Lue keskustelun säännöt.
Nyt apuja 3v. pojan käsittelyyn!!! Auttakaa!!!
06.10.2009 |
Alkaa mennä ihan hermo! Olemme miehen kanssa molemmat kotona kun mies on sairaslomalla. POika 3v. on jatkuvasti pahalla tuulella, kaikki kiukuttaa, temppuilee, ei ole yhtään iloinen oma itsensä. Ei usko mitään vaan kaikkea pitää hakata, rikkoa, tavaroita heitellä jne... Pikkusisko vajaa 2v. seuraa perässä, paiskoo tavaroitaa, hakkaa kaikkea esim. seinää jollain lelulla jne., suuttuu tuon tuostakin jne.
Alkaa ottaan ihan urakalla päähän kun ei voi edes mitään tehdä yhdessä kun joka asiasta pitää alkaa kiukuttelemaan tai temppuilemaan, mikään ei edes tunnu enää mielekkäältä, saatika ehdottaa mitään kivaa kun kiukuttelu alkaa heti.
Harmittaa itseäkin kun koko päivä menee vaan raivotessa ja kieltäessä. Vaikka kuinka yrität johdattaa lapsia johonkin leikkiin tai heillä olisi tilaa ja mahdollisuutta leikkiä omilla leluillaan niin ei käy, vaan kaikki pitää tuhota hakkaamalla, repimällä ja riehumalla.
Oikeesti, miten tän saa loppumaan ja tilanteen rauhottumaan?? Olen poikaa yrittänyt ottaa syliin ja antaa hellyyttä, ettei ole edes siitä kiinni, etteikö saisi rakkautta tai huomiota. Tää on ihan järkyttävää ja itselläkin menee päivä ihan pilalle kun aamulla ekat sanat tulee pojalta mankumisena ja temppuiluna!! Kokoajan on huonolla tuulella, mikään ei ole hyvä! POika on normaalisti todella hyväntuulinen, aina ollut helppo lapsi, joka innostuu uusista asioista jne. mutta tämä alkoi kun mies jäi sairaslomalle =( Olen pojalle sanonut, että saa olla paha mieli ja saa kiukuttaa, mutta tuollainen turhanpäivänen ilman syytä-kiukuttelu on hölmöä=(
Auttakaa!!!
Kommentit (6)
Kuluttakaa liikaenergiaa mahdollisimman paljon ulkona. Arkirutiineista kannattaa pitää kiinni.Pystyisikö mies katsomaan hetken toisen lapsen perään, jolloin saisit antaa toiselle jakamatonta huomiotasi?
Lisävinkkejä täältä
http://www.vaestoliitto.fi/?x11011=24775
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä tyttö 3-v. myös saa raivokohtauksia, on kylläkin saanut niitä koko pienen ikänsä ja välillä kysyy kyllä meiltä vanhemmilta pitkää pinnaa. yritä vaan jaksaa, kyllä niitä helpompiakin kausia taas tulee, pääasia että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi kotona vaikka kuinka kiukuttaa.
Enemmän tai vähemmän hankalia kausia on pojalla piisannut, vaikka luonnoltaan on sisartaan rauhallisempi noin muuten...
Meillä toimii jäähypenkki suht hyvin... Turhasta temppuilusta ja venkoilusta - jäähylle, lelujen paiskomisesta, rikkomisesta ja heittelystä - lelut jäähylle ja jos ei ala sana kuulua lähtee jäähylle poikakin. Asialliset hommat on vaan hoidettava, viime talvena kun pukeminen oli yhtä taistelua ja hoitoon oli vaan lähdettävä (olin vielä sillon töissä) saatoin suunnilleen istua pojan päällä ja pukea, kun kerran pakko oli, joskus lykkäsin jäähyilemään, jos vaan suinkin oli pari minuuttia aikaa siihen (tai jos oma päre meinas palaa totaalisesti...) Nopeasti oppi mikä on jäähypenkki ja miten siellä ollaan (huuto loppu saman tien)
Joissain asioissa on ollut kovapäisempi, mutta useamman istunnon jälkeen yleensä on mennyt jakeluunkin jotain. Nykyään nopeammin, kun tajusi, että jäähypenkki kutsuu ihan joka kerta kun aloittaa... Jätkä on nyt 3,5v ja on jo huomattavasti helpompi kuin vaikka vielä keväällä. Yleensä riittää jo kun varoitan jäähypenkistä. Eikä enää edes saa raivareita ihan alvariinsa. Tututkin naureskelee, että poitsuhan alkaa olla jo ihan ihmisiksi, kun ei puolen tunnin sisään vedä hernepeltoa nokkaan enää kuin ehkä kerran, kun ennen olis ehtinyt käämi kärähtää pojalta siinä ajassa kolme-neljä kertaa :D
Mä siis käytän ihan sitä super-nanny-taktiikkaa :D
Ensin uhkailen jäähypenkillä ja sit sinne mennään, vaikka kiljuisi kuinka kovaa, jos ei ala uskoa, ilmoitan selvällä suomen kielellä miksi jäähylle joutui (sikäli mikäli raivoava poika nyt mitään kuuntelee...). Istutan penkillä 2-3 minuuttia ja sen jälkeen menen kertomaan uudestaan mikä oli homman nimi, jutellaan, halitaan ja pyydellään anteeksi. Toisinaan istuksitaan penkillä toinenkin rupeama jos alkaa venkoilla, ei suostu kuuntelemaan tms. mutta harvemmin enää siinä vaiheessa pullikoi, kun jäähyllä jo istuu...
meillä ei vaan toimi ainakaan tuo lelujen jäähy... POika nimittäin pakkaa ite lelut säkkiin ja vie pois, hänelle on siis ihan sama onko niitä vai ei. Jos niitä ei ole niin on helpompi tehdä kaikkea muuta kiusaa ja riehua... pisti ärsyttämään se välinpitämättömyyskin..aargh!
ap
Taitaapi olla 3-vuotiaiden tyypillinen uhmakausi meneillään...Kuulostaapa tutulta... Meillä esikoinen 3-vuotias tytär, välillä on niin omatoiminen ja reipas ja toisinaan osaa olla niin kiukkuinen ja "jankuttaa" jotain tiettyä asiaa, että kärsivällisyys välillä on todellakin koetuksella. Pitkää pinnaa ja runsaasti kärsivällisyyttä kyllä tarvitaan lasten kanssa touhutessa! voimia ja jaksamista 3-vuotiaan pojan äidille! Ja kyllä se hankala ikä menee ohi ajan kanssa,kun jaksaa vaan positiivisesti ajatella ja auringon valoakin luvassa!:)