Lue keskustelun säännöt.
Tähän on tultu: tunnen syyllisyyttä kun hoidan 3-vuotiasta kotona
08.10.2009 |
ja pelkään hänen jäävän ilman virikkeitä.
Tilanne siis se että määräaikainen työsuhde päättyi äskettäin ja olen nyt raskaana (vauvan pitäisi syntyä tammikuussa) eli uuden työn hakeminen ei oikein enää kannata (näin sanoivat myös työvoimatoimistossa). Muitta mutkitta otin tyttöni pois päiväkodista ja olemme olleet alkukesästä asti kotona.
Kesällä kaikki meni hienosti, puistossa oli aina porukkaa ja elämä hymyili. Nyt syksyn tullen kummasti puistot on tyhjenneet vaikka tiedän alueella asuvan paljon kotiäitejä. En voi tajuta, mihin ne ulkoilut lopetaaan heti kun lämpötila on alle 15 astetta ;)
Tyttöni on tosi rauhallinen, sellainen haaveilijaluonne, viihtyy paljon kotona eikä koskaan ole kysellyt tai itkenyt kaveriseuran perään. Kerhossa käy pari kertaa viikossa, sinnekin jäi ensin vain itkun kanssa mutta nykyään jää ihan mielellään, ei tosin innosta hihkuen.
Joskus kun katselen hänen yksin leikkimistään olohuoneen lattialla tulee mieleen että pitäisikö elämän olla menevämpää: tuenko hänen rauhallista tarkkailijaluonnettaan liikaa väärään suuntaan ja lapsesta tulee epäsosiaalinen? Yritän kyllä treffailla muiden äitien kanssa joilla on lapsia mutta suurin osa on töissä eikä ymmärrettävästi aikaa ole kauheasti.
Onko muilla samanlaisia tuntemuksia? Virikehoitoon en aio lastani viedä, mutta halusin vaan purkaa tuntojani ja ehkä saada "synninpäästön" että lapsi voi olla ihan onnellinen tällaisessa tylsässä kotiarjessakin.
Kommentit (18)
Elämähän on sitä arkea pääosin, hyvä siihenkin oppia ettei aina virikettä ja vilskettä. Sinulla nyt hyvä aika tutustua lapseen ja olla tämän kanssa, ennen kuin uusi syntyy. Jos itse liikut ja olet sosiaalinen ja aktiivinen, ja lapsi on mukana niin en näkisi ongelmaa olevan. En tiedä mistä päin olet, mutta viikollahan voi reissata ja käydä erilaisissa paikoissa jonne ei muuten tulisi lähdettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en jaksa uskoa että sellainen olisi yhdellekään lapselle pahasta! Ei tuon ikäinen tarvitse ympärilleen jatkuvaa härdelliä ja kaveriseuraa, varmasti "sosiaalistuu" tarpeeksi nytkin!
Aattele, lapset on niin erilaisia, mä taas tunnen huonoa omaatuntoa kun pidän kaksivuotiasta tyttöäni kotona ja syvällä sisimmässäni uskon että hän kaipaa lapsiryhmään. Hänellä on isoja sisaruksia (jo koulussa ja eskarissa, eli poissa osan päivästä) ja vaikka kuinka käymme puistoissa ja avoimissa kerhoissa päivisin, koen että lapsi turhautuu ja tylsistyy kotona mun kanssa :( ja nauttisi luultavasti aidosti päivittäisestä ryhmätoiminnasta. Hän vain on supersosiaalinen ja erittäin toiminnallinen luonne. Että tasapainoilua omien tunteittensa kanssa täälläkin!
jos haluat lisää, niin yritä tutustua kerhokavereiden äiteihin ja järjestää ulko/sisätreffejä. Mutta ei nekään pakollisia. Lapsellasi on ihana etuoikeus kiireettömään kasvuun ja elämään, sosiaalistumiseen äitinsä kanssa ja tukemana. Ei tosiaan jää mistään paitsi.
Itse olen kotona 5v, 3v ja 1v7kk kanssa! Toki heillä on seuraa toisistaankin, mutta kyllähän mulle on moni sanonut, että tuon 5v paikka olisi hoidossa.
Virikehoitoon en todellakaan vie kun kerran kotona saa vielä olla! Eikä kolmivuotiastakaan todellakaan tartte viedä sen takia minnekään hoitoon, että tarttis saada kontakteja!
Etsikää vaikka jokin avoin kerho jossa näkisitte kerran/kaksi viikossa muita lapsia, se riittää hyvin.
Onneksi lapsellasi on fiksun oloinen äiti joka tajuaa ottaa lapsen kotiin -joku pöljä jättäisi pienen hoitoon kun on vauvan kanssa kotona!
Tsemp, kyllä se siitä suttaantuu!
jos käy pari kertaa viikossa kerhossa, leikkii itsekseen kerran-kaksi kuussa käy joku lapsiperhe kyläilemässä teillä tai te heillä.
Vanhempien seura riittää pitkälle. Leikkipuistossa käynti, pienet kävelyretket, kauppareissut, ruoanlaitto yhdessä, leipominen, yhdessä lukeminen, laulaminen, piirtäminen sekä äänikirjat..
Nykyään korostetaan aivan liikaa virikkeitä. Virikkeitä on maailma pullollaan. Virikettä on jo siinä, kun seuraa ikkunasta syysmyrskyä, pelaa vanhemman kanssa muistipeliä (kolmevuotiaskin kykenee helppoon muistipeliin), imuroi lattioita, täyttää astianpesukonetta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kasvoin maatilalla perheen viidentenä lapsena. Isommat sisarukset olivat niin paljon vanhempia ettei heistä ollut "leikkiseuraa". Luonteeltani olin ujo. Ennen koulua kävin äidin kanssa joskus seurakunnan kerhossa mutta en suostunut jäämään sinne yksin enkä suostunut puhumaan kellekkään mitään. Muutenkaan en alle kouluiässä suostunut puhumaan kellekkään viereaille esim. neuvolalääkärille =).
Kuitenkaan minulla ei ollut mitään ongelmia sopeutua kouluun ja nykyään olen oikein sosiaalinen luonne. Minulle sopi se että sain rauhassa kypsyä tavallisessa kotiarjessa.
Nyt hoidan omia lapsiani kotona enkä usko että pilalle menevät vaikka viisivuotias esikoinen ei ole vielä päivähoidossa ollut koskaan. Nyt on alannut kaivata enemmän kavereita mutta eiköhän kerhot + kaverivierailut riitä kuitenkin vieläkin.
t. kolmen äiti
Aivan hyvälle kuulostaa elämänne!
Miti kuinka moni aikuinen tuskailee omaa kiirettää, kun pitää tehdä niin monenlaisia asioita. Töitä, kouluttautua, harrastaa, sisustaa, matkustaa, lapsia...
Jospa sinulla on siellä kasvamassa tasapainoinen ihminen, joka osaa nauttia tulevaisuudessa tavallisesta arjesta? Koko aikaa ei tarvitse hötkyillä, etenkään lapsena!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen sellainen pöljä, jonka vähän alle 3-vuotias on osan viikosta päiväkodissa, vaikka itse olen kotona :). Meillä tyttö haluaisi ohjattua tekemistä jatkuvasti, myös kotipäivinä; ei siis leiki yksinään kuin ihan hetkittäin. Me maalaamme ja piirtelemme usein, ja nyt syksyllähän voi askarrella vaikka värikkäistä lehdistä taideteoksia. Myös pitkät kylvyt ovat olleet suosiossa, sekä muistipelit ja palapelit. Asutteko kaupungissa, jotta voitte käydä välillä lastentapahtumissa ja perhekerhoissa? Kirjastoissakin on kai usein jotain toimintaa. Eihän rauhallinen lapsi varmasti tarvitse mitään 24/7-actionia, mutta kivahan se on lapsellekin kokea uusia asioita ja totutella olemaan porukassa.
Nauti lapsestasi. Ne on niin vähän aikaa pieniä. Tulet muistelemaan tätä elämäsi parhaimpana aikana. Jos joku muuta väittää älä kuuntele häntä, koska se on vain kateutta.
Usko minua puhun omasta kokemuksesta. Ihanaa syksyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt siis molemmat lapset koulussa ja vieläkin olen kotona. Meidän perheestä riittää siis puheenaihetta naapurustolle :) Mutta en voi muuta kuin taas olla tyytyväinen tähän järjestelyyn. Tällä viikolla on joka päivä tullut joku tai parikin kaveria meille koulun jälkeen (ja koulu loppuu siis useimmiten joko klo 12 tai 13) ja viettävät mukavaa aikaa. Parasta aikaakin meillä on molemmilla lapsilla kaverinsa meillä. Olemme syöneet välipalaa, pelanneet kaikki yhdessä Wiin urheilupelejä, sitten olivat ulkona pelaamassa sählyä ja nyt ovat taas sisällä leikkimässä jotain vakoiluleikkiä.
Joku päivä käymme uimassa, joku päivä mummolla haravoimassa. Tällaista meidän arki on ja se on niin täyteläistä kuin elämä vaan voi olla. Ei ole kiirettä eikä stressiä...
Nauti täydestä sydämestä!
itse painin saman asian kanssa pitkään kunnes totesin että lapselle ehdoton vanhemman huomio ja turvallinen kotiympäristö ovat tärkeintä maailmassa. Tempperamentti määrää pitkälti tuon sosiaalisuuden ja kuten kerroit että lapsesi leikkii rauhassa ja nauttii elämästään niin se on tärkeintä. Kyllä riittää puheenaihetta siis meissä mutta näinhän se aina on :)
Nauti rauhassa ja älä "virikkeistä" lasta turhaan. Uudet tutkimkset eivät tue lainkaan tätä harrastamista. Kumma kyllä.......heh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja meillä ihan samanlainen tilanne viime syksynä :) Oltiin siis kotona pojan kaa ja vauva syntyi tammikuussa, sitten esikoinen aloitti myös kerhon ja nyt käy sitten kerhossa, muuten ulkoillaa ja käydään kyleilemässä... ja silti mietin, että riittääkö tuo ja jopa nyt 4 v neuvolassa sanotiinn, et voisi olla päiväkoti parempi... kun tuo ei suostunut tekemään kaikkia neuvolan juttua, et "epäsosiaalinen".. mitä kyl ei oo, kunhan on uhmittelija...
Mut siis samoja mietteitä ja kait sitä joka tilanteessa jotain huolehtii..
Varmaan aivan ihanaa kiireetöntä menoa teillä, mukavaa lapsille ja niille kavereille, jotka tulevat koulun päätteeksi teille, kun omat vanhemmat kiireisiä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leppoisalta.
Meillä myös vajaa 3v ja 1,5v. Kotona ollaan kaikki ja kolmaskin tässä olisi vielä haaveissa. Esikoinen on erittäin rauhallinen ja tykkää touhuta itsekseen paljon, kyläillessä ja lapsiporukassakin yleensä on enimmäkseen itsekseen. En näe ongelmaa siinä että ovat molemmat kotona, mutta varmaan vuodenvaihteen jälkeen koitetaan saada vanhempi johonkin kerhoon. Perhekerhossa ei viihtynyt, liikaa vilinää ja tahtoi hetken päästä aina pois.
Jos vaan voisin, tahtoisin itsekin olla kotona kun nuo lapset menevät kouluun. Mikä parempaa kuin olla vanhempi kotona lasten kotiutuessa.
minun kanssani kotona ja sitten syntyi pikkusisarus.Sitten oli vielä toiset 3 vuotta kotona sisaruksen kanssa. Kävi kerhossa ja futista pelaamassa 5 v lähtien.
Mulle ei kukaan kommentoinut mitään negatiivista eli ei tosi elämässä ole sellaisia ihmisiä kuin täällä.
Nyt ovat eskarissa ja päiväkodissa ja sosiaalisia kummatkin.
että esikoinen on aina ollut sellainen rauhallinen kotona viihtyvä tapaus, mutta silti lähti hyvin eskari käyntiin.
seurakunnan toiminnasta.
Minulla esikoinen oli kokonaan kotona 5-vuotiaaksi, mutta sitä ennen oli puistotädillä, kerhossa, muskarissa ja 3-vuotiaana aloitti myös tanssin.