen vuotta ja minun täytyy myöntää, että rakastan häntä edelleen. Minulla on nykyään perhe ja rakastan kyllä lapsiani yli kaiken, mutta mutta...

onneksi asuu niin kaukana että tuskin on vaaraa törmätä.