Onko lahjakkaan lapsen arvostelu tiukempaa ja nuivempaa kuin

lapseltanne voi vaatia enemmän. Varmasti ajattelee oppilaan parasta.

joka on myöhemmin harmitellut sitä, että ei koskaan oppinut tekemään kunnolla töitä, kun kokeista sai kymppejä muutenkin ja kaikki aina kehuivat. Nyt hän sitten yrittää korjata tilanteen lapsesi kohdalla ja antaa hyvällekin oppilaalle haasteita.

on saanut selkeää palautetta jo kokeen korjausten ja arvosananan kautta. Olisi todella typerää antaa tämän "lahjakkaan" lapsen luulla, että hän osaa kaiken. Lahjakas on laianusmerkeissä siksi, että kirjoitusvirheiden määrä tai yhteenlaskutaito ei alle 10-vuotiaan kohdalla kerro YHTÄÄN MITÄÄN lapsen lahjakkuudesta (vaikka toki nuo "melkein täydet pisteet" sulkevat pois varsinaisen heikkolahjaisuuden).

ongelmanratkaisutehtävät, jotka open mukaan vaativat matemaattista lahjakkuutta. Kyllä uskon että kertoo jotain lahjakkuudesta, ainakin ope mukaan. Logiikkana siis ettei hyvä oppilas ylpisty ja luulee liikoja itsestään, ok... ap

että alakoulussa hyväkin oppilas oppii opiskelemaan ja saamaan palautetta. Jos lapsi 1-4-luokalla saa pelkkiä kehuja ja vakuutteluja omasta lahjakkuudestaan, voi olla kova työ saada hänet uskomaan että fysiikassa, kemiassa, historiassa, kieliopissa, yms aineissa ei pelkällä lahjakkuudella pärjää.

ongelmanratkaisutehtävät, jotka open mukaan vaativat matemaattista lahjakkuutta. Kyllä uskon että kertoo jotain lahjakkuudesta, ainakin ope mukaan. Logiikkana siis ettei hyvä oppilas ylpisty ja luulee liikoja itsestään, ok... ap

Itse olin "lahjakas" tai keskimääräistä parempi oppilas. Olin kyllä tunnilla aktiivinen, mutta vain yrittääkseni välttää pitkästymistä. Kautta linjan sain toikkariin parempia numeroita, kuin mitä kokeista tuli (usein kokeista 8-9, toikkariin 9-10). Enpä sitten juuri viitsinyt kokeisiin lukea, en edes ala-asteella. En myöskään tehnyt ikinä läksyjä, kuin korkeintaan tunnin alussa tai lopussa.



Se, että olin "hyvä" sai aikaan kierteen, jossa minulle annettiin anteeksi asioita, joista muut joutuivat vaikeuksiin. Esim. 8-luokalla lintsasin melkein luokallejäämisrajan (200tuntia) verran. Väärensin vanhempien allekirjoitukset lappuihin. Missään vaiheessa kotoa ei tiedusteltu, että onko kaikki nyt ok, vaikka muilta tiedusteltiin jo huomattavasti vähemmistä poissaoloista. Lintsasin myös melkein kaikki ruotsin tunnit, sain kokeista surkeita numeroita ja silti todistuksessa 8! (Siis olen ihan surkea siinä, yliopistossa reputin ruotsinkurssin :) ).



Eipä kannustanut paljoa yrittämään. Itse nyk. kasvatustiedettä opiskelevana olen kokemuksiini perustuen sitä mieltä, että arviointisysteemissä on todella paljon vikaa. Arviointi tulisi toteuttaa yrittämisestä ja edistyksestä, eikä taidoista. Onpa reilua, että itse luistelin yläasteen lähes 9:n keskiarvolla tekemättä käytännössä yhtään mitään, kun toiset pinnistelivät ja tekivät töitä kovasti. Ehkä he ovatkin nykyisin määrätietoisempia ja pitkäjänteisempiä kuin minä (mikä ei kyllä paljoa vaadi).

jopa valehdella, että voidaan sanoa jotain negatiivista. Minusta tuo on tyypillistä suomalaista latistavaa tasapäistämistä.

mutta ei saisi kyllä opettaa alisuoriutujaksikaan. #6

jopa valehdella, että voidaan sanoa jotain negatiivista. Minusta tuo on tyypillistä suomalaista latistavaa tasapäistämistä.

ei kutonen :)

mutta ei saisi kyllä opettaa alisuoriutujaksikaan. #6

jopa valehdella, että voidaan sanoa jotain negatiivista. Minusta tuo on tyypillistä suomalaista latistavaa tasapäistämistä.

että lahjakkaalta ei vaadita enempää kuin muilta. Juuri tästähän suomalaista koulua eniten moititaan, että kaikille riittää sama suorittaminen vaikka osa joutuu siihen kovasti ponnistelemaan ja osa selviää siitä ihan leikiten. Lopputulos on että huonommat hyötyvät koulusta eniten, koska joutuvat nostamaan tasoaan, ja lahjakkaat eivät saa irti läheskään sitä, mihin pystyisivät.

että lahjakkaalta ei vaadita enempää kuin muilta. Juuri tästähän suomalaista koulua eniten moititaan, että kaikille riittää sama suorittaminen vaikka osa joutuu siihen kovasti ponnistelemaan ja osa selviää siitä ihan leikiten. Lopputulos on että huonommat hyötyvät koulusta eniten, koska joutuvat nostamaan tasoaan, ja lahjakkaat eivät saa irti läheskään sitä, mihin pystyisivät.

irti sen mihin pystyisi tai sen saman hyödyn ja tason kuitenkin. Jos ei koulussa niin sitten jossain muualla. Lahjakas ei oikeasti jää sille vähimmäistasolle, mikä vaaditaan, vaan menee itsestään edemmäs ja pitemmälle, ihan vain siksi, että näkee siellä olevan. Toisin sanoen, lahjakasta kiinnostaa aina. Ne joita ei mikään kiinnosta, eivät oikeasti ole niin lahjakkaitakaan. Lahjakkailla on oikeasti varaa antaa koulussa aikaa ja resursseja niiden heikompien käyttöön - me pärjätään joka tapauksessa.