Missä ovat kiltit ja rauhalliset lapset?

että se väkivaltainen taapero. Mielestäni olen kasvattanut lapsiani samaan tapaan kuin tuttavanikin. Mutta...tiedä sitten, onko kaikki aina kasvatuksestakaan kiinni.



On meillä myös tosi rauhallinen ja iloinen tyttö.

näinhän se aina menee, opettajat ovat ylivertainen ihmisrotu, joita ei saa arvostella. Kyllä kai minä oman lapseni tunnen paremmin kuin vatipääopettajat. Ei ole lellitty poikaa, ei, on annettu rajoja ja rakkautta. Koulussa vaan ei kukaan halua kuunnella, mitä lapsella on oikeasti sanottavaa. Heti vaan jälki-istuntoa, varmuuden vuoksi, jos erehtyy puolustelemaan itseään. Kyllä minulla on viimeinenkin kunnioitus näitä kaikentietäviä kääkkiä kohtaan huvennut lapsen koulunkäynnin myötä.

koulussa opettajat pitävät häntä häirikkönä. Kaikki häiriöt luokassa pannaan meidän pojan syyksi. Opettajat ovat aina oikeassa, vanhemmat väärässä. Näin se vain menee ja mitään emme voi.

Menet seuraamaan koulupäivää koululle, istut siellä luokan takaosassa, vaikka viikon ajan joka päivä, saat kuvan, tai voit pyytää luokkaan seuraamaan jonkun ulkopuolisemman, koulukäyntiavustajan.

Voit pyytää siirtoa toiseen luokkaan, jos rinnakkaisluokka? Tai ääritapauksessa toiseen kouluun.

Toisaalta huomioi, että lapset voivat olla erilaisia eri ympäristöissä. Eli lapsesi voi rieaantua isosta ryhmästä tm syistä.

ainakin saavat joka puolelta palautettan hyvästä käytöksestään

Jokaiselle niitä ei suoda.;D

Kotona pitää saada riehua ja näyttää tunteensa, ettei koulussa sitten tarvi!

koulussa opettajat pitävät häntä häirikkönä. Kaikki häiriöt luokassa pannaan meidän pojan syyksi. Opettajat ovat aina oikeassa, vanhemmat väärässä. Näin se vain menee ja mitään emme voi.

reissuvihot täynnä valituksia käytöksestä. Milloin mistäkin. Keskusteltiin aina pojan kanssa asiallisesti, ei ikinä arvosteltu opettajaa. Mutta poika aina sanoi tarinan erilailla kuin ope, että ope liioitteli ja syytti turhaan tai enemmästä kuin oli tapahtunut. Silti jotenkin uskottiin opeakin, ja ajateltin, että ehkä poika sitten on villi ja levoton tunneilla.



2-luokan jouluna ope jäi eläkkeelle. Ja tuli uusi nuori ope. Kaikki alkoi sujua todella hyvin. Varasin ylimääräisen vanhempainvartinkin, kun olin huolissaan kuinka vastavalmistunut ope pärjää jos lapsi hankala. Hänen mielestään ei ollut mitään ongelmia, oikein mukava poika. Taitava matematiikassa, ja toisaalta kuviksessa, käsitöissä ja liikunnassa. Ensimmäistä kertaa alkoi tulla positiivista palautetta. Poika tuntui myös viihtyvän koulussa paremmin.



En tiedä oliko opettaja jo kyllästynyt työhönsä, odotteli eläkkeelle pääsyä, tai vain ei kemiat kohdaneet meidän pojan kanssa. Toki sen ei saisi antaa näkyä työssä, eikä lapselle sitä näyttää.



Nyt reipas kolmasluokkalainen. Uusi opettaja taas, ja hyvin on syksy alkanut.



Halusin vain sanoa, tuon yhden puolustukseksi, että joskus opettajakin voi olla väärässä.

on siellä luokan perällä seuraamassa niin mitä luulet että tapahtuu? Tietysti lapsi käyttäytyy paremmin, haluaa näyttää äidille että on se sama kiltti poika mikä kotonakin.

Kyllä lapset voivat käyttäytyä koulussa huonosti vaikka kotona olisivat kuin herran enkeleitä.

Minä ainakin uskon opeja että lapseni riehuu koulussa ja on välillä levotonkin vaikka kotona käyttäytyy hyvin! Miksen uskoisi mielummin aikuista!?

Lapseni ainakin villiintyy kun toiset villiintyy, sit jos joku pelleilee niin hänen on vaikeaa piettää nauruaan.

koulussa opettajat pitävät häntä häirikkönä. Kaikki häiriöt luokassa pannaan meidän pojan syyksi. Opettajat ovat aina oikeassa, vanhemmat väärässä. Näin se vain menee ja mitään emme voi.

Menet seuraamaan koulupäivää koululle, istut siellä luokan takaosassa, vaikka viikon ajan joka päivä, saat kuvan, tai voit pyytää luokkaan seuraamaan jonkun ulkopuolisemman, koulukäyntiavustajan.

Voit pyytää siirtoa toiseen luokkaan, jos rinnakkaisluokka? Tai ääritapauksessa toiseen kouluun.

Toisaalta huomioi, että lapset voivat olla erilaisia eri ympäristöissä. Eli lapsesi voi rieaantua isosta ryhmästä tm syistä.

Tässä on lähetty ihan väärälle linjalle heti alkuunsa. Lapsi ei saa apua kun vanhemmat eivät ole yhteistyökykyisiä ollenkaan! Surullista.:( Tässä opetetaan vain lapselle että esivaltaa ei tarvitse kunnioittaa ja kaikki opet on vatipäitä ja lapsi on paras ja lapsen sana on totuus. Ois hyvä kun ope tajuais joskus vähä videoida tilanteita ja vois sitte näyttää arvon rouvalle mitä se lapsi siellä koulussa touhuaa!

näinhän se aina menee, opettajat ovat ylivertainen ihmisrotu, joita ei saa arvostella. Kyllä kai minä oman lapseni tunnen paremmin kuin vatipääopettajat. Ei ole lellitty poikaa, ei, on annettu rajoja ja rakkautta. Koulussa vaan ei kukaan halua kuunnella, mitä lapsella on oikeasti sanottavaa. Heti vaan jälki-istuntoa, varmuuden vuoksi, jos erehtyy puolustelemaan itseään. Kyllä minulla on viimeinenkin kunnioitus näitä kaikentietäviä kääkkiä kohtaan huvennut lapsen koulunkäynnin myötä.

Miksi opettaja liioittelisi asiaa tai tietentahtoen tekisi pojastasi syyllistä häiriköintiin? Mitä hän siitä mahtaisi hyötyä?



Tuollaisesta negatiivisesta ja opettajaa arvostelevasta asenteesta on varmasti haittaa teidän tilanteessa. Eikö kanattaisi käyttää voimavarat tilanteen ratkomiseen? Jos koululta tulee pojallesi aina negatiivista viestiä, alkaa hän pian käyttäytyä odotusten mukaan: ilkeästi ja häiriköiden ( ellei ole jo käynyt niin ). Ei poikasi sisimmissään haluaisi niin käyttäytyä, onhan hän kotonaankin oma itsensä. Mutta lapsi ei keksi muuta keinoa! Sinun tulee vanhenpana auttaa häntä ratkaisussa, ei sekoittaa lasta entisestään. Koulua jäljellä vielä vuosia, auta lastasi selviytymään niistä kunnialla.



T. ei ope, mutta perheiden kanssa paljon työskennellyt

(näillä oppilailla siis sama harrastus kuin omilla lapsillani)



Lapset ovat vanhempiensa seurassa kuin eri ihmisiä: koulussa häiriköivät ja ongelmia aiheuttavat ovat äidin/isän seurassa pikkumussukoita. Kannattaisi ehkä kuitenkin uskoa sitä, millaista viestiä koulusta tulee - poikkauksia varmasti löytyy (kuten mistä asiasta tahansa), mutta kyllä ne kotiin tulevat viestit yleensä ihan asiaa ovat.



Ja lapsille on aivan luonnollista, että omaa osuuta vähätellään ja muiden osuutta suurennellaan - varsinkin kun omista vähemmän kivoista tekosista pitää kertoa omille vanhemmille.



Ei ole yhden käden sormissa laskettavissa, kuinka monta kertaa esim. joku oma oppilaani on kotona kertonut aivan eri version asioista (jää koulussa suoraan minulle kiinni jostain kiellettystä ja myöntää asian, kotona kuitenkin selittää, että ope syyttää ilman syytä). Asian oikea laita selviää sitten vanhemmalle kun soittaa minulle ja ihmettelee, miksi lapsi sai turhaan rangaistuksen.



Ja juu, en kirjoita tätä kesken työpäivän, olen äitiyslomalla =)

Ai että minä rakastan pieniä, vilkkusilmäisiä pojanviikareita, jotka touhullaan ja tohinallaan pistävät monen rauhallisen ihmisen elämän sekaisin. Suurin osa pojista on "synnynnäisesti" käytökseltään vilkkaampia, äänekkäämpiä ja fyysisempiä kuin tytöt ja aina tämä fyysisyys nähdään heikkoutena ja huonona käytöksenä. Päiväkoti- ja koulumaailma on täysin rakennettu kilteille ja rauhallisille tytöille, jolloin luontaisesti vilkkaammat pojat joutuvat aina silmätikuksi ja syylliseksi kaikkeen. Onneksi näistä vilkkaista poikasista usein kehittyy pärjääjiä ja menestyjiä myöhemmässä elämässään. Enemmän olisin huolissani ylikiltistä, suorittaja-poikalapsesta, joka hautoo sisällään kaikki patoumat ja sitten joskus vuonna yksi ja kaksi ampuu kaikki luokkatoverinsa! ps. Ja minulla ei ole ongelmalapsia, vaan normaalin eloisat ihanat pojat 5v. ja kohta 2v.

niin eiköhän ne lapsetkin sitten aika pitkältä saman sorttisia ole. Miten se voi olla niin vaikea ymmärtää, että ei vilkkaus tai eloisuus ole sairaus. Onhan aikuisissakin huomattavia eroja!



Meillä toinen lapsi on rauhallinen, toinen vilkas. Meillä on taatusti tiukat säännöt ja rajat, mutta eihän vilkasta lasta voi opettaa rauhalliseksi tai sitä rauhallista lasta vilkkaaksi. Se on ihmisen luontainen taipumus, joka ei kasvatuksella tai ympäristön painostuksella muuksi muutu.