mikä meidän ekaluokkalaista vaivaa?

että siellä on ihan mukavaa jne

tuossa vaiheessa tulee helposti ripustautumista. En olisi huolissaan jos menee mielellään kouluun ja kevrisuhteet vaikuttavat olevan ok. Tottakai kannattaa katsella tilannetta, mutta epäilisin sen olevan vain ikäjuttu - se menee ajallaan pois =)

varmasti johtuu tuosta koulun alusta. meidän poika myös aina ollut kotona viihtyvä, mutta mielellään myös kavereiden luokse lähtenyt tai pihalle. kavereita kaipaileekin nyt kun muutettiin juuri kesällä, mutta tuon oon kans huomannut et muuten ei halua mihinkään lähteä. alkusyksyn viikonloppuina olisin itse halunnut vielä käydä mökillä mutta poika rupesi kerran itkemään kun sanoin että viikonlopuksi mentäisiin mökille. en sitten viitsinyt pakottaa, ei se niin tärkeää ollut.



vielä muutama viikko sitten kun kiukutteli kovasti, kyselin mikä on vialla, niin silloinkin purskahti itkemään ja selitti että on niin väsynyt ja haluaisi olla kotona. ollaan melkein kaikki arki-illat ja viikonloput kotona muutenkin ja lapsi pääsee suoraan koulusta kotiin kun olen pienempien kanssa kotona. mutta yksi iltameno viikossa, esim uimahallireissu, josta kyllä kovasti tykkää, on nyt tällä hetkellä melkein maksimi mitä jaksaa. viikonloppunakaan ei halua lähteä edes omalle pihalle jos ei muutkin tule yhtä aikaa. väsynyt ei varsinaisesti ole fyysisesti kun jaksaa kuitenkin leikkiä yksin ja pikkuveljien kanssa, ja lukea pitkään kirjaa. ilmeisesti vain tarvitsee nyt sitä rauhallista kotona oleilua paljon koulussa skarppaamisen vastapainoksi.



itse olen kyllä aika tyytyväinen ensinnäkin siitä että lapsi viihtyy niin hyvin kotona ja toiseksi tietysti siitä että olen nyt hoitovapaalla niin että koululainen pääsee koulusta suoraan kotiin, voin kuvitella mikä tilanne olisi jos pitäis vielä koulusta mennä koko pitkäksi iltapäiväksi jonnekin iltapäiväkerhoon. hyvä vaan et lapsi osaa rentoutua, muistetaan me aikuiset olla avoimia heidän viesteilleen ja tarpeilleen!

Menee kyllä mielellään kyläilemään ym. mutta muuten on tavallista enemmän sylihakuinen, ei yllättäen löydäkään itse vaatteita kaapista, ei saa itse otettua ruokaa lautaselleen, pyytää pesemään hampaansa jne... kaikki nämä on sellaisia juttuja jotka on osannut tehdä jo pitempään.



Samoin on myös koulupäivien jälkeen ihan poikki, ja itkukin tulee helposti läksyjä tehdessä (vaikka siis nukkuu noin 12 tuntia yössä).

Ekaluokkalainen tosiaankin saattaa heittäytyä hiukan tavallista lapsellisemmaksi, kuuluu aivan tuohon ikäkauteen ja koulunaloitukseen. Koulunalku on lapselle suuri muutos. Ollaan erossa vanhemmista, tehdään paljon keskittymistä vaativia asioita, päivän aikana paljon sosiaalisia kontakteja jne... Lapsi saattaa reagoida kaikkeen tuohon mm. olemalla jonkin aikaa erityisen ripustautuva vanhempiinsa. Anna lapselle aikaa ja huomiota, kyllä se ohi menee. Ja vanhempien kannattaa muistaa, että ekaluokkalainenkin tarvitsee vanhemman syliä vielä paljon, vaikka koululainen onkin :)

Enää on se yksi opettaja (ei kolmea tätiä) ryhmässä. On velvotteita ja vastuuta enemmän. Siksi hakevat enemmän turvaa omista vanhemmistaan. Näin oli meillä. Tokalla luokalla helpotti. Antakaa aikaa ja antakaa syliä.